Neljä hiljaisuuden hengellistä ohjaajaa

Patriarkka Daniel: Tosi kristillinen tunnustus ei tue ideologioita, vaan uskon ja Jumalan rakkauden ikuisia arvoja

Neljä hiljaisuuden hengellistä ohjaajaa ja ortodoksisuuden tunnustajaa kommunistisen hallinnon aikana

Vuosi 2025 on Romanian ortodoksisen kirkon julistama ”Romanian patriarkaatin satavuotisjuhlan kunniavuosi” sekä ”romanialaisten ortodoksisten hengellisten ohjaajien ja uskon tunnustajien muistovuosi”.

Tässä siunatussa yhteydessä on luonnollista palauttaa mieleen niiden suurten hengellisten isien esimerkki ja opetus, jotka loistivat 1900-luvulla kirkkaasti pelastuksen tiellä, valaisten lukemattomien sielujen kulkua ja ollen samalla väsymättömiä hiljaisuuden (hesykasmin) rukouksen harjoittajia.

Ortodoksisuuden tunnustajat kommunismin aikana

Vuoden 1925 patriarkaatin perustamisen ja kirkon laajan sielunhoidollisen ja sosiaalisen työn ohella yksi 1900-luvun historian merkittävimpiä lukuja on romanialaisten hengellisten ohjaajien ja tunnustajien uhri kommunistisen, ateistisen hallinnon aikana (1945–1989).

Tänä vaikeana aikana monet papit, munkit ja maallikot todistivat ortodoksista uskoaan vapauden tai jopa henkensä hinnalla.

Patriarkaatin satavuotisjuhlan yhteydessä Romanian ortodoksisen kirkon Pyhä synodi päätti julistaa yleisesti pyhiksi joukon näitä hengellisiä ohjaajia ja tunnustajia. Julistus tapahtuu 4. helmikuuta 2025.

Heidät kanonisoitiin, koska he säilyttivät uskonsa ja kristillisen arvokkuutensa sorron keskellä. Kirkko kunnioittaa heitä siitä, että he kestivät vainot arvokkaasti ja tunnustivat Kristuksen totuuden jopa kidutuksen ja kuoleman uhalla.

Kanonisointi on tunnustus heidän elämänsä pyhyydestä ja uhrista – todistus siitä, että todellinen kristillinen usko ei tue ohimeneviä maallisia ideologioita, vaan Jumalan uskon ja rakkauden iankaikkisia arvoja.

Neljä suurta valonkantajaa

Romanian ortodoksisen kirkon kanonisoimat 1900-luvun hengelliset ohjaajat ja tunnustajat ovat todellisia ortodoksisen uskon ja kristillisen elämän opettajia.

Elämällään he osoittavat, ettei mikään maallinen valta kykene voittamaan todellista uskoa. He olivat suuria rukouksen ihmisiä, kärsivällisiä sielunpaimenia ja esimerkkejä siitä, kuinka kirkko pysyy elävänä myös vainojen keskellä.

Tässä esitetään lyhyesti neljä näistä suurista valonkantajista, jotka patriarkka Daniel henkilökohtaisesti tunsi ja joiden kanonisointi vahvistettiin Pyhän synodin päätöksellä heinäkuussa 2024:

• Arkimandriitta Cleopa Ilie ja
• Pappiskeemamunkki Paisie Olaru Sihăstrian luostarista (Neamțin maakunnassa),
• professori, isä Dumitru Stăniloae sekä
• arkimandriitta Sofian Boghiu Antimin luostarista Bukarestissa.

Nämä neljä pyhää olivat patriarkaatin perustamisen aikalaisia ja auttoivat ratkaisevasti ortodoksisen uskon säilyttämisessä ja puolustamisessa vaikeina aikoina.

Pyhä Cleopa Sihăstrialainen – kansanläheinen teologi ja rukouksen mies

Pyhä Cleopa Sihăstrialainen
(kuva © Hannu Pyykkönen)

Patriarkka Daniel kertoo, että häntä kosketti eniten pyhän Cleopan kyky tehdä ortodoksinen teologia ymmärrettäväksi yksinkertaisille ihmisille ilman että sen syvyys kärsi.

Cleopa itse sanoi: ”Minä teen teologiaa mummoille ja vaareille, kylän ihmisille.”

Tämä ei ollut kevyttä puhetta, vaan isien teologiaa lämpimässä, isällisessä muodossa.

Cleopa tunsi pyhien isien opetukset sekä kirjoitusten että rukouksen ja askeesin kautta. Hän eli yli 70 vuotta munkkina tarkasti kirkon tradition mukaisesti ja oli näin elävä yhteys menneiden vuosisatojen pyhiin.

Hän ei opettanut omia mielipiteitään, vaan puhui Raamatun ja kirkkoisien sanoin, yhdistäen teologisen syvyyden ja inhimillisen lämmön.

Väsymyksestä ja sairauksista huolimatta hän otti aina vastaan uskovia, sanoen:
”Minua säälittää heitä – he tulevat kaukaa, odottavat tuntikausia... vaikka olen sairas, vahvistun, kun näen niin monia, jotka janoavat Jumalan sanaa.”

Pyhä Paisie Sihăstrialainen – rauhan ja nöyryyden isihasti

pyhä Paisie Sihăstrialainen, suuri romanialainen munkki (1897-1990).
(© Pyykkönen)

Pyhä Paisie opetti ennen kaikkea, että elämän tärkein asia on olla sovussa Jumalan kanssa.

Filokalian isät sanovat: ”Saa rauha Jumalan kanssa, ja pelastat ympärilläsi monia.”

Paisie oli itse tämän rauhan kantaja: hän välitti taivaallista hiljaisuutta ja lempeyttä kaikille, jotka tulivat hänen luokseen ahdistuksissaan.

Hänen opetuksensa oli yksinkertaista mutta syvää – evankeliumin ydin ilman tarpeettomia sanoja. Hänellä oli erottelun ja lempeyden lahja: hän oli vakava ilman kovuutta, nöyrä ilman heikkoutta.

Hänen suurin lahjansa oli kyky rauhallistaa ja parantaa sieluja.

Kun patriarkka Daniel ja patriarkka Teoktist kävivät hänen luonaan pyytämässä siunausta, Paisie lausui heille tutun rukouksensa:
”Jumala suokoon sinulle pienen kulman paratiisista.”
Paisie kantoi tuota paratiisin rauhaa jo maan päällä sydämessään.

Hänestä tuli hiljainen, mutta voimakas hengellisen vastarinnan pilari kommunismin viimeisinä vuosina – rukouksellaan hän piti Kristuksen kirkkoa elossa, kun Bukarestissa samaan aikaan purettiin kirkkoja.

Hänen pyhyytensä ei ollut näyttävää, vaan vastustamattoman rauhallista: sellaista pyhyyttä, joka tekee ihmisestä aidosti inhimillisen.

Pyhä pappismarttyyri Dumitru Stăniloae – valaistunut teologi ja tunnustaja

Pyhä isä Dumitru Stăniloae oli yksi ortodoksisen teologian suurimmista nimistä 1900-luvulla. Hänen teologiansa ei ollut abstraktia filosofiaa, vaan elävää yhteyttä Jumalaan.

Hän opetti, että kirkon oppi ei ole kokoelma periaatteita, vaan elävä ykseys Kristuksessa, jossa jumaluus ja luomakunta kohtaavat.

Hänen elämäntyönsä, Filokalian kääntäminen ja selittäminen romanian kielelle, palautti patristisen ja isihastisen hengellisyyden kansan tietoisuuteen.

Vankilavuosinaan kommunismin aikana hän pysyi horjumattomana uskossa, ja kärsimyksestä tuli hänen teologiansa todistus. Vapautumisensa jälkeen hän jatkoi työtään entistä voimakkaammin, jättäen jälkeensä arvokkaan teologisen perinnön.

Hän osoitti, että usko ja järki eivät ole vastakohtia, vaan että usko valaisee järjen.

Stăniloaen teologia oli filokalisessa hengessä – se korosti pyhittymistä ja ihmisen osallisuutta Jumalan elämään armon kautta.

Hän jäi kirkolleen sekä perinteen uskollisena jatkajana että luovana tulkitsijana, joka avasi pyhien tekstien valon nykykulttuurin ihmisille.

Pyhä Sofian Antimilainen – rukouksen mies ja kirkon kauneuden palvelija

Pyhä Sofian yhdisti elämässään hesykasmin ja kirkollisen taiteen.

Hän oli rukouksen ihminen ja ikonimaalari, joka opetti, että ”ikoni kutsuu ihmistä rukoukseen.”

Kommunismin vainojen vuosina hän tunnusti rohkeasti uskonsa, joutui vankilaan ja kärsi siellä nöyryytyksiä, mutta voitti ne rukouksella ja kärsivällisyydellä.

Vapautumisensa jälkeen hän jatkoi uskollisesti kirkon palvelua – maalaten pyhiä kuvia ja vahvistaen uskovia rukouksellaan ja neuvollaan.

Hän oli hiljainen Kristuksen todistaja, jonka rukous ja lempeys säteilivät ympärilleen. Monet ihmiset tulivat hänen luokseen vain kokeakseen Jumalan armon, joka näkyi hänen lempeässä katseessaan.

Pyhien esikuvien opetus meille

Patriarkka Daniel tiivistää näiden neljän pyhän perinnön useisiin opetuksiin:

1. Hengellinen kypsyys edellyttää jatkuvaa rukousta ja yhteyttä Jumalaan.
2. Todellinen rippi-isä elää syvästi kirkon elävää traditiota – ei menneisyyden muisteluna, vaan pyhien kokemuksen jatkumona.
3. Hengellinen viisaus ilmenee erottelun lahjana: ankaruutta itseä kohtaan, lempeyttä muita kohtaan.
4. Todellinen hengellinen isä on rakkauden ja uhrautumisen ihminen.
5. Nöyryys on heidän kaikkien yhteinen tuntomerkki – he eivät etsineet mainetta, vaan näkivät jokaisessa ihmisessä kärsivän sielun.
6. Uskon todistaminen koetuksissa on pysyvän hengellisen elämän merkki.
7. rtodoksinen teologia elää rukouksessa, liturgiassa ja kirkon palvelutyössä – ei kirjoissa yksin.

Päätössanat

Nämä neljä suurta hengellistä opettajaa ja tunnustajaa elivät ja palvelivat aikana, joka oli Romanian patriarkaatille täynnä koettelemuksia.

He olivat aikansa suurten patriarkkojen työtovereita ja heidän elämänsä jätti pysyvän jäljen kirkon hengelliseen historiaan.

Heidän esimerkkinsä on meille kaikille pysyvänä kehotuksena etsiä pyhyyttä ja työskennellä jatkuvasti toistemme pelastuksen hyväksi.

He ovat elävä todistus Kristuksen valosta ja rakkaudesta, joka ei sammu vainojenkaan keskellä.

† Daniel
Romanian ortodoksisen kirkon patriarkka

---

(Lähde: Basilica.ro)