Efrem Katunakiolainen

Pyhä Efrem Katunakiolainen (1912–1998)

Isä Efrem Katunakiolainen – hiljaisuuden ja rukouksen teologi Athoksen sydämessä

Pyhä Efrem Katunakiolainen

Isä Efrem Katunakiolainen (1912–1998) tunnetaan yhtenä 1900-luvun merkittävistä athoslaisista ohjaajavanhuksista ja kilvoittelijoista. Hän oli suuren hesykastisen tradition mestarin, pyhän Joosef Hesykastin oppilas, mutta toisin kuin monet vanhus Joosefin muut oppilaat, jotka myöhemmin johtivat Athoksen luostareita, hän ei ryhtynyt igumeniksi. Hän valitsi hiljaisuuden tien ja eli koko elämänsä Katunákian karussa erämaassa.

Lapsuus ja kutsumus Athokselle

Efrem syntyi 6. joulukuuta 1912 Ambelohórin kylässä Tiiassa suuressa, perinteisessä ja syvästi kirkollisessa perheessä. Hän sai kasteessa nimen Evangelos. Perheen rukouksellinen ilmapiiri kasvatti hänessä varhain rakkauden kirkkoon ja hengelliseen elämään. Nuorena hän oppi rippi-isän määräämän rukoussäännön: maahankumarruksia, rukouksia ja hengellisen kirjallisuuden lukemista.

Lyseon hän suoritti vuonna 1930. Kun monet maalliset suunnitelmat kariutuivat, Evangelos vakuuttui ja hänen äitinsä myös näyn kautta, että hänen tiensä oli Athoksen pyhä vuori. Näin hän saapui Katunákiaan 14. syyskuuta 1933.

Ensiaskeleet luostarielämässä

Katunakiassa hän asettui pieneen, hänelle entuudestaan tuttuun kilvoitusyhteisöön, jossa elivät vanhus Efrem, isä Nikiforos ja isä Prokopios. He olivat kotoisin samalta seudulta, ja Evangelos oli jo aiemmin tuntenut heidät hengellisesti.

Pian hänet vihittiin munkiksi (rasoforiksi) nimellä Longinos ja myöhemmin, tammikuussa 1935, skeemamunkiksi, jolloin hän sai nimen Efrem – edesmenneen vanhus Efremiin muistoksi.

Vuonna 1936 hänet vihittiin ensin munkkidiakoniksi ja pian sen jälkeen myös pappismunkiksi.

Vanhus Joosef Hesykastin oppilaana

Nuori pappismunkki Efrem löysi hengellisen kotinsa vanhus Joosef Hesykastin kilvoitusryhmästä. Hän palveli usein heidän pienessä kappelissaan ja nousi öisin pimeässä jyrkkää polkua Vasilín skiittaan kantaanen pientä öljylyhtyä ja rukousnauhaa.

Vanhus Joosefista tuli hänen hengellinen isänsä. Heidän välilleen syntyi syvä side, jota Efrem kuvasi: “Sinä etsit minua ja minä sinua.” Joosef opetti hänelle Jeesuksen rukouksen syvällisen harjoittamisen ja auttoi häntä monien sisäisten koettelemusten läpi.

Vuosikymmeniä Katunákian hiljaisuudessa

Efrem palveli yhteisössään kuuliaisuudessa yli 30 vuotta, hoitaen iäkkäitä vanhuksiaan suurella kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Vasta vanhus Nikiforoksen kuoltua vuonna 1973 hän saattoi vastaanottaa omia oppilaita. Vuodesta 1975 ympärille alkoi muodostua pieni veljestö.

Opettaja ja ohjaajavanhus

Efremistä tuli lempeä ja viisas ohjaajavanhus, joka opetti oppilailleen nöyryyttä, rukousta, sisäistä valvomista ja kuuliaisuutta. Hänen opetustensa ytimessä oli hiljainen rukous ja Jeesuksen rukouksen hengittäminen läpi kaiken.

Viimeiset vuodet ja kuolema

1980-luvulta lähtien isä Efrem kärsi sairauksista ja heikkeni vähitellen. Vuonna 1996 hän menetti puhekykynsä ja jäi vuoteeseen, mutta hänen hymynsä ja hiljainen läsnäolonsa kantoivat viimeiseen asti rukouksen voimaa.

Hän nukkui pois 27. helmikuuta 1998 tutussa rukousasennossaan – istuen, syvään kumartuneena.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti kanonisoi hänet virallisesti pyhien joukkoon vuonna 2020. Hänen muistopäiväänsä vietetään 27. helmikuuta. Pyhää Efremiä pidetään erityisenä esirukoilijana niille, jotka taistelevat epätoivon, surun ja hengellisen uupumuksen kanssa.

Pyhä Efrem Katunakiolainen, rukoile meidän puolestamme!