Kirkon keuhkot keräävät voimaa

Luostarit ovat kirkon keuhkot

(Kirjoittanut: isä Kristjan Otsmann, virosta suomentanut ja väliotsikoilla varustanut: Ortodoksi.net)

Luostareja on perinteisesti kutsuttu kirkon keuhkoiksi. Ne tuottavat kirkolle hengityksen, sen hengellisen ilman, joka ravitsee kirkon ruumista, koko uskovien yhteisöä. Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK) hengittää marraskuun puolivälistä (2025) lähtien kaksilla keuhkoilla: Saarenmaalla Reomäellä toimivan Pyhän Edelläkävijä Johannes Kastajan ja apostoli Andreaksen luostarin rinnalle on Hagerin läheisyyteen, Kiriklan kylään, nousemassa uusi Pyhän Vuoren isien luostari.

Uuden luostarin sijainti ja rakentaminen

Kiriklassa sijaitsevan luostarin väliaikainen päärakennus
(kuva: isä Kristjan Otsmann)

Tallinnasta noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Kiriklan kylään rakennetaan toistaiseksi väliaikaista luostaria noin seitsemän hehtaarin maa-alueelle, jota on tarkoitus myöhemmin laajentaa merkittävästi.

Tällä hetkellä neljä keljaa käsittävässä luostarissa elää kaksi munkkia: Haapsalun piispa Damaskinos ja isä Paisios. EAÕK:n Haapsalun piispa Damaskinoksen mukaan kaksi virolaista luostariasukasta on pian liittymässä veljestöön. Koska 1930-luvulla rakennettuun ja nyt kunnostettuun taloon voidaan lisätä vielä kaksi keljaa, on luostarissa tällä hetkellä tilaa kuudelle munkille. ”Kiinnostuneita on jo nyt paljon”, piispa toteaa.

Naisluostarin tilanne

Reomäen luostarin aluetta (2019)
(kuva © Ortodoksi.net / HAP)

Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanuksella on ollut pitkään toive elvyttää luostarielämää Virossa. Tällä hetkellä Saarenmaan Reomäellä elävät sisar Porfyria ja kuuliaisuussisar Maria. Piispa Damaskinoksen mukaan yksi kuulijaisuussisar on pian tulossa lisää.

Piispa Damaskinoksen rooli ja paikan valinta

Piispa Damaskinos Kiriklassa sijaitsevan luostarin kappelissa
(kuva: isä Kristjan Otsmann)

Haapsalun piispa Damaskinos toimii sekä Reomäen luostarin hengellisenä isänä että vastaa uuden miesluostarin perustamisesta. Hänen mukaansa paikan valintaan vaikutti moni seikka: ”Piispana minun on oltava Tallinnassa, ja meille syntyi ajatus, että pääluostarin tulisi olla lähellä Tallinnaa.” Piispa etsi sopivaa paikkaa Tallinnan ympäristöstä, mutta mikään ei tuntunut oikealta: joissakin paikoissa tontti oli liian pieni, toisissa kirkko olisi jäänyt aivan tien viereen. Ajatus Kiriklan kylästä luostarin paikaksi tuli arkon Urmas Sõõrumaalta, joka asuu lähistöllä ja jonka suku tulee sieltä. ”Keväällä, kun vierailimme yhdessä Athoksen Pyhällä vuorella, puhuimme siitä, millainen luostarielämän tulevaisuus Virossa voisi olla. Matkan jälkeen syntyi ajatus, että tämä paikka olisi sopiva”, piispa Damaskinos kertoo. Marraskuussa Viron apostolinen ortodoksinen kirkko hyväksyi luostarin perustamisen.

Athoksen perinteen merkitys

”On tärkeää, että luostaria on perustamassa joku, joka on itse elänyt luostariperinteessä”, toteaa luostarin hengellinen isä Damaskinos, joka eli vuosia Athoksen Pyhän Vuoren Ksenofontoksen luostarissa. ”Olen oppinut hyvin Athoksen perinteen.”

Athoksen perinteen mukaan munkit pyrkivät tekemään täsmälleen niin kuin edeltävät sukupolvet ovat tehneet. Tätä samaa on piispa Damaskinos pyrkinyt toteuttamaan sekä Reomäellä että Kiriklassa.

Yhteydet Athoksen luostareihin

Kiriklan luostarin toinen munkki, isä Paisios, on aiemmin elänyt Suomessa luostarimaisessa ympäristössä ja viettänyt pitkän aikaa Athoksella Ksenofontoksen luostarissa yhdessä silloisen pappismunkki Damaskinoksen kanssa. ”Meillä on koko ajan elävä yhteys sekä Ksenofontoksen että Reomäen luostariin sekä Pohjois-Kreikassa Bulgarian rajan lähellä sijaitsevaan Akritohorin luostariin”, piispa kertoo. ”Saamme jatkuvasti hengellistä tukea.” Esimerkiksi isä Paisioksen viitankantajamunkiksi vihkimisessä oli mukana kaksi Ksenofontoksen munkkia, ja Kiriklan ja Reomäen veljestöt vierailevat usein Ksenofontoksessa ja Akritohorissa. Pyhältä Vuorelta Kiriklan munkit saavat myös käytännön kokemusta: mitä on otettava huomioon uuden luostarin perustamisessa.

Tuki Kreikasta: hengellinen ja aineellinen

Reomäen luostarin pääkirkko (2019)
(kuva © Ortodoksi.net / HAP)

Ksenofontoksen ja Akritohorin luostarit tukevat Viron luostareita myös aineellisesti: Kiriklan ja Reomäen luostarit saavat Kreikasta esimerkiksi tuohuksia, suitsukkeita ja ikoneja, joita tarvitaan jokapäiväisessä luostarielämässä. Akritohorin nunnat auttavat myös ompelutöissä. ”Voimme aina kysyä neuvoa prosforan leipomisesta rakennustöihin – miten suunnitella uuden luostarin rakentamista ja miten rakentaa kappeli”, piispa Damaskinos selittää. ”Kaikki tämä on erittäin hyödyllistä. Heillä on valmiit vastaukset. Jos joutuisimme selvittämään kaiken itse alusta asti, se veisi paljon enemmän aikaa.”

Athoksen rukousrytmin soveltaminen Viroon

Kuten Reomäellä, myös Kiriklassa noudatetaan Athoksen perintöä, jonka mukaan tärkein rukousaika on yöllä. Athoksella luostarin rytmi seuraa auringon nousua ja laskua, mutta Virossa tämä ei ole mahdollista, koska aurinko nousee ja laskee kesällä ja talvella hyvin eri aikaan. Siksi Viron luostareiden päiväjärjestys on pysyvä.

Luostariasukkaat heräävät yleensä kello kolme aamulla, jolloin vietetään henkilökohtaista rukoussääntöä. Kello neljältä alkaa jumalanpalvelus, ja jos piispa tai pappi on paikalla, toimitetaan pyhä liturgia. Sen jälkeen munkit lepäävät vielä hetken ja sitten ryhtyvät töihin: Kiriklassa rakennus- ja kunnostustöihin, Haapsalun piispa työasioita Tallinnassa. Lounaan jälkeen, noin viiden–kuuden aikaan, toimitetaan ehtoopalvelus ja pieni ehtoopalvelus. Sen jälkeen luostarissa on vapaa-aikaa: voi lukea tai käydä kävelyllä. Kun veljestö on suurempi, pidetään myös keskusteluhetkiä. Hiljaisuus alkaa noin kello 23.

Rukous, paasto ja hengellinen kokemus

Piispa Damaskinos Kiriklassa sijaitsevan luostarin kappelissa, joka sijaitsee väliaikaisessa päärakennuksessa
(kuva: isä Kristjan Otsmann)

Rukoussääntö riippuu ihmisestä ja munkkeuden asteesta, suuressa skeemassa se voi kestää jopa kolme tuntia. Tavallisesti munkit lukevat Jeesuksen rukousta Daavidin psalmien kanssa sekä kirkkoisien tekstejä. Monet Pyhän Vuoren vanhukset, esimerkiksi pyhä Paisios Athoslainen, pyhä Porfyrios Kausokalivialainen ja vanhus Emilianos Simonopetralainen ovat opettaneet, että tärkeintä on päivittäinen henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen. Piispa Damaskinos lisää, että rukous riippuu myös henkilöstä, päivästä ja hänen tilanteestaan: ”Joskus Jeesuksen rukous on hyvin raskasta ja Daavidin psalmit tärkeämpiä; joskus psalmit tuntuvat liian sanallisilta ja Jeesuksen rukous on helpompaa. Jos keskittyminen ei onnistu lainkaan, silloin laulamme, sillä laulaminen auttaa keskittymään.”

Työt luostarissa

Mitä töitä munkit tekevät? Tällä hetkellä he rakentavat väliaikaiseen rakennukseen kappelia ja järjestävät paikkoja kuntoon. Tulevaisuudessa on suunnitteilla tuohusten ja ehkä suitsukkeiden valmistus Viroa, Suomea ja koko Pohjolaa varten, koska Pohjoismaissa ei ole suitsukkeiden tekopaikkaa. Reomäen luostari tekee ompelutöitä, mikä on kirkolle hyvin tarpeellista ja tuottaa samalla tuloja.

Luostarien taloudellinen asema

Kreikan luostarit ovat taloudellisesti huomattavasti paremmassa asemassa kuin Viron uudet luostarit. Niillä on tuhannen vuoden aikana saatuja lahjoituksia: esimerkiksi Ksenofontoksen luostarilla on metsää, peltoja ja asuntoja Ateenassa, siis pysyvä tulonlähde. Virossa luostarit ovat uusia ja tulot lähes olemattomat. Siksi piispa korostaa, että luostarin arjen turvaamiseksi on löydettävä kestäviä ratkaisuja.

Avoimuus ja vieraanvaraisuus

Kiriklassa sijaitsevan luostarin väliaikainen päärakennus
(kuva: isä Kristjan Otsmann)

Maailmassa on erilaisia luostareita: osa avoimia, osa sulkeutuneempia. Ortodoksisessa maailmassa on yleistä, että luostarit ovat avoimia maailmalle. Katolisessa maailmassa osa luostareista on täysin suljettuja ja vierailijoilla on tarkasti rajatut alueet, minne vieraat saavat mennä ja minne eivät.

Viron luostareiden hengellinen isä Damaskinos korostaa, että luostarit ovat kirkon keuhkot. Ne inspiroivat ja auttavat maallikoita. Maallikot puolestaan tukevat luostareita, sillä ilman heidän tukeaan luostarielämä ei olisi mahdollista. Luostarit tukevat myös papistoa ja piispoja: ne tarjoavat paikan, jossa voi puhua jonkun kanssa, osallistua palveluksiin ja levätä hetken maailmasta, tehdä fyysistä työtä. Luostari on hiljainen ja rauhallinen ympäristö, jossa voi oppia paljon. Piispa toteaa myös, että luostareissa palvelusten järjestys on aina täydellisempi kuin seurakunnissa, ja tästä syystä papiston on erityisen hyvää tulla kokemaan luostaripalvelusten rytmiä.

Luostarit ovat yleensä myös kauniita paikkoja, joissa ihmiset voivat tutustua ortodoksisuuteen. ”Siksi haluamme rakentaa kauniin luostarin”, piispa sanoo.

Vierailijat Athoksella ja Virossa

Pari vuosikymmen sitten Athoksen pyhällä vuorella ei käynyt kovinkaan paljon vierailijoita, mutta nyt tilanne on muuttunut. Athoksella luostarit tarjoavat vieraille ilmaisen ruoan ja yöpymisen. ”Haluamme, että jokainen ihminen voi tulla luostariin ja löytää sielunrauhan”, piispa Damaskinos sanoo. ”Se ei aina ole munkkien kannalta helppoa.” Hän muistelee, kuinka nuoremmat munkit olivat läheisiä Katounakian pyhälle Efremille, joka vieraili usein Ksenofontoksen luostarissa. ”Kysyimme häneltä, miten meidän tulee elää, kun emme osaa paastota kuten te”, piispa kertoo. ”Hän vastasi, että teidän sukupolvenne askeesi ei ole ankara paasto, vaan vieraanvaraisuus. Silloin luostarissa oli kaksi vierasta päivässä, nyt sata tai enemmän, ja ymmärrän, miksi vanhus sanoi niin.”

Viron luostareissa vieraille ei ole toistaiseksi paljon tilaa. Reomäellä luostari on suljettu paastopäivinä eli maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, koska sisaret tarvitsevat rauhallista rukousaikaa. Kiriklassa ei vielä ole tarkkaa päiväjärjestystä, mutta siitä tiedotetaan myöhemmin. Tällä hetkellä Kirikla ei voi ottaa yöpyjiä, paitsi luostarielämästä kiinnostuneita miehiä. Tulevaisuudessa luostari toivoo voivansa rakentaa vierastalon. Reomäellä on pieni, parin hengen vierastupa. Molempien luostarien lähellä on kuitenkin majoitusmahdollisuuksia, ja jumalanpalvelukset ovat aina kaikille avoimia.

Athoksen perinne Virossa

Viron Konstantinopolin patriarkaatin alaisten luostarien sijaintipaikat
(kuva: Google Map)

Piispa Damaskinos korostaa, että luostarissa on tärkeää tietty perinne ja tietyt vanhukset, joiden johdolla opitaan ja eletään. Athoksen perinnettä toi Karjalaan esimerkiksi Konevitsan luostarin perustaja Arseni, joka oli Athoksen Vatopedion luostarin munkki. Athoksen perintöä kantaa myös Kiovan luolaluostari.

”Kirkkomme on pieni, mutta uskon ja toivon, että meillä on syvät juuret Athoksen luostariperinteessä. Meillä on todellista kokemusta ja voimme antaa ihmisille jotakin aitoa ja autenttista”, piispa Damaskinos sanoo lopuksi. ”On parempi, että meillä on muutamia pieniä luostareita kuin paljon suuria ja huonoja. Siksi luostareiden tulee kasvaa hitaasti. Jos kuuliaisuusveljiä tai -sisaria tulee liikaa, he eivät ehdi oppia luostarihengellisyyttä. Oppiminen tapahtuu omalta vanhukselta häntä kuuliaisuudessa totellen, ei kirjoista. Jos kuuliaisuusveljiä on liikaa, vanhus ei ehdi opettaa kaikkia.”

---

Katso myös

Reomäen luostarin talvikirkko 360-kuvana (kuvattu 2019):

Panorama