Gleb Kiovalainen
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 5. syyskuuta 2009 kello 18.17 – tehnyt Petja (keskustelu | muokkaukset)
Kun Svjatopolk oli tappanut Boriksen, hän päivitteli: "No, kuinka tappaisin sitten Glebin!" Hän lähetti myös Glebille viestin, jossa hän ilmoitti heidän isänsä olevan sairaana ja toivoi tapaavansa veljensä. Kun Gleb oli matkalla Svjatopolkin luo, hän sai sanan veljeltään Jaroslavilta, että isä oli kuollut ja Svjatopolk murhannut Boriksen.
Pyhä Gleb itki isäänsä ja veljeänsä ja Svjatopolkin avustajat saapuessaan paikkakunnalle, löysivät hänet suremasta kuolleita läheisiään. Gleb oli laivalla liikkeellä ja Svjatopolkin avustajat kaappasivat laivan, ottivat aseet esille tappaakseen hänet. Kuitenkin Glebin oma kokki, Torkin ehti ensin. Hän iski isäntäänsä veitsellä.
Marttyyrin ruumis heitettiin rannalle kahden puun väliin. Myöhemmin hänet haudattiin samaan kirkkoon, Vyshegorodin pyhän Basileioksen kirkkoon veljensä kanssa.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa marttyyrien Boriksen ja Glebin muistoa vuosittain heinäkuun 24. päivänä sekä joillakin alueilla lisäksi toukokuun 2. päivänä, jolloin ensin vuonna 1072 marttyyrien Boriksen ja Glebin reliikit siirrettiin ensimmäisen kerran heidän veljensä Kiovan suurruhtinas Jaroslav I Viisaan (1019–1054) pojan, Kiovan suurruhtinas Izjaslavin (1054–1073, 1076–1078) rakentamaan uuteen kirkkoon ja vielä toisenkin kerran suurruhtinas Vladimir Monomahin (1113–1125) aikana samana päivänä toukokuussa vuonna 1115.
Venäjällä marttyyreja Borista ja Glebiä kunnioitetaan Venäjän kansan taivaallisena suojelijana.
Katso myös
- Marttyyri Boris (Glebin veli)
Kirjallisuutta
- Kirkkovuoden pyhät II
- Marttyyrit Boris ja Gleb ss. 767-770