Alttari, ikonostaasi ja sen ovet

Kuninkaan ovet – ikonostaasin salaperäisimmät ovet

Ortodoksisessa kirkossa on monia kirkollisia esineitä ja paikkoja, joiden nimet herättävät uteliaisuutta. Osa nimistä on vieraskielisiä ja kuulostaa arvoituksellisilta, mutta joskus myös aivan tutut sanat voivat herättää kysymyksiä. Yksi tällainen nimitys on kuninkaan ovet. Mitkä nämä ovet oikein ovat, ja miksi niitä kutsutaan kuninkaan oviksi? Entä mitä ovat ikonostaasin kaksi muuta ovea – ja kuka niistä saa kulkea?

Ikonostaasin kolme ovea

Ortodoksisen kirkon ikonostaasissa on tavallisesti kolme ovea. Keskellä ovat kuninkaan ovet, ja niiden molemmilla puolilla sijaitsevat diakonin ovet, joita kutsutaan toisinaan myös enkelin oviksi.

Kuninkaan ovet ovat ikonostaasin keskellä ja suoraan pyhän pöydän edessä. Ne ovat kaksiosaiset ovet, jotka johtavat alttarista kirkkosaliin. Liturgiassa ne avataan ja suljetaan tietyissä kohdissa, ja niiden kautta kuljetaan kaikkein tärkeimmissä hetkissä: evankeliumin lukemisen yhteydessä sekä silloin, kun pyhät lahjat kannetaan ehtoollista varten.

Nimitys kuninkaan ovet ei viittaa maalliseen kuninkaaseen. Ortodoksisessa kirkossa kuninkaalla tarkoitetaan Kristusta. Liturgian aikana Kristus tulee kansansa keskelle Jumalan sanassa ja pyhässä ehtoollisessa. Siksi ovia kutsutaan kuninkaan oviksi: niiden kautta kulkee kirkon todellinen Kuningas.

Diakonin ovet eli enkelin ovet

Kuninkaan ovien molemmilla puolilla ovat sivuovet. Näitä kutsutaan tavallisesti diakonin oviksi.

Nimi liittyy liturgiseen käytäntöön: diakonit kulkevat usein näiden ovien kautta liikkuessaan alttarin ja kirkkosalin välillä. Kuninkaan ovia käytetään vain tietyissä liturgian kohdissa, mutta sivuovet palvelevat käytännöllisempää liikkumista.

Toisinaan sivuovia kutsutaan myös enkelin oviksi. Nimi liittyy siihen, että oviin maalataan usein arkkienkeleiden tai pyhien diakonien ikonit. Ylienkeli Mikael ja ylienkeli Gabriel ovat tavallisia aiheita. Joissakin kirkoissa ovissa kuvataan myös pyhiä diakoneja, kuten ensimmäistä marttyyria Stefanosta.

Kuka saa kulkea ovista?

Kuninkaan ovien käyttöön liittyy selvä kirkollinen järjestys. Niistä ei kulje kuka tahansa. Tavallisesti niiden kautta kulkevat papit ja diakonit liturgian aikana ja silloinkin vain tietyissä kohdissa palvelusta.

Sivuovet ovat käytännöllisempiä. Niiden kautta kulkevat papisto, diakonit ja alttaripalvelijat. Myös alttarissa palvelevat maallikot, kuten alttaripojat, kulkevat tavallisesti näistä ovista.

Silti myöskään sivuovet eivät ole tavallinen kulkureitti kenelle tahansa. Ne liittyvät alttariin, joka on kirkon pyhin paikka.

Kuninkaan ovien takana: alttari

Kun kuninkaan ovista astutaan sisään, tullaan alttariin. Alttari on kirkon pyhin tila. Sen keskellä on pyhä pöytä, joka on vihkimyksessä pyhitetty Jumalan palvelukseen.

Pyhään pöytään koskeminen kuuluu vain papistolle, eikä siihen kosketa ilman liturgista tehtävää. Myös kuninkaan ovien ja pyhän pöydän välinen alue on erityisen pyhä paikka, koska siinä tapahtuvat liturgian keskeiset toimitukset.

Siksi alttarissa liikutaan vain silloin, kun palvelus sitä vaatii.

Saako nainen mennä alttariin?

Ortodoksisen kirkon perinteessä varsinainen alttaripalvelus on kuulunut miehille. Tästä syystä naiset eivät tavallisesti mene alttariin liturgisessa palvelutehtävässä.

Käytännössä naiselle voidaan kuitenkin antaa palvelutehtävä alttarissa samalla tavoin kuin maallikkomiehellekin. Tällainen tehtävä voi olla esimerkiksi alttarin siivoaminen tai järjestäminen. Tällöin toimitaan kunnioittavasti ja vain niiltä osin kuin se on sopivaa. Pyhään pöytään ei kosketa ilman papiston tehtävää.

Luostareissa käytäntö voi olla hieman erilainen. Esimerkiksi naisluostareissa on tavallista, että nunnat auttavat alttarissa papin apuna niissä tehtävissä, jotka eivät kuulu papilliselle palvelukselle.

Aiemmin ja nykyään

Aiemmin etenkin slaavilaisessa kirkollisessa kulttuurissa näihin asioihin suhtauduttiin hyvin tiukasti. Jos maallikko kulki kuninkaan ovien kautta tai jos nainen meni alttariin, sitä saatettiin pitää vakavana rikkomuksena. Joissakin tapauksissa asiaan liittyi jopa erityisiä katumus- tai puhdistamisrituaaleja.

Nykyään suhtautuminen on monin paikoin hieman toisenlainen. Kirkollinen järjestys on yhä sama ja perinne säilyy, mutta yksittäisiin tilanteisiin suhtaudutaan usein käytännöllisemmin ja rauhallisemmin. Keskeinen ajatus ei kuitenkaan ole muuttunut: kuninkaan ovet ja alttari kuuluvat kirkon pyhimpään tilaan, ja niiden käyttöä ohjaa kunnioitus liturgista elämää kohtaan.