Katedra
Ortodoksi.netista
(kuva © Hannu Pyykkönen)
(kuva © Hannu Pyykkönen)
Piispan istuin eli katedra (latinaksi: cathedra, tuoli, kreikaksi: καθέδρα / kathedra, korkea paikka, tuoli, venäjäksi: горнее место / gornee mesto) on piispan käyttämä istuin, joka symbolisoi ortodoksisessa kirkossa piispallisen opetuksen arvovaltaa. Sana perustuu siis latinalaiseen käsinojallista tuolia tarkoittavaan sanaan. Roomassa keisarikunnassa tuoli oli alkuaan varattu keisarille, mutta jo 400-luvulla se siirtyi piispojen käyttöön. Tämän vuoksi tuolia kutsutaan joskus myös piispan valtaistuimeksi.
Katedra on antanut nimen myös piispan ja hiippakunnan pääkirkolle katedraalille, jossa aina on katedra. Termiä katedra käytetään myös piispan hallintopaikassa sijaitsevasta piispan istuimesta, jolla kuvataan hänen kirkollista valtaansa hiippakunnassa tai muulla hallintoalueella.
Katedran aikaisempi paikka oli alttarissa, pyhän pöydän takana. Edelleen vanhoissa basilikoissa ja kirkoissa piispan istuimen paikka on myös alttarissa.
Alkuaan istuin sijaitsi keskellä apsista, kirkkorakennuksen alttarin itäpäädyssä olleessa puolipyöreässä ulkonemassa ympärillään palveluksessa avustavien pappien pienemmät tuolit. Alkukirkon aikana oli tavallista, että piispa toimitti lähes koko palveluksen ja jopa piti opetuspuheensa katedralta käsin.
Nykyäänkin katedraaleissa on varattu istuin piispalle apsiksessa pyhän pöydän takana ja sen vieressä molemmilla puolilla tuoleja papeille. Vain piispoilla ja papeilla on oikeus istua alttarissa, diakonien ja muun alemman papiston tulee seisoa. Alttarissa olevasta piispan istuimesta käytetään myös nimitystä korkea paikka ja se edustaa Jumalan kunniaa ja Kristuksen läsnäoloa jumalanpalveluksessa myös silloin, kun piispa ei ole paikalla. Tämän vuoksi korkealla paikalla on usein Kristuksen ikoni asetettuna alttarin tai kirkkosalissa olevalle istuimelle.
Papin mennessä liturgiassa korkean istuimen luo hän lausuu:
- ''”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen: Siunattu olet Sinä valtakuntasi kunnian istuimella, Sinä, joka istut kerubi-istuimella, alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”
Piispa nousee liturgiassa Trisagionin eli Kolminaisuuden veisun aikana korkealle paikalle (muuna aikana, jos hän istuu alttarissa, hänelle on varattu oma istuin korkean paikan oikealle puolelle). Tästä syystä piispan vihkiminen tehtäväänsä tapahtuu alttarin tässä osassa Pyhän Kolminaisuuden veisun aikana, jotta hän voi nousta ensimmäistä kertaa piispana liturgiassa korkealle paikalle, jossa hänet on tehtäväänsä siunattu.
Toinen piispan istuin sijaitsee siis kirkkosalissa
- kreikkalaisessa perinteessä tämä istuin sijaitsee yleensä kirkon eteläseinustalla, usein kliiroksella. Usein se on kauniisti puukaiverruksin koristeltu ja katettu. Istuimelle päästäkseen on noustava kolme rappusta. Liturgian aikana diakoni nousee istuimelle ja lukee sieltä evankeliumin kääntyneenä länttä kohti.
- slaavilaisessa käytännössä katedra on suuri alue kirkon keskiosassa ja siinä on irtonainen tuoli tai valtaistuin. Tämä järjestely on peräisin antiikin bemasta, ambonista, siis vanhasta puhujan korokkeesta, joka sijaitsi muinaisen synagogan keskiosassa. Slaavilaisessa liturgian aikana diakoni seisoo tällä alueella ja lukee evankeliumin länteen päin kääntyneenä.
Luostarin johtajalla ei ole katedraalia, mutta hänellä on joissakin luostareissa kuitenkin samankaltainen tuoli kuin piispalla ja se sijaitsee usein kliroksella symbolisoiden hänen asemaansa. Igumenin tuolille saattaa olla vain kaksi askelmaa ja mikäli kirkossa on myös piispan istuin, pienempi igumenin istuin sijaitsee sen vieressä.