Suuri paasto15
Ortodoksi.netista
Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä
Joosef paaston peilinä
Suuren paaston ehtoopalveluksissa Vanhan testamentin lukeminen on edennyt Jaakobista hänen poikiinsa. Nyt kirkko asettaa eteemme Joosefin. Hänen kertomuksensa on yksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan syvimmistä ja samalla yksi kirkon rakastetuimmista esikuvista Kristuksesta.
Kateuden siemen sydämessä
Joosef on isänsä rakastama poika. Hänen veljensä kadehtivat häntä. Kateus ei jää ajatukseksi, vaan muuttuu teoksi: he heittävät hänet kaivoon ja myyvät orjaksi.
Sydämen vartioiminen paaston aikana
Paaston keskellä tämä kertomus paljastaa ensimmäisen suuren opetuksen: synti alkaa sydämessä. Kateus, joka jää vartioimatta, muuttuu väkivallaksi. Sananlaskujen kirja muistuttaa:
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä lähtee elämä.”
(Sananl. 4:23, KR92)
Paasto on sydämen vartioimista. Kun kirkko lukee Joosefin tarinaa, se ei ainoastaan kerro veljesten rikoksesta, vaan kysyy meiltä: mikä kaivo on omassa sydämessämme? Ketä kohtaan kannamme kateutta, katkeruutta tai salattua vihamielisyyttä?
Esikuva Kristuksesta
Joosef kaivossa on kuva Kristuksesta haudassa. Viaton kärsii toisten synnin tähden. Mutta kaivo ei ole kertomuksen loppu. Jumalan kaitselmus kuljettaa Joosefia syvyyksien kautta kohti pelastavaa tehtävää.
Kärsimyksen merkitys
Paaston hengessä tämä merkitsee jotakin ratkaisevaa: kärsimys ei ole merkityksetöntä, jos se eletään Jumalan edessä. Joosef ei katkeroidu, vaikka hänet hylätään. Hän ei kiroa veljiään, vaikka hänen elämänsä suunta muuttuu väkivaltaisesti. Hänen hiljainen uskollisuutensa on paaston hedelmää jo ennen kuin paastosta on säädetty mitään.
Jesajan kirjan sanat alkavat tässä kohden kaikua uudella tavalla:
”Hänet lävistettiin meidän rikkomustemme tähden, hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha.”
(Jes. 53:5, KR92)
Kirkko lukee Joosefia Kristuksen esikuvana. Veljien hylkäämästä tulee pelastaja. Myydystä orjasta tulee se, jonka kautta nälkäänäkevät saavat leipää. Kaivo muuttuu portiksi Jumalan suunnitelmaan.
Paasto ja anteeksianto
Paaston neljännen viikon kynnyksellä tämä kertomus syventää kilvoitustamme. Paasto ei ole vain oman synnin tunnistamista, vaan myös kutsua anteeksiantoon. Joosef ei jää kiinni menneeseen vääryyteen. Hänen sydämensä ei kovetu, vaan pysyy avoimena Jumalan tahdolle.
Kun paasto riisuu meistä ylpeyden ja itsepuolustuksen, se voi tehdä meistä Joosefin kaltaisia: ihmisiä, jotka eivät maksa pahaa pahalla, vaan antavat Jumalan muuttaa kaivon pelastuksen lähteeksi.