Kiprian Storoževilainen
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä Kiprian Storoževilainen oli toisen, Ondrusovan luostarin perustajan, pyhittäjä Adrian Ondrusovalaisen oppilas ja hänestä on kerrottu jotain myös pyhittäjä Andrianin elämäkerran yhteydessä.
Rosvojoukon johtajasta munkiksi
Pyhittäjä Kiprianin sanottiin olleen alkuaan atamaani, kasakkapäällikkö, josta tuli rosvojoukon johtaja alueelle, jonne pyhittäjä Adrian perusti ensin erakkomajansa ja sitten luostarin. Rosvopäällikkönä ollessaan hän uhkasi pyhittäjä Adriania ja vaati häntä lähtemään pois kilvoittelupaikaltaan. Pyhittäjä lupasi rosvopäällikölle ruveta välimieheksi ja puolestapuhujaksi hänen ja Jumalan välille, rosvo ensi nauroi asialle, mutta myöhemmin lauhtui ja pehmeni asialle antaen munkin jäädä asuinsijoilleen.
Myöhemmin rosvopäällikön jäätyä vangiksi, pyhittäjä Adrian ilmestyi hänelle näyssä ja kertoi hänen vapautuvan kahleistaan ja vankeudestaan. Rosvopäällikkö kiiruhti Ondrusovan luostariin ja löysi sieltä sekä pyhittäjä Adrianin että muut munkit laulamassa psalmeja ja vaikutti siltä, ettei pyhittäjä ollut poistunut ollenkaan luostarista. Rosvo lankesi polvilleen pyhittäjän eteen ja pyysi päästä veljestön jäseneksi. Hänet hyväksyttiinkin ja hän sai munkkinimekseen Kiprian. Hän katui suuresti entistä elämäänsä ja viettikin koko loppuelämänsä katumuksessa luostarissa eläen.
Luostarin perustaja
Pyhittäjä Kiprian Storoževilainen perusti Äänisen viidennekseen Laatokan lähistölle Pyhän Nikolaoksen luostarin, jossa hänen elinaikanaan oli noin 30 munkkia kilvoittelemassa veljestön jäsenenä. Pyhittäjä Kiprian Storoževilainen kuoli noin vuoden 1598 jälkeen ja hänet lasketaan Suomessa kuuluvaksi Karjalan valistajiin.
MUistopäivä
Pyhittäjän oma muistelupäivä on marraskuun 2. päivä, mutta häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sattuu vuosittain aina lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
Katso myös
- Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen
Kirjallisuutta
- Munkki Serafim (toim.): Synaksarion
- Pyhittäjä Kiprian Storoževilainen, Karjalan valistaja s. 50