Selfie (kirja)
Ortodoksi.netista
- Arkkipiispa Leo: Selfie
- ISBN 978-952-5790-50-4
- Julkaisija ja kustantaja: Karjalan kielen seura ry (http://www.karjal.fi/)
- Julkaisupäivämäärä: 13.4.2015
- Sivumäärä: 176 sivua
- Koko: 220 mm x 135 mm
- Sidos: sidottu / kovakantinen
Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon paikallinen päämies, KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, on nyt kolmessa viimeisimmässä kirjassaan tuonut monelle hänet huonommin tuntevalle yllätyksenä esille ja julkisuuteen herkimpiä tunteitaan runojen muodossa. Ja kaiken lisäksi molemmilla äidinkielillään, suomeksi ja karjalaksi.
Silloin kun raavas suomalainen mies - olkoon vaikka kuinka arkkipiispa - runoilee kertoen elämästään ja siinä tapahtuneista mullistuksista niin hyvissä ja iloisissa kuin myös surullisissa asioissa, sellainen kyllä koskettaa ainakin tällaista samanikäistä ja osittain myös samanlaisia elämänvaiheita kokenutta myös ns. suureen ikäluokkaan kuuluvaa miestä.
Huomasin - ehkä jopa itsellenikin yllättäen - että arkkipiispan runot kolahtivat - kuten nykyään sanotaan. Luulin olevani "kovempikin luu" runojen suhteen, mutta siinä se minäkin kummasti herkistyin niitä lukiessani. Arkkipiispa on tässä runokirjassaan mielenkiintoisesti yhdistänyt kirjan nimessä uutta ja sisällössä vanhaa. Kirjan nimi "Selfie" tarkoitta nykykielessä itse otettua - yleensä vielä ns. älypuhelimella otettua - kuvaa, jossa kamera on toisessa kädessä kuvaa otettaessa. Tämä runokirjakin on eräänlainen omakuva, joka myös mielenkiintoisella tavalla tuo esille arkkipiispankin ihmisyyden ja inhimillisyyden, kaipuun ja tuskan, ikävän ja rakkauden, herkkyyden ja sielukkuuden.
Meillehän on helposti muodostunut kuva ortodoksisesta piispasta luostariasukkaana, tummiin pukeutuneena munkkina. Arkkipiispakin on toki munkki, mutta hän ei ole ollut sitä koko elämäänsä. Hän on myös leski ja hänellä on avioliitosta tytär, jolle hän on omistanut tämän runokirjansa. Yhden aiemmista runokirjoistaan hän on omistanut kolmannelle merkittävälle rakkauden kohteelleen, tyttären tyttärelle.
"Lapsi kävi luonani
hänen vilpittömyytensä
opetti minuahänen avoimuutensa ja suoruutensa
vahvisti minua
hänen ilonsa tarttui minuun."
Tässäkin suhteessa runokirjan sisältö "osui ja upposi" kohdallani, koska minäkin puhun usein lapsen lapsestani, poikani tyttärestä tittelillä "The Lady of my Life" ja huokailen hyvästä tuurista, kun hän ei vielä ole ymmärtänyt pyytää ukiltaan kuuta taivaalta. Siinä kun olisi niin hirvittävä homma käydä se hakemassa. Todella paljon samaa on luettavissa arkkipiispan kirjasta hänen suhteessaan omaan lapsenlapseensa.
"Suurista kokemuksista suurin
on tuntea lapsen aito ilo
suurista kosketuksista suurin
on tuntea kätensä kietoutuvan kaulallesi
suukko ja suuri hali."
Myös arkkipiispan kaipaus ja suuri rakkaus edesmennyttä vaimoansa kohtaan huokuu konkreettisena koko kirjasta. Se on täynnä suurta kaipuuta, hieman tuskaakin, mutta suurimmaksi osaksi suunnattoman suurta rakkautta. Samalla se luo arkkipiispasta todella inhimillisen kuvan, joka ei kuitenkaan ole suinkaan kuva tavallisesta ihmisestä suruineen ja murheineen, vaan kuva rakastetusta esipaimenestamme, jonka kannettavana on paljon suuremmat surut ja murheet, kuin monellakaan meistä on. Siksi kuva, jonka kirja ainakin minulle antoi ja vahvisti, on kuva hyvästä, oikeudenmukaisesta, hellämielisestä ja rakastavasta ukista, isästä ja esipaimenesta.
"Muistan Sinua pitkien päivien tunteina
muistan pitkinä öinä Sinua
Sinua aamuina ja iltoina
unissa ja valveilla."
Hannu Pyykkönen
14.4.2015
(Runot esiteltävästä arkkipiispan kirjasta)
Kirjan takakannen teksti:
Arkkipiispa Leon kolmas runokirja Selfie on kaunokirjallinen pikamuotokuva. Tämä suomeksi ja karjalaksi kirjoitettu teos on sekoitus faktaa ja fiktiota kuten selfiet yleensä ovat. Muotokuvan päähenkilö on sodan jälkeen syntynyt suuriin ikäluokkiin kuuluva mies. Runoissa on myös tuokiokuvia ystävistä nykyajalta ja vuosikymmenien takaa. Selfien tärkeimmät teemat ovat kuitenkin vuosia sitten tuonilmaisiin siirtyneen rakastetun menetys, iäti jatkuva ikävä ja kaipaus sekä ennen kaikkea rakastetun lämminhenkinen muistaminen. Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.
Sisällysluettelo
- Selfien johdanto / Selfien algusanat
- Lapsi kävi luonani / Lapsi kävüi minun luo
- Pienen vauvan nauru / Pienen lapsen nagro
- Suurista kokemuksista suurin / Suuris elämüksis suurin
- Hän on kaunis lapsi / Häi on kaunis lapsi
- Ihan tavalliset tapahtumat / Ihan tavallizet tapahtumat
- Isän päivä on marraskuussa / Tuatanpäivü on külmükuus
- On aamu isänpäivän / On huondes tuatanpäivän
- Olen kalustanut huoneeni valolla / Olen mebliruinnuh minun pertin vallol
- Minulla on koti / Minul on kodi
- Minun kaupunkikotini on valkoinen / Minun linnukodi on valgei
- Yhdessä entisistä kodeista / Ühtes endizis kodilois
- Jasmiinin oksa pöydällä / Jasmiinin oksu stolal
- Kuu kulkee taivaallaan / Kuudam kulgou taivahal
- Huoneessa lautalattia / Pertis laudulate
- Mies katselee taulua / Mies kaččelou kartinua
- Mies istuu tuolilla / Mies istuu stuulal
- Mies on nukkunut huonosti ja hyvin / Mies on muannuh pahoi i hüvin
- Ihminen rakentaa itselleen seinät / Ristikanzu srojiu ičelleh seinät
- Taulussa on Suomen mänty / Kartinas on Suomen mändü
- Toisessa taulussa kotka / Toizes kartinas kotku
- Seminaarin keljani seinällä / Minun kel'l'an seinäl seminuaris
- Ruusuja hopeamaljassa / Rouzii hobjujuvvas
- Kun Suomen itsenäisyydestä taisteltiin / Konzu Suomen iččenäzüös sojittih
- Siellä jo kauan ovat kukkineet omenapuut / Sie jo hätken kukitah juablokkupuut
- Mitä on olla onnellinen / Mittumua on olla ozakas
- Elämä vangitsee ja vapauttaa / Elos vangiččou i piästäü välläl
- Miksi elämä on niin lyhyt / Mikse elos moine lühut on
- Teppo oli voimamies / St'oppi oli vägevü mies
- Oli mies / Oli mies
- On mies ja miehen luonto / On mies i miehen luondo
- Muistan aina sen / Mustan ainos sen
- Minäkö tässä / Minago täs
- Mitä elämä eniten tekee / Midä elos enimäl azuu
- Elämä vaatii / Elos vuadiu
- Aikojen saatossa ihminen / Aijoin suatos on ristikanzal
- Minne päivä katoaa / Kunne päivu kaduou
- Jos tiedät tiesi / Gu tiedänet dorogan oman
- Jos sinulla on peili / Gu ollou sinul zirkalo
- Selfie ei ole oma kuvasi / Selfie ei ole sinun oma kuva
- Niin kauniit ovat hänen kasvonsa / Moine čoma on hänel nägö
- Ystäväni / Üstävü minun
- Enkeli oli vierelläsi / Aanneli oli sinun rinnal
- Elämä on täynnä juttuja / Elos on täuzi dieloloi
- Sanotaan, että kaunein harmonia / Sanotah što kaunehin garmoünii
- Ylitse taivaan ja tähtien / Üliči taivahan i tiähtien
- Voi runo olla / Voibi runo olla
- Vaikeaa on tehdä puupino / Vaigei on lad'd'ata halgopino
- Realistinen lyhyt kuvaus / Realističnoi lühüt kuvuamine
- Jos kirjoitat / Gu kirjutannet
- Tahdon kirjoittaa runoja / Tahton kirjuttua runoloi
- Mitä voi pitää runona / Midä voibi pidiä runonnu
- Jos laulaa kesäheinälle / Kentah pajattau kezäheinäl
- Rajoja on vaikea / Rajoi on vaigei
- Jos tanssii, soittaa, laulaa / Gu tansit, soitat, pajatat
- Pitäisi olla / Pidäs olla
- Kirjoitan tällaista runoa / Kirjutan nengomua runuo
- Sanoittaa kauniita lauluja / Sepittiä kaunehii pajoloi
- Joskus tuntuu / Toiči tunduu
- Synkän runon jälkeen / Süngän runon jälgeh
- Työpöytäni on suuri ja painava / Minun ruadostola suuri on i jügei
- Mistä löytäisin sen laulun / Kus voin löüdiä sen pajon
- Nyt tiedän mitä olisi pitänyt sanoa / Nügöi tiijän mi olis pidänüh sanuo
- Elämä ottaa / Elos ottau
- Hän iloitsi / Häi iloilihes
- Kukkamekkoinen tyttö / Tüttö kukakkahas pluat'as
- Ei eilen / Ei egläi
- Punatukkaiselle tytölleni / Ruskeitukkutüttözel minun
- Sinä punatukkainen / Sinä ruskeitukku
- Niin paljon, paljon sua rakastin / Muga äijal sinuu suvaičin
- Muistan sinua pitkien päivien tunteina / Mustan sinuu pitkinnu päivinnü
- On syksy / On sügüzü
- Iloitse kanssani sinä / Iloiče minun ker sinä
- Rakkaani / Armas minun
- Rakkaani / Armas minun
- Silloin kukkivat tuomet ja syreenit / Silloi kukittih tuomet i sirienit