"Joka tekee ristinmerkin, on myös valmis kantamaan ristinsä." (opetuspuhe)

Pyhä Arsenie Boca: "Joka tekee ristinmerkin, on myös valmis kantamaan ristinsä."

Herran voittoisa ja elämää antava kuolema, jolla Hän tuhoaa kuoleman, on meille ortodoksisille kristityille niin tärkeää ymmärtää ja sisäistää, että kirkko antaa sille erityisen merkityksen ja erityiset omat juhlansa. Ristin sunnuntain jälkeen kirkko haluaa meidän kysyvän itseltämme, "mitä ristin voima merkitsee minulle henkilökohtaisesti, joka elän tässä maailmassa tänään?"

Valitettavasti monille nykypäivän maallisessa kulttuurissa ristin merkitys, sekä henkilökohtaisesti että yhteisöllisesti, on kadonnut, hukkunut arkipäivän elämämme prioriteetteihin, joissa kirkko jää monien muiden tämänhetkisten prioriteettien varjoon. Maallinen maailma ajattelee tällaisin termein: kaikki mitä koen tässä ja nyt, kaikki mitä näen ja kosketan, on olemassaoloni laajuus ja mitä on tiedettävissä, joten "syödään, juodaan, sillä huomenna kuolemme" (1.Kor. 15:32). Osittain tästä syystä maailma kehottaa keskittymään itseen, egoon, "minä ensin", vaikka se kehottaa meitä olemaan kieltämättä itseltämme mitään; lyhyesti sanottuna, kulttuurimme johtaa meidät ja kannustaa meitä hengelliseen horrostilaan, hengelliseen kuolemaan.

Tästä syystä Kristuksen kirkkonsa kautta määräämien paastojen ja juhlien, kuten ristin juhlien, pitäminen ovat meille elintärkeitä, eivätkä ne ole vain "ylimääräisiä" palveluksia, jotka voidaan jättää väliin, jos on liian kiire.

Maailma, joka ei usko Jumalaan ja Hänen ilmoitukseensa, joka kieltää ruumiillisen inkarnaation, ihmeelliset ja elämää pelastavat, historialliset Kristuksen tapahtumat ja Hänen voimansa, on maailma, jossa pahuudella tai pahan pimeydellä ja väkivallalla on valtaa. Se on maailma, jossa synnin katumuksen tie on unohdettu ja me ihmisinä menemme huonommasta huonompaan. Se on maailma, jossa tulee yhä vaikeammaksi olla todellinen kristitty, joka rakastaa Jumalaa "koko sydämestään, koko sielustaan ja koko mielestään" (Matt.22:37), mihin meidät kaikki on kutsuttu; se ei ole maailma, sellaisena kuin Jumala sen haluaisi, ja siksi Kristus antaa meille ristin.

Risti on vastauksemme langenneelle maailmalle ja sen toivottomuudelle, niille, jotka kieltävät Jumalan ja Hänen rakastavan kutsunsa heidän elämäänsä, ja kaikille, jotka horjuvat uskossaan. Risti on aina muistutus Jumalan valtakunnan perimmäisestä todellisuudesta ja merkityksestä meille, muistutus Kristuksen itsestään luopumisesta tai kuten vanhassa Raamatun käännöksessä sanottiin, ”itsensä tyhjentämisestä” (kreikaksi kenosis / κένωσις) - Kristuksen vapaaehtoisesta tarjoamisesta itsestään synnin ja kuoleman voittamiseksi puolestamme ja uuden Adamin mahdollistamiseksi, joka Hänessä samoin voittaa synnin ja kuoleman. Hänen "kuollessaan itselleen" me, jotka otamme ristimme kantaaksemme asettaaksemme Kristuksen ja evankeliumin etusijalle, saamme takaisin todellisen ihmisyytemme, Jumalan antaman tarkoituksemme ja kutsumuksemme tässä elämässä.

Mutta tässä on totuus: emme voi seurata Kristusta ja tulla osallisiksi Hänen voitostaan, jos emme ole samoin valmiita ”tyhjentämään itseämme”, luopumaan kaikesta, mikä ei ole sopusoinnussa Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa kanssa. Kuten Kristus sanoo, emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa (Matt.6:24). Sen sijaan meidät on kutsuttu olemaan "maailmassa, mutta ei maailmasta". Tätä kutsumusta emme voi vain päättää jättää huomiotta "moderneina" kristittyinä. Sen sijaan haastamme itsemme päivittäin elämään Kristukselle, alistumaan Hänen tahtoonsa ja heijastamaan Jumalan valtakuntaa kaikessa, mitä olemme, ja kaikessa, mitä teemme. Toisin sanoen, me kiellämme itsemme, otamme ristimme ja seuraamme Kristusta. Tällä tavalla meidät jumalallistetaan.

Pyhä Paavali sanoo kasteessa, että "olemme pukeneet Kristuksen yllemme" (Gal.3:27). No, jos olemme todella "pukeneet Kristuksen yllemme", silloin olemme Kristuksen ja meidän on tehtävä Kristuksen työtä, kun meistä tehdään yhä enemmän Hänen kaltaisuuttaan ja yhdistetään yhä enemmän Häneen. Jokainen meistä tavallaan, toimiemme tai toimettomuutemme kautta tässä suhteessa, päättää Jumalan puolesta - tai - Jumalaa vastaan.

Pyhä Paavali muistuttaa meitä siitä, että ”ristin sanoma on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1.Kor.1:18). Maailmalle itsensä kieltäminen, jopa todellinen rakkaus itse, on vierasta, koska maallinen, humanistinen maailma pyrkii ymmärtämään "rakkautta" erillään Jumalasta, rakkauden kirjoittajasta. Kristus on se, joka opettaa meille, mitä rakkaus on ja kuinka rakastaa: "Me rakastamme Häntä, koska Hän rakasti meitä ensin", pyhä Johannes julistaa ensimmäisessä kirjeessään (1.Joh.4:19). Tämä Rakkaus ohjaa meidät ristille, Jumalan rakkauden perimmäiseen merkkiin ja tekoon, joka ilmenee inkarnaatiossa, Kristuksen pelastavassa kärsimyksessä ja Hänen kutsuessaan meitä osallistumaan siihen uuteen elämään, jonka Hän on tehnyt meille, jotka olemme "pukeneet Hänet yllemme".

Rakkaus on siis sekä uhrautuvaa että pyhää; tosi rakkaus antaa elämää, koska se yhdistää meidät entisestään Jumalaan ja toisiimme, kun opimme kieltämään itsemme, ottamaan ristimme ja seuraamaan Kristusta, ei vain ulkoisesti teoissamme, vaan sisäisesti, kun muutumme ja kasvamme ykseydessä Kristuksen kanssa, kun otamme osaa jumalalliseen luontoon (2.Piet.1:4). Tosi rakkaus tarkoittaa sitä, että haluamme muille sitä, mitä Jumala heille haluaa. Kun Kristus on elämämme keskipisteessä, prioriteettimme, Hän on myös rakkautemme keskipisteessä, koska aina siellä on risti, joka määrittelee rakkauden!

Toisin sanoen, kuten romanialainen pappismunkki isä Arsenie Boca huudahtaa: "joka tekee ristinmerkin, on myös valmis kantamaan ristinsä." Kun kannamme ristiämme, julistamme Kristuksen voittoa sisäisesti ja ulkoisesti, suojelemme sydämemme ja mielemme Kristuksessa Jeesuksessa demoneilta ja heidän paheiltaan, mutta todistamme myös ympärillämme oleville totuuden, että Hänen voittonsa on koko ihmiskunnalle, että kaikki ovat Jumalan rakastamia ja kutsuttuja pyhyyteen ja uuteen elämään yhteydessä Häneen.

Jotta saisimme voiton Kristuksen kanssa tästä maailmasta ja kaikesta katoavasta, mekin kuolemme egolle ja maailmalle, maallisille vaatimuksille pitää risti ja Kristuksen totuus piilossa itseltämme. Kristus kutsuu meitä tulemaan ulos itsestämme, antamaan itsestämme, tulemaan rohkeiksi todistajiksi elämästä Kristuksessa tälle katoavalle maailmalle. Miksi? Koska Jumalan rakkaus pakottaa meidät, koska rakastaessamme Kristusta, me haluamme parantumista ja pelastusta paitsi itsellemme myös niille, jotka Jumala tuo elämäämme.

Ne, jotka ovat kieltäneet itsensä ja ottaneet ristinsä seuratakseen Kristusta, saavat voiton Kristuksen valtakunnan perillisinä. Tämä on Herran suuri rakkauden lupaus meille tämän päivän evankeliumissa, kun Hän julistaa: "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden, se pelastaa sen."

Julistamme tätä rakkautta, tätä toivoa maailmalle, joka ei enää tiedä, mitä rakkaus on tai kuinka rakastaa. Annamme osan itsestämme rakentaaksemme kirkkoa ja sen palvelustehtäviä. Annamme osan itsestämme todistaaksemme totuutta sanoin ja teoin. Ottaessamme ristimme päivittäin, julistamme Kristuksen elämän ja voiton todellisuutta. Me, jotka kamppailemme syntiemme kanssa ja kestämme siinä kamppailussa, palaamme Kristuksen luo ja kannamme parannuksen hedelmää, todistamme ristin voitosta. Me julistamme äänekkäästi ja kiistattomasti muuten toivottomalle maailmalle Totuuden ja Todellisuuden, että Kristus on se elämä; Hänessä on meidän varma toivomme ja parantumisemme. Uusi romanialainen pyhä, isä Dumitru Stăniloae tiivistää tämän totuuden kirjoittaessaan: "Risti on Kristuksen voima, joka meidän kantaessamme voi muuttaa maailman paratiisiksi."

Tutki siis elämääsi tänä päivänä. Kiellätkö todella itsesi, otatko ristisi seurataksesi Kristusta? Uudista yhteytesi Häneen, joka on Elämä ennen kaikkea muuta. Ota ristisi, seuraa Kristusta ja tiedä, että Hän on kanssasi joka askeleella. Hänen ristinsä suojelee ja ohjaa sinua. Pelkää Jumalaa, niin et pelkää ihmistä. Ja sitten voimme todella vakuuttaa Paavalin kanssa: "Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu; enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani" (Gal. 2:20). Tee niin, ja ympärilläsi oleva maailma muuttuu paratiisiksi!

(Opetuspuhe on Ortodoksi.netin amerkkalaisen isä Robert Micleanin 2022 kirjoittamasta opetuspuheesta vapaasti suomentama ja hieman lyhentämä)