Toiminnot

Miten minun pitäisi rukoilla? (opetuspuhe)

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 17. maaliskuuta 2014 kello 10.21 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Se tuntuu yksinkertaiselta asialta, mutta se on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joita ortodoksit esittävät papille: ''"Miten minun pitäisi rukoilla?"'' Jokaisella ortodoksilla p...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Se tuntuu yksinkertaiselta asialta, mutta se on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joita ortodoksit esittävät papille: "Miten minun pitäisi rukoilla?"

Jokaisella ortodoksilla pitäisi olla päivittäinen rukoussääntö, joka on luotu yhdessä papin tai oman rippi-isän kanssa. Se on päivittäisten rukouksien perusta - aamuisin ja iltaisin, ja se pitää meidät helposti yhteydessä Kristukseen.

Mutta entä sitten muuta, jokapäiväiset arkiset tarpeet? Entä kriisit ja tilaisuudet, joita elämässä tulee eteemme? Miten voimme tehdä näistä tapahtumista mahdollisuuksia rukouksissamme ja saada Jumalan apua jokapäiväisessä elämässämme?

  • Voimme löytää suurta apua, kun huudamme Jumalalle: "Herra, auta minua!" tai, "Herra, armahda minua!" , milloin tahansa se on tarpeen.
  • Voimme (ja meidän pitäisi) pyytää Jumalan ystäviä - pyhiä - rukoilemaan puolestamme lukemalla akatistoksen sellaiselle pyhälle, joka tuntee tilanteemme. Näitä luetaan kirkossa, mutta niitä voi lukea myös kotona. Akatistoksia löytyy Internetistä (mm. Ortodoksi.netin sivuilta) tai niitä voi kysyä omalta papiltakin.
  • Me voimme käyttää rukousnauhaa, ei vain Jeesuksen rukoukseen, vaan myös toistamalla sen avulla 50-100 kertaa "Herra, armahda minua (nimi)!", kun siihen on tarve esimerkiksi sairauden tai jonkin muun syyn vuoksi. Yksinkertainen rukous menee suoraan Jumalalle.
  • Jo olemme lähdössä matkalle tai meillä on joitain muita erityisiä tarpeita tai hakkeita, voimme pyytää pappia toimittamaan rukouspalveluksen (molebenin) tämän tapahtuman onnistumiseksi.

Kun siirrymme Suuren paaston aikaan, emme saa olettaa, että rukouksemme on liian ankaraa tai kaukaista jokapäiväisessä arkisessa elämässämme. Ilman rukousta olemme yksin.

(lähde: Pappi Geoffrey Korzin kirjoitus sivustolla: : All Saints of North America Orthodox Church)