Jumalanäiti Tulen kaltainen
Ortodoksi.netista
Jumalanäidin Ognevidnaja-ikoni (ven. Огневидная, suom. “tulen kaltainen”) on ortodoksisessa perinteessä harvinaisempi mutta hyvin puhutteleva Jumalanäidin ikonin tyyppi.
Ikonin silmiinpistävin piirre on Jumalanäidin syvänpunainen tai tulenpunainen vaatetus. Väri ei ole vain esteettinen ratkaisu, vaan sillä on vahva teologinen merkitys. Punainen viittaa jumalalliseen tuleen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja siihen, että Jumalanäiti tuli “tulen kaltaiseksi” ottaessaan vastaan Jumalan Pojan. Samalla se muistuttaa palavasta pensaasta, joka palaa mutta ei pala poroksi – Vanhan testamentin esikuva Jumalanäidistä.
Ikonissa Jumalanäiti esitetään tavallisesti yksin, ilman Kristus-lasta. Hänen kasvonsa ovat vakavat ja keskittyneet, usein hieman surumieliset. Katse ei ole sentimentaalinen, vaan syvästi rukouksellinen ja vakava. Tämä korostaa Jumalanäidin roolia esirukoilijana ja suojelijana, ei niinkään äitinä lapsi sylissään, kuten monissa muissa ikoneissa.
Ognevidnaya-ikonin teologinen sanoma liittyy erityisesti hengelliseen taisteluun ja puhdistumiseen. Tuli on Raamatussa sekä tuomion että puhdistuksen vertauskuva. Jumalanäiti kuvataan tässä ikonissa ikään kuin hengellisenä tulena, joka polttaa pois synnin mutta ei tuhoa ihmistä. Siksi ikonia on perinteisesti kunnioitettu erityisesti vaikeina aikoina, koettelemusten ja ahdistusten keskellä.
Ikonin muistopäivä on venäläisessä perinteessä 10/23. helmikuuta (uuden/vanhan kalenterin mukaan), ja se tunnetaan ennen kaikkea slaavilaisessa maailmassa. Suomessa se on melko vähän tunnettu, mutta sen sanoma on hyvin ortodoksinen ja ajankohtainen: Jumalanäiti seisoo tulen keskellä, mutta pysyy järkkymättömänä – ja kutsuu myös ihmistä samaan luottamukseen Jumalaan.
Ikoni on sama kuin toisaalla sivuillamme esitelty ikoni: Jumalanäidin Aerovindus -ikoni.
Kyse on siis samasta ikonityypistä, mutta nimet tulevat eri kieli- ja traditiokerroksista – ja siksi asia näyttää sekavalta.
Jumalanäidin Ognevidnaja-ikoni (ven. Огневидная) on se vakiintunut ja kirkollisesti käytetty nimi erityisesti slaavilaisessa ortodoksisessa perinteessä. Sana ognevidnaja tarkoittaa “tulen kaltainen”, “tulenhohtoinen”.
Nimi “Jumalanäidin Aerovindus” ei ole varsinainen ortodoksinen ikonografinen perusnimi, vaan käytännössä
- latinalais-oppinut tai kirjallinen nimimuoto,
- joka pyrkii kääntämään tai selittämään samaa “tulen kaltaisuutta” klassisemmalla kielellä.
Se ei viittaa erilliseen ikonityyppiin, eikä Aerovindus-nimellä ole omaa, itsenäistä ikonografista traditiota. Ortodoksisissa ikoniluetteloissa, kalentereissa ja liturgisessa käytössä ikoni tunnetaan Ognevidnaja-nimenä, ei Aerovinduksena.
Toisin sanoen:
- ei ole kahta eri ikonia,
- vaan yksi ja sama ikonityyppi,
- jolla on yksi vakiintunut kirkollinen nimi (Ognevidnaja) ja yksi harvinainen, lähinnä kirjallinen tai ei-ortodoksisessa kontekstissa syntynyt nimitys.
Teologisesti ja kirkollisesti turvallinen muoto on käyttää Ognevidnaja-nimeä ja käyttää Aerovindus-nimitystä korkeintaan selittävänä tai historiallisena sivuhuomiona – tai jopa jättää se kokonaan pois.
Tässä vielä venäjänkieliseltä ikonisvustolta suomeksi käännetty teksti:
Kyseessä on muinainen bysanttilainen ikoni, joka tunnetaan lähteissä jo vuodesta 598 lähtien. Ikonia kutsuttiin nimellä Kafreptis eli “Peili”. Venäläisessä traditiossa se tuli tunnetuksi nimellä Jumalanäidin Ognevidnaja-ikoni. Venäjän ortodoksisessa kirkossa ikoni alkoi kuitenkin levitä laajemmin vasta 1700-luvulla.
Ikonin venäläinen nimitys liittyy Jumalanäidin tulenpunaisiin sävyihin, joilla hänen kasvonsa ja vaatteensa on maalattu. Toisen tulkinnan mukaan nimi sai Venäjällä innoituksensa Jumalanäidin kanonin viidennen veisun sanoista: “Tulenkaltainen Sanan vaunu, iloitse, Valtijatar, elävä Paratiisi.” Venäläisissä ikonikopioissa Jumalanäiti on lähes poikkeuksetta kuvattu vasemmalle kääntyneenä, eli ikoni on peilikuvainen verrattuna bysanttilaiseen alkuperäiseen malliin. Tämä selittyy sillä, että venäläinen ikonimaalari käytti mallinaan pyhästä ikonista tehtyä kopiota, joka oli valmistettu niin sanotulla “na irrotus” -tekniikalla – samoin kuin esimerkiksi Vatopedin Jumalanäidin ikonien kohdalla.
Ihmeitätekevä Jumalanäidin Kafreptis-ikoni säilytetään Athonoksen Simonopetran luostarissa. Perimätiedon mukaan ikoni löydettiin Pyhältä Vuorelta 23. helmikuuta vuonna 845. Ikonia koskeva kertomus sijoittuu ikonoklasmin aikaan: 800-luvulla keisari Teofilos, ikonien vastustaja, määräsi ikonin heitettäväksi tuleen muiden ikonien kanssa. Tällöin tapahtui ihme: ikoni ei palanut poroksi, vaan ainoastaan tummui, ja Jumalanäidin kasvot sekä vaatetus muuttuivat punaisiksi, “tulen värisiksi”.
Jumalanäidin punainen vaatetus tulkitaan Kristuksen veren vertauskuvaksi – veren, jonka Hän vuodatti lunastusuhrina koko ihmiskunnan puolesta. Tulen väri puolestaan viittaa puhdistavaan tuleen, joka polttaa pois paholaisen kylvämät pahan rikkaruohot ihmisen sielusta. Ortodoksisissa rukouksissa ja veisuissa Jumalanäitiä kutsutaan usein nimillä “jumalallista tulta kantava lampunjalka” ja “kerubisen tulen valtaistuin”. Hänelle omistetussa kanonissa Jumalanäitiä verrataan “Sanan tulenkaltaiseen vaunuun”.
Ensimmäinen historiallisissa asiakirjoissa mainittu Jumalanäidin Ognevidnaja-ikoni maalattiin vuonna 1812, ja kolme vuotta myöhemmin ikoni liitettiin ortodoksiseen kalenteriin. Tästä syystä Ortodoksisessa rukouskirjassa ei ole erityisesti tälle ikonille laadittua rukousta, eikä ikonille ole myöskään omaa akatistosta. Sen edessä rukoillaan siksi tavallisia Jumalanäidille osoitettuja rukouksia.