| Ortodoksisen kirkon Sakramentit eli mysteeriot | |
|
Kaste | |
Katumuksen mysteerio eli kansanomaisemmin synnintunnustus tai rippi on yksi ortodoksisen kirkon mysteerioista eli sakramenteista.
Ihminen voi ja hänen pitää osallistua katumuksen sakramenttiin riittävän usein. Aikaisemmin ehtoolliseen osallistumiseen oli ehtona aina ripillä käynti, mutta nykyään se ei ole enää ehdoton vaatimus. Osallistuminen katumuksen mysteerioon on ortodoksiseen kirkkoon liittyvälle ihmiselle yksi hänen liittymiseensä oleellisesti kuuluva asia.
Koska kirkko viettää kirkkovuoden aikana neljää pitempää paastoa, katumuksen mysteerioon osallistuminen olisi hyvä ajoittaa etenkin näille paastoajoille.
Sisällysluettelo |
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin ihmisen on tarkoitus saada aikaan itsessään mielenmuutos, hylätä synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa anteeksiannon, se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.
Katumuksen mysteerio suoritetaan tavallisesti kirkossa. Usein kirkon etuosaan ikonostaasin etupuolelle on asetettu analogi eli kaltevatasoinen lukupöytä ja sille alttarievankeliumi sekä papin käsiristi eli siunausristi. Tämän pöydän ääressä mysteerioon osallistuva keskustelee seisaaltaan papin kanssa muilta syrjässä niistä asioista, joita hän katuu ja joista haluaisi anteeksiannon.
Mysteerion aluksi pappi lukee katumusta herättävät rukoukset. Joissa sanotaan mm.
Useiden henkilöiden tullessa synninpäästölle, rukoukset voidaan lukea kaikille yhteisesti ja sen jälkeen siirtyä yksittäisiin keskusteluihin ja toimituksiin.
Sairaille tai vanhuksille voidaan toimittaa katumuksen mysteerio joissakin tapauksissa myös muualla kuin kirkossa, esimerkiksi sairaalassa tai kotona mikäli ihminen on liian heikossa kunnossa osallistuakseen liturgiaan. Tätä nimitetäänkin sen vuoksi sairaanripitykseksi, vaikka kyseessä on samasta katumuksen mysteeriosta. Sairaanripityksen toimittaa aina pappi ja joissain erikoistapauksissa poikkeuksellisesti piispan tai papin luvalla myös diakoni (jos esimerkiksi pappia ei ole mistään saatavissa ja seurakunnan kirkkoherra tai hänen tehtäväänsä hoitava pappi on antanut asialle suostumuksensa). Sairaanripitystä ei tulisi missään nimessä jättää käyttämättä. Myös sairaan tai heikkokuntoisen ihmisen omaiset voivat pyytää pappia tulemaan tämän luokse. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä aina kysyä henkilöltä itseltään, haluaako tämä Ehtoollista.
Katumuksen sakramenttiin tulevan ortodoksin tulee valmistautua siihen rukouksella, paastolla ja syvällisesti itseään tutkimalla, tarkoituksena tulee olla tiedostaa syntinsä ja tulla tietoiseksi omasta syntisyydestään.
Katuva tunnustaa syntinsä kertomalla niistä lyhyesti papille. Usein hän ilmaisee katuvansa ja surevansa tehtyjä syntejä ja ilmoittaa halunsa pidättäytyä samanlaisten syntien tekemisestä. Mikäli katuva ei ”osaa” tunnustaa syntejään, pappi saattaa johdatella häntä kysymyksillään.
Syntinsä tunnustava voi mielessään käydä läpi kymmenen käskyä ja käydä elämäänsä läpi niiden kautta. Syntinsä tunnustava voi miettiä myös niitä asioita, joita hänellä on esteenä Jumalan ja itsensä välissä estämässä Jumalasuhteen ja lähimmäissuhteen rakentumista.
Papin edessä tapahtuva syntien tunnustaminen, omien murheiden ja lankeemusten ilmaiseminen, merkitsee voittoa ylpeydestä ja toivottomuudesta ja syntien vallasta. Ylpeys on tärkein syntien aiheuttaja ja syntien valta estää parantumisen ja pelastumisen.
Katuva sanoo papille:
Pappi on katumuksen sakramentissa ainoastaan todistaja, ei siis tuomari. Katuva ei pyydä syntejään anteeksi papilta, vaan Jumalalta, jonka armon välikappaleena pappi toimii.
Syntinsä tunnustava sanoo papin luona ollessaan:
Tähän pappi jatkaa:
Pappi ei kysymyksillään tai toteamuksillaan saa lisätä rippilapsensa paineita ja syntikuorman tuntua entisestään. Hänen tulee pyrkiä saamaan katuva kertomaan tekonsa rehellisesti ja katuvaisena.
Voidaan sanoa, että kaikki synnit ovat sellaisia, jotka voidaan tuoda esille katumuksen sakramentissa ja pyytää niistä anteeksiantoa. Ainut, josta ei voi pyytää anteeksiantoa on synti Pyhää Henkeä vastaan, mikä estää jopa katuvan osallistumisen ehtoolliselle. Kuinka Pyhän Hengen armo voisi antaa anteeksi synnit, kun pilkataan juuri tätä armoa ?
(Mt.12: 31 -32)
Raamattu puhuu myös kuolemansynnistä, jonka anteeksiantamiseksi ei kehoteta edes rukoilemaan.
(1.Joh. 5: 16)
On huomattava, että syntien anteeksiantaminen mysteeriossa on Jumalan armon toimintaa eikä järjenvastaista myötätuntoa. Anteeksianto annetaan ihmisen hengelliseksi hyödyksi ja mielenylennykseksi, ei hänen tuhokseen.
Pappi on kaikista kerrotuista asioista täydellisen vaitiolovelvollisuuden piirissä eli hän ei saa eikä voi kertoa kuulemiaan asioita muille, eikä käyttää saatuja tietoja jotakin henkilöä vastaan tai puolesta.
Keskustelun jälkeen pappi lukee seuraavan:
Sen jälkeen syntinsä tunnustanut polvistuu lattialle ja pappi peittää hänen päänsä epitrakiililla ja lausuu synninpäästörukouksen sekä anteeksiantorukouksen.(rukous 1 / rukous 2)
Katumuksen mysteerio ei ole tuomioistuimen eteen menemistä ja tuomitsemista. Se on syntiselle hengellinen sairaala ja lääkintämuoto. Katuvaa ei synninpäästössä tuomita, vaan hänet ympäröidään kristillisellä rakkaudella, lohdutuksella ja hänestä ollaan vilpittömästi kiinnostuneita. Hänestä pidetään huolta, hoidetaan, autetaan ja häntä kohdataan hengellisen lääkärin tavoin, neuvoen ja opastaen ja hänelle annetaan anteeksi.
Vanhassa testamentissa (Hes. 33:19, Jes. 30:15, Jer. 8:4) profeetat kutsuivat yksityisiä ihmisiä ja kansaa käännytykseen ja tekemään parannuksen. Syntiensä vuoksi katuva ei ole katumukseen kykenevä ja kääntymys on Jumalan lahja (Hes. 36:25-26).
Uudessa testamentissa pyhä Johannes Edelläkävijä (Johannes Kastaja) sekä Jeesus itsekin kutsuivat ihmisiä katumaan ja parannuksen tekoon (Matt. 3:2, Mark. 1:4, Mark. 1:15).
Kääntymys on syvä mielenmuutos, jonka tulee koskea koko olemusta (Matt. 12:33, Matt. 23:26).
Raamatussa kerrotaan katumuksen mysteerion asettamisesta seuraavasti (Joh. 20: 21 - 23):
Apostolisessa suksessiossa eli apostolisessa seurannossa tuo apostoleille annettu valta ja oikeus ovat siirtyneet kätten päälle panemisen kautta ortodoksisessa kirkossa katkeamattomasti tähän päivään asti kirkkomme piispoille ja papeille, joiden siis katsotaan tässä olevan alkukirkon apostolien työn jatkajia.
Varhaiskristillisessä perinteessä katumuksen mysteerio oli julkinen toimenpide ja edelsi aina ehtoollista. Mm. Venäjän ja Kreikan kirkoissa tämä käytäntö on edelleen tänä päivänäkin pääosin voimassa. Tämä kahden mysteerion yhteen liittäminen ja toisen toisesta riippuvuus oli pitkään myös käytäntönä Suomen ortodoksisessa kirkossa, mutta arkkipiispa Paavalin aikana 1970-luvulla piispainkokous antoi ohjeen, että säännöllisesti sakramentteihin osallistuva voi rippi-isän siunauksella käydä ehtoollisella ilman joka kerta tapahtuvaa katumuksen sakramenttiin osallistumista eli katumuksen sakramentti ei aina ole ehdoton edellytys ehtoolliselle osallistumiselle. Koska katumuksen sakramentin eräs perusajatus on kasteen liiton uudistaminen, niin siihen on syytä osallistua mahdollisimman usein.
Ortodoksisessa kirkossa synti nähdään sielun sairautena, ihmisen sisäisenä tilana. Siksi synnintunnustus ja katumus merkitsevät ihmisen sisäistä vapautumista ja koko olemuksen tervehtymistä ilman tuomion leimaa. Katumus on osa hengellistä prosessia kohti Jumalan kirkastamaa ihmisyyttä. Katumuksen mysteerio on tässä prosessissa kuin hengellistä lääkettä.
| Ortodoksisen kirkon sakramentit eli mysteeriot |
|
Kaste | Mirhalla voitelu | Katumus | Ehtoollinen | Avioliitto| Pappeus Sairaanvoitelu |