Suitsuttaminen

Romanialainen keskiaikainen suitsutusastia (kuva © Pyykkönen)

Erilaisia suitsutusastioita (kuva © Pyykkönen)

Suitsutusastia, jonka sisällä hiili ja vieressä pihkaa (kuva © Pyykkönen)

Pöydällä pidettävä ja kahvasta pitäen käytettävä suitsutusastia, jonka sisällä hiili ja sen päällä pihkaa (kuva © Pyykkönen)

Suitsuttaminen kuuluu osana ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukseen (mm. liturgiassa, vigiliassa, hautauspalveluksessa, vedenpyhityksessä, jne.). Suitsuttamisia tapahtuu palveluksen aikana useita.

Aina ennen suitsuttamista ottaessaan suitsutusastian eli kadilon pappi lukee rukouksen:

"Me tuomme Sinulle, Kristus, Jumala, suitsutusta hengellisenä suloisena tuoksuna. Ota se vastaan pyhälle ylitaivaalliselle uhrialttarillesi ja lähetä meille kaikkein pyhimmän Henkesi armo."

Suitsuttaessaan pappi lukee psalmin 51.

Suitsuttaminen on vanha perinne, joka perustuu siihen, että Jumala on Vanhassa Testamentissa määrännyt sitä käytetäväksi Häntä palveltaessa ja samalla Hän neuvoi suitsukkeen valmistamisen:

Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa hyväntuoksuisia aineita, mastiksipihkaa, kotilonkuorta ja galbaanihartsia, ota näitä tuoksuaineita sekä puhdasta suitsuketta samansuuruiset määrät. Tee niistä hyväntuoksuinen suitsukeseos, niin kuin ammattinsa taitaja sen tekee, suolalla jalostettu, puhdas, pyhä. Jauha osa siitä hienoksi ja pane sitä arkun eteen pyhäkkötelttaan, jossa saat kohdata minut. Pitäkää tätä suitsuketta erityisen pyhänä. Älkää koskaan valmistako muuhun käyttöön suitsuketta, jolla on sama koostumus. Pidä se yksin Herralle pyhitettynä. Jos joku tekee sellaista saadakseen itse nauttia sen tuoksusta, hänet hävitettäköön kansansa parista." (2. Moos. 30:34-38)

Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävä suitsukepihka tuodaan pääasiassa Kreikasta, jossa sitä valmistetaan useissa eri luostareissa.

Ennen suitsutuksen aloittamista suitsutusastiaan eli kadiloon, laitetaan puuhiilen palanen tai puuhiilijauheesta ja erilaisista liima-aineista tehty hiilipuriste, joka sytyteään hehkumaan. Hiilen päälle laitetaan varsinainen suitsutusaine, suitsutuspihka, joka alkaa sulaa kuumuudessa ja savuta miellyttävän ja voimakkaan tuoksuisena.

Kadilo on noin puolen metrin pituisten ketjujen varassa oleva metallinen kuppi, jota pappi tai diakoni heiluttaa ilmassa suitsutuksen aikana.

Suitsutusastia voi olla myös ketjuton ns. käsisuitsutin, jollaisia aikaisemmin yksinomaan käytettiinkin. Ketjullinen suitsutusastia on tullut yleisempään käyttöön vasta noin 1000 - 1100-luvulla.

Käsisuitsutusastia voi olla varrella tai kahvalla varustettu. Se on yleinen vielä mm. Athoksella ja sitä käytetään melko yleisesti mm. Romaniassa. Käsisuitsutusastiaa käytetään myös ortodoksisissa kodeissa kotihartauksien yhteydessä.

Hannu Pyykkönen

Avuksihuutopsalmi

Herra, minä huudan Sinua, kuule minua.

Ota korviisi minun ääneni, kun minä Sinua huudan, Kuule minua, oi Herra, kuule minua, Herra.

Nouskoon minun rukoukseni niinkuin suitsutussavu

Sinun kasvojesi eteen, minun käteni ylennys olkoon Sinulle ehtoouhri, kuule minua, oi Herra. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään Sinun nimeäsi.

Psalmi 141:1-2

Herra, minä huudan sinua!

Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan!

Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri.

Kirjallisuutta

• Marja Sasaki: Suitsutuksen käyttö perinteisissä jumalanpalveluskohdissa (Ortodoksia 25)