Toiminnot

Vainajien muistelu

Kohteesta Ortodoksi.net

Ortodoksisessa kirkossa on kaksi hieman erilaista vainajien muistopalvelusta: panihida ja parastaasi.

Panihida

Panihida eli (vainajan) muistopalvelus (vanhemmalta nimeltään pannykida) toimitetaan kuolleen ihmisen muistoksi. Tavallisesti ortodoksinen panihida toimitetaan heti kuoleman jälkeen tai pian henkilön kuoltua, ennen hautajaisia.

Vainajien muistelun Raamatussa ja pyhissä kirjoituksissa

Ortodoksisen kirkon palveluksia
Jumalallinen liturgia
Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia eli Paastoliturgia
Kirkollinen vuorokausi
Ehtoopalvelus | Ehtoonjälkeinen palvelus | Puoliyöpalvelus | Aamupalvelus
Hetket
Ensimmäinen hetki | Kolmas hetki | Kuudes hetki | Yhdeksäs hetki
Vigilia
Muita palveluksia
Akatistos | Rukouspalvelus eli Moleben
Suuri vedenpyhitys | Pieni vedenpyhitys
Kodin pyhittäminen | Muun kohteen siunaaminen
Pappeuteen vihkiminen | Avioliitto liturgian yhteydessä
Hautaaminen | Panihida | Parastaasi


Raamatussa sanotaan Luukkaan evankeliumissa (Luuk.20:38):

"Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

Raamattu vakuuttaa, että rukouksen voima on ääretön, jos me anomme Jumalan Pojan nimeen (Joh.14:13-15):

"Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen."

Vielä apostoli Paavalin kirjeessä roomalaisille sanotaan (Room:14:9):

Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.

Hän voi siis armahtaa yhtähyvin kuolleita kuin eläviä.

Rukouksista vainajien edestä mainitaan jo makkabealaisten ajoilta (2.Makk.12:39-46). Kristillisessä seurakunnassa nämä rukoukset ovat olleet käytössä alkuajoilta saakka. Vanhoissa liturgioissa on rukouksia vainajien edestä. Apostolien sääntöjen kirjassa on myös liturgiassa luettavia rukouksia vainajien edestä sekä viittaus muistopäiviin.

Milloin panihida pitäisi toimittaa?

Hautajaisten jälkeen panihida toimitetaan tiettyjen päivien tai ajanjaksojen jälkeen. Tapana on toimittaa panihida esim.

  • kolmantena,
  • yhdeksäntenä ja
  • neljäntenäkymmenentenä päivänä kuolemasta sekä vielä
  • puolen vuoden tai vuoden jälkeen kuolemasta

ja siitä eteenpäin aina vuosittain kuolinpäivänä tai kuolleen nimipäivänä.

Aikojen symboliikka

Päivämäärien symboliikka selittyy seuraavasti:

  • kolmantena päivänä nousi Kristus haudasta ja palvelus on ylösnousemuksen ylistämistä;
  • yhdeksäntenä päivänä hengellisten voimien yhdeksän arvoluokan kunniaksi, jotta poismuuttanut sielukin luettaisiin heidän joukkoonsa;
  • neljäntenäkymmenentenä päivänä Kristuksen taivaaseen astumisen muistona, jotta se armo tulisi myös edesmenneen sielulle;
  • kuolinpäivänä, koska tuo päivä ymmärretään syntymäpäivänä uuteen elämään.

Noille ajoille on annettu muunkinlaisia merkityksiä. Sanotaan, että

  • ihmisen eläman alkaessa sydän muotoutuu kolmantena päivänä hedelmöittymisen jälkeen,
  • liha yhdeksäntenä ja
  • ihmisen muoto on valmis neljäntenäkymmenentenä päivänä.

Ihmisen kuollessa näiden aikojen on sitä vastoin ajateltu menevän niin, että

  • ukonäkö muuttuu kolmantena päivän kuoleman jälkeen,
  • ruumiin rakenne hajoaa yhdeksäntenä ja
  • sydän turmeltuu neljäntenäkymmenentenä päivänä.

Ajat lienevät symbolisia, eivät biologisia totuuksia ja ehdottomuuksia.

Panihidan tarkoitus

Vainajien puolesta kannettu esirukous ei ole niinkään yritys vaikuttaa heidän kohtaloihinsa Jumalan tuomiolla, vaan se on elossa olevien ihmisten rakkauden ilmaus. (Laulujen laulu 8:6) Rakkaus on väkevä kuin kuolema. Jumala on vanhurskas ja oikeamielinen Tuomari, eikä Hänen tuomioihinsa kenelläkään ihmisellä ole mitään sanomista. Kukaan ei tule tuomituksi ankarammin, kuin hän ansaitsisi. Läntisen kirkon vaikutuksesta tätä juridista näkemystä (siis vaikuttamista edesmenneitten kohtaloon) on ortodoksienkin piirissä ylikorostettu ja rukouksiin on motivoitu, sanomalla niiden vaikuttavan kuolleitten kohtaloon. Rukouksien motiivina tulee olla yksin rakkaus.

Panihidan toimittamisajankohta

Panihida muistuttaa palveluksen rakenteen osalta aamupalvelusta ja se sisältää mm. kanonin ja vainajien ektenioita. Panihida toimitetaan tavallisesti kirkossa erityisen vainajien muistelupöydän äärellä, jolle jokainen kirkossa kävijä voi sytyttää tuohuksen omien rakkaittensa muistolle. Olosuhteiden salliessa panihida voidaan toimittaa myös haudalla. Muistopalvelusta ei saisi toimittaa liturgian jälkeen, koska liturgia on vainajien muistelun täyttymys ja panihida on tavallaan liturgiaan valmistava palvelus. Siksi se pitäisi toimittaa ennen liturgiaa tai esimerkiksi edellisenä iltana. Lauantai on koko vuoden vainajien muistolle omistettu päivä ja siksi perjantai-ilta tai lauantai ovat parhaat ajat vainajien muistopalvelusten pitämiselle. Sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä ei ole sopivaa järjestää panihidaa.

Parastaasi

Parastaasi takoittaa kreikan kielessä kokoöistä jumalanpalvelusta, mutta slaavilaisessa jumalanpalvelusperinteessä se tarkoittaa vainajien muistopalvelusta. Parastaasilla viitataan vainajan muistopalveluksen kestoon ja usein siitä puhutaankin suurena panihidana erotuksena pienestä panihidasta, josta kerrottiin tämän artikkelin alussa.

Yönistujaisperinne

Aikaisemmin saatettiin läheisen kuoleman jälkeen viettää yönistujaisia ja jos pappi oli paikalla, sen muoto saattoi noudattaa liturgisia kaavoja. Yönistujaisten alkuperä on juuri parastaasissa, koko yön kestäneessä rukouksessa avoimen arkun äärellä. Nykyään alkuperäinen parastaasi, kokoöinen valvonta korvataankin usein panihidalla tai litanialla.

Suureen panihidaan, parastaasiin kuuluvat ehtoopalvelus ja aamupalvelus ja se muistuttaa palveluksena hieman vigiliaa.

Yleiset muistelupäivät

Kirkkovuoden aikana ortodoksisessa kirkossa vietetään neljä erityistä (yleistä) vainajien muistelupäivää:

  1. lauantaina tuomiosunnuntain edellä eli viikkoa ennen suuren paaston alkua (sielujen lauantai)
  2. lauantaina helluntain edellä (sielujen lauantai)
  3. lauantaina lokakuun 26. päivän edellä (Dimitrin lauantai)
  4. tiistaina Tuomaan viikolla eli Tuomaan sunnuntain jälkeen

Näiden lisäksi suuren paaston toinen, kolmas ja neljäs lauantai on merkitty ortodoksiseen kalenteriin vainajien muistopäiviksi.

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Matti Sidoroff (toim.): Matka tuonilmaisiin
'"`UNIQ--youtube-00000000-QINU`"'