Žirovitšin Jumalanäiti
Ortodoksi.netista
Ihmeellinen löytö metsässä (1470)
Vuonna 1470, lähellä Žirovitšia (Жыровічы) Grodnon rajaseudulla (nykyisessä Valko-Venäjällä), sattui merkittävä tapahtuma. Ortodoksiselle liettualaiselle aatelismiehelle Aleksandr Soltonille kuuluvassa metsässä paimenet todistivat poikkeuksellista valoa. Valo säteili päärynäpuun oksien lomasta puron yläpuolella. Lähempänä he havaitsivat valonlähteen olevan Jumalanäidin ikoni. Kunnioituksella paimenet veivät löytönsä Aleksandr Soltonille. Hän ei kuitenkaan aluksi antanut arvoa heidän kertomukselleen ja asetti ikonin arkkuun.
Ikonin salaperäinen katoaminen ja paluu
Seuraavana päivänä Soltonilla oli vieraita, joille hän aikoi ylpeänä esitellä löydettyä ikonia. Suureksi hämmästyksekseen hän ei löytänyt sitä arkusta, vaikka oli hetkeä aiemmin nähnyt sen siellä. Aikanaan paimenet löysivät ikonin uudelleen samalta paikalta metsästä ja toivat sen jälleen Soltonille. Tällä kertaa hän otti pyhän esineen vastaan syvällä kunnioituksella ja lupasi rakentaa kirkon Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän kunniaksi sen löytöpaikalle. Pian puukirkon ympärille muodostui asutus ja elinvoimainen seurakunta.
Tulipalo ja Neitsyen ilmestys (noin 1520)
Noin vuonna 1520 kohtasi kirkkoa traaginen onnettomuus. Voimakas tulipalo tuhosi sen täysin asukkaiden epätoivoisista sammutusyrityksistä huolimatta. Kaikki luulivat pyhän esineen tuhoutuneen liekeissä. Kuitenkin koulusta palaavat talonpoikaislapset näkivät ihmeellisen näyn palaneen kirkon luona. Sädehtivän kaunis Neitsyt istui kivellä, ja hänen käsissään oli sama ikoni, jonka osalta kaikki olivat menettäneet toivonsa nähdä sitä enää. Lapset pelkäsivät lähestyä Neitsyttä, mutta he kiiruhtivat kertomaan näkemästään sukulaisilleen ja tuttavilleen.
Ikonin paluu ja luostarin synty
Kaikki pitivät lasten kertomusta jumalallisena ilmoituksena, ja he menivät papin johdolla kukkulalle. Siellä Žirovitšin Jumalanäidin ikoni, täysin vahingoittumattomana tulesta, seisoi kivellä palavan kynttilän loisteessa. Aluksi ikonia säilytettiin papin talossa, ja kivi aidattiin kunnioituksesta. Myöhemmin rakennettiin kivikirkko, johon ihmeitä tekevä ikoni sijoitettiin. Ajan myötä kirkon ympärille kasvoi merkittävä miesluostari. Sen veljestö nousi aktiivisesti puolustamaan ortodoksisuutta uniaatteja ja latinalaisuuden vaikutusta vastaan.
Luostarin vaiheet ja ikonin nykyinen olinpaikka
Vuonna 1609 uniaatit valtasivat luostarin, ja se pysyi heidän hallussaan vuoteen 1839 asti. Tänä aikana sekä uniaatit että katoliset osoittivat kunnioitustaan Žirovitšin Jumalanäidin ikonia kohtaan. Vuonna 1839 luostari palautettiin ortodokseille, ja siitä tuli merkittävä keskus ortodoksisten jumalanpalvelusten uudelleen aloittamiselle Länsi-Venäjän rajaseudulla.
Ensimmäisen maailmansodan aikana arvokas ikoni siirrettiin turvaan Moskovaan, mutta 1920-luvun alussa se palautettiin takaisin luostariin. Tällä hetkellä Žirovitšin Jumalanäidin ikoni on sijoitettu kunniapaikalle Žirovitšin luostarin Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen katedraalissa Minskin hiippakunnassa, ja sitä kunnioitetaan syvästi sen armoa tuottavan avun vuoksi. Alkuperäinen ikoni oli kaiverrettu kiveen, ja sen mitat ovat 43 x 56 senttimetriä.
Tropari (2. säv.)
Älä halveksi apuasi anovaisia, oi Valtiatar, /
ja avaa armosi pohjattomat syvyydet kaikille, jotka rientävät parantavan ikoniesi luo. /
Lievitä elämämme surut, oi runsaslahjainen, /
ja johdata uskollisesi tästä kyynellaaksosta iankaikkiseen iloon. /
(Lähde: https://www.oca.org/saints/lives/2025/05/07/101325-icon-of-the-mother-of-god-of-zhirovits )