Toiminnot

DT: Uskovaisten liturgia (liturgiikka)

Kohteesta Ortodoksi.net

8. USKOVAISTEN LITURGIA

Ektenia opettavien puolesta on merkkinä liturgian toisen osan päättymisestä. Siirtyminen liturgian kolmanteen osaan – uskovaisten liturgiaan – tapahtuu välittömästi. Alussa luetaan kaksi pientä ekteniaa ja kaksi rukousta uskovaisten puolesta. Toisessa rukouksessa pappi anoo, että Jumala sallisi "nuhteettomasti, tuomiota päällensä saattamatta" kaikkien läsnä olevien osallistua Herran Ehtoolliseen. Tämä rukous päättyy ylistyslauseeseen: "että Sinun valtasi alati varjelemina me kunniaa edeskantaisimme Sinulle..."

Kerubiveisu ja suuri saatto

Välittömästi em. ylistyslauseen jälkeen kuoro alkaa kerubiveisun "halleluja", johon kuuluvat seuraavat johdantosanat:

Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja
ja eläväksitekevälle Kolminaisuudelle
pyhintä virttä veisaamme.
Heittäkäämme pois siis kaikki maalliset huolet,
ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan,
jota näkymättömästi seuraavat
enkelten joukot.
Halleluja.

Veisun alkuosan aikana, ennen sanoja "Ottaaksemme vastaan", tapahtuu suuri saatto.

Se tapahtuu seuraavasti: kuninkaan ovi avataan. Pappi salaisesti rukoilee itsellensä omantunnon puhtautta ja voimaa toimittaa Kristuksen Ruumiin ja Veren sakramenttia. Rukouksen jälkeen hän suitsuttaa alttarissa, solealla ja kansan puoleen merkiksi kuninkaitten Kuninkaan ja herrain Herran saapumisesta. Alttaripöydän edessä hän kohotetuin käsin kolmesti lukee kerubiveisun, koska kohta tapahtuvan suuren salaisuuden edessä hänenkin on jätettävä "kaikki maalliset huolet". Tämän jälkeen pappi siirtyy uhripöydän eteen, panee suuren ehtoollispeitteen olkapäälleen ja ottaa peitetyn kaikin ja diskon. Seuraten edeliäkannettavaa kynttilää pappi tulee pohjoisoven kautta solealla kuninkaan oven eteen. Tässä vaiheessa kuoro on laulanut loppuun kerubiveisun ensimmäisen osan. Pappi siunaten kirkkokansaa kalkilla ja diskolla sanoo: "Muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan kaikkia teitä oikeauskoisia kristittyjä alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen". Kuoro yhtyen rukoukseen laulaa "Amen" ja jatkaa kerubiveisun toisen osan laulamista.

Pappi kantaa ehtoollisaineet alttariin, asettaa ne levitetylle antiminssille, sulkee kuninkaan oven ja vetää sen eteen esiripun. Hän poistaa kaikin ja diskon päältä pienet ehtoollispeitteet ja peittää pyhät astiat isommaila peitteellä eli ilmalla. Kaikkien näitten toimitusten aikana pappi lukee Kristuksen hautaamista selostavia tropareja.

Suuren saaton sisältö on seuraava: Saarnattuaan Jumalan valtakunnan evankeliumia, tästä on kerrottu liturgian toisessa osassa, Vapahtaja viikko ennen pääsiäisjuhlaa nöyryyttä osoittaen ratsasti Jerusalemiin. Jerusalemissa Vapahtaja vangittiin ja tuomittiin ristiinnaulittavaksi. Hän kuoli ristillä ja haudattiin Golgatan lähellä olleeseen Joosef Arimatialaisen hautaan. Haudan eteen oli vieritetty suuri kivi, joka sinetöitiin maaherran sinetillä. Kaikki em. tapahtumat kerrotaan pyhillä toimituksilla suuren saaton aikana ja sen jälkeen kerubiveisun aikana. Kalkin ja diskon kantaminen solealle pohjoisoven kautta kertoo Jeesuksen nöyrästä ratsastamisesta Jerusalemiin. Kaikin ja diskon asettaminen Vapahtajan hautaamista esittävälle antiminssille, troparien lukeminen, kuninkaan oven ja esiripun sulkeminen, astioitten peittäminen "ilmalla" ja suitsuttaminen niiden puoleen, kaikki yhdessä kertovat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, Hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan.

Kerubiveisu taas kertoo meille, että meidän silmiemme edessä tapahtuva Vapahtajan kärsimyksiä kuvaava toimitus on "mystillinen", ts. paitsi läsnä olevia uskovaisia on tässä palveluksessa myös "taivasten voimat, jotka näkymättömästi meidän kanssamme palvelevat" (kerubiveisu ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa).

Suuren saaton sisältö on hyvin kuvattu suuren lauantain liturgiassa veisattavassa kerubiveisussa, joka kuuluu näin:

Vaietkoon jokainen ihmisen liha
ja seiskoon pelvolla ja vavistuksella
älköönkä mitään maallista itsessänsä ajatelko,
sillä kuningasten Kuningas ja herrain Herra
tulee teurastettavaksi ja annettavaksi
uskovaisille ruuaksi.
Hänen edessänsä käyvät enkelein joukot,
kaiken hallitusten ja valtojen kanssa,
monisilmäiset kerubit ja kuusisiipiset serafit
peittäen kasvonsa ja huutaen virttä:
halleluja, halleluja, hallelua.

Suuren saaton käytännöllisenä tarkoituksena on ehtoollislahjojen siirtäminen uhripöydältä alttaripöydälle.

Anomusektenia ja proskomidirukous

Proskomidi nykyisessä muodossa on syntynyt 700-800-luulla. Sitä ennen proskomidina ts. esiintuomisena oli todella leivän ja viinin tuominen alttaripöydälle. Aineet haettiin temppelin esihuoneessa olleelta uhripöydältä, jolle uskovaiset asettivat lahjaksi tuomansa ehtoollisaineet. Ehtoollisleivän nimittäminen prosforaksi (proskunaksi) johtuu juuri tuosta muinaisesta tavasta. Prosfora on suomeksi lahja.

Leivän ja viinin esiin kantamisen jälkeen luettiin esirukous niiden puolesta, jotka olivat lahjat tuoneet, ja niiden puolesta, joitten muistoksi tuojat olivat lahjansa tuoneet. Nykyisin koko seurakunta on mukana. luomassa aineelliset mahdollisuudet liturgian toimittamiselle. Tämän vuoksi suuren saaton jälkeen Iausutaankin anomusektenia, jossa ensin rukoillaan "esiintuotujen kalliiden lahjain puolesta". Seuraavissa anomuksissa rukoillaan temppelin ja kaikkien läsnä olevien puolesta, anotaan synnitöntä päivää, rauhan enkeliä, syntien sovitusta, koko maailmalle rauhaa, kunniallista kuolemaa ja hyvää vastausta viimeisellä tuomiolla. Kaikkiin anomuksiin kirkkokansa yhtyy laulamalla "Anna, Herra".

Ektenian aikana pappi lukee esiinkantamisen eli proskomidirukouksen, jossa lyhyesti anotaan samaa kuin em. anomusekteniassakin. Anomusektenia päättyy ylistyslauseen jälkeen rauhan toivotukseen, jonka jälkeen alkaa liturgian tärkein osa, EUKARISTIA eli kiitosuhrin toimittaminen.

Uskontunnustus

Samauskoisius on ehtoollisyhteyden välttämätön ehto, mutta toisaalta samauskoisuus edellyttää keskinäistä rakkautta ja yksimielisyyttä. Jumala on Rakkaus, siksi Jumalan salaisuuksien tunteminen on mahdollista vain keskinäisen rakkauden ilmapiirissä. Keskinäinen rakkaus vastaavasti synnyttää yksimielisyyden uskon asioissa. Siksi ennen eukaristian eli kiitosuhrin kantamista pappi kehottaa keskinäiseen rakkauteen ja samauskoisuuteen seuraavin sanoin: "Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme", mihin kehotukseen kirkkokansa vastaa laulamalla: "Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta".

Muinoin oli tapana, että liturgian tässä osassa kirjaimellisesti noudatettiin apostoli Paavalin kehotusta (Room. 16:16), miehet tervehtivät toisiaan ja naiset toisiaan rauhan suudelmalla. Myöhemmin tästä tavasta luovuttiin ja vain papiston keskuudessa se on säilynyt. Kun useita pappeja on mukana liturgiassa, he suudellen toinen toisensa olkapäitä ja käsiä tervehtivät sanoen: "Kristus on keskellämme", mihin nuorempi vastaa: "On ja tulee olemaan".

Lyhyttä uskontunnustusta seuraa pitempi, nimittäin nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Se otettiin liturgian kaavaan v. 471 ensin Antiokian kirkossa. Vuonna 511 tapa lukea uskontunnustus tuli pysyväiseksi myös Konstantinopolissa ja myöhemmin koko ortodoksisessa kirkossa. Meillä uskontunnustus lauletaan usein yhteisesti, muualla sen lukee joko piispa tai vanhin maallikko.

Ennen nikealais-konstantinopolilaista uskontunnustusta lausutaan "Ovet, ovet, viisaudella ottakaamme vaari" sekä avataan esirippu merkiksi siitä, että oikean uskon kautta meille avataan pääsy Jumalan valtakuntaan.

Eukaristia