Toiminnot

Matka pääsiäiseen alkaa

Ortodoksi.netista

Matka pääsiäiseen

Matka pääsiäiseen
(kuva © Kuka ON)

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäiseen ei kuljeta äkisti eikä oikotietä. Kirkko johdattaa meidät ylösnousemuksen juhlaan vähitellen, sunnuntaista toiseen, sydäntä ja mieltä valmistellen. Tämä matka alkaa Sakkeuksen sunnuntaista (v. 2026 -> 18.1.) ja jatkuu suuren paaston kautta aina Suureen viikkoon ja pääsiäisen iloon asti.

Tämä ei ole vain kalenteriin merkitty jakso, vaan hengellinen tie, jossa jokaisella sunnuntailla on oma tehtävänsä. Evankeliumitekstit, veisut ja koko liturginen ilmapiiri kutsuvat meitä tarkastelemaan itseämme Jumalan edessä ja kasvamaan kohti todellista katumusta ja rakkautta.

Sakkeuksen sunnuntai – halu nähdä Kristus

Sakkeuksen sunnuntai avaa matkan pääsiäiseen. Pieni, halveksittu publikaani kiipeää puuhun nähdäkseen Kristuksen. Hän ei vielä osaa pyytää anteeksi eikä tiedä, mitä tapahtuu, mutta hänessä on kaipaus. Kristus näkee Sakkeuksen ja kutsuu hänet luokseen.

Tässä sunnuntaissa kirkko muistuttaa, että hengellinen matka alkaa usein juuri tästä: halusta nähdä Kristus, vaikka sydän olisi vielä sekava ja elämä keskeneräinen. Sakkeuksen esimerkki rohkaisee meitäkin nousemaan arjen tasolta, etsimään ja avaamaan kotimme ja elämämme Jumalalle.

Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai – rukouksen asenne

Seuraava sunnuntai asettaa vastakkain kaksi rukousta ja kaksi sydämen asennetta. Fariseus luottaa omaan hurskauteensa, publikaani taas ei uskalla edes katsoa taivaaseen. Kristuksen vertaus paljastaa, ettei Jumalan edessä ratkaise ulkoinen oikeamielisyys vaan nöyrä sydän.

Tämä sunnuntai varoittaa hengellisestä ylpeydestä erityisesti paaston kynnyksellä. Kirkko ikään kuin pysäyttää meidät ja sanoo: älä kiirehdi kilvoitukseen, jos et ensin opi rukoilemaan oikein.

Tuhlaajapojan sunnuntai – paluu Isän kotiin

Tuhlaajapojan sunnuntai on yksi koko kirkkovuoden koskettavimmista. Poika, joka on hukannut kaiken, palaa kotiin ilman vaatimuksia, valmiina olemaan vain palvelija. Isä kuitenkin juoksee häntä vastaan ja ottaa hänet takaisin pojakseen.

Tässä sunnuntaissa kirkko näyttää katumuksen ytimen: se ei ole ensisijaisesti tekojen korjaamista, vaan palaamista suhteeseen. Jumala ei odota meitä kädet ristissä, vaan kulkee meitä vastaan, kun vain käännymme kotiinpäin.

Tuomiosunnuntai – rakkauden mitta

Tuomiosunnuntaina evankeliumi siirtää katseemme viimeiseen tuomioon. Kysymys ei ole abstraktista oikeudenkäynnistä, vaan rakkauden teoista. Kristus samastuu nälkäisiin, janoisiin, sairaisiin ja vangittuihin.

Tämä sunnuntai muistuttaa, ettei hengellinen elämä ole vain sisäistä kokemusta. Usko ja katumus tulevat näkyviksi konkreettisessa rakkaudessa lähimmäistä kohtaan. Paastoon valmistautuminen ei ole todellista, ellei se johda armollisuuteen ja vastuuseen toisista.

Sovintosunnuntai – anteeksiannon portti

Sovintosunnuntai päättää paastoon valmistavan jakson. Evankeliumi puhuu anteeksiannosta ja muistuttaa, että ilman anteeksiantoa ei ole todellista paastoa.

Liturgisesti tämä sunnuntai huipentuu sovintopalvelukseen, jossa pyydämme toisiltamme anteeksi. Kirkko asettaa meidät Aadamin rinnalle paratiisin portille: paasto alkaa kaipauksesta, murheesta ja toivosta palata takaisin.

Suuri paasto – tie valkeuteen

Suuri paasto ei ole pelkkä pidättäytymisen aika, vaan koko elämän suuntaamista uudelleen. Se on kirkon yhteinen kilvoitus, jossa rukous, paasto ja laupeuden teot kietoutuvat toisiinsa.

Ortodoksisuuden sunnuntai – oikea usko ja ikonit

Paaston ensimmäinen sunnuntai, Ortodoksisuuden sunnuntai, juhlistaa ikonien kunnioituksen palauttamista ja oikean uskon voittoa. Kirkko tunnustaa uskonsa näkyvästi ja iloisesti.

Tämä sunnuntai muistuttaa, että usko ei ole vain yksityinen mielipide, vaan koko kirkon yhteinen todellisuus, joka välittyy myös näkyvien merkkien kautta.

Georgios Palamaksen sunnuntai – Jumalan valkeus

Toisena paaston sunnuntaina muistellaan pyhää Gregorios Palamasta. Hänen opetuksensa Jumalan luomattomasta valkeudesta tuo esiin, että Jumala ei ole kaukainen, vaan todella koettavissa rukouksessa ja kilvoituksessa.

Paaston keskellä kirkko vahvistaa, ettei hengellinen elämä ole vain moraalista parantumista, vaan todellista osallistumista Jumalan elämään.

Johannes Siinailaisen sunnuntai – kilvoituksen tie

Kolmantena sunnuntaina muistellaan pyhää Johannes Siinailaista, Portaiden kirjoittajaa. Hänen opetuksensa kuvaa hengellistä elämää nousuna, askel askeleelta.

Tämä sunnuntai rohkaisee kärsivällisyyteen. Hengellinen kasvu on hidasta ja vaatii uskollisuutta, mutta jokaisella askeleella on merkitystä.

Maria Egyptiläisen sunnuntai – katumuksen ihme

Viidentenä paaston sunnuntaina kirkko asettaa eteemme pyhän Maria Egyptiläisen elämän. Hänen radikaali muutoksensa osoittaa, ettei kukaan ole toivoton Jumalan edessä.

Maria Egyptiläinen on elävä todistus siitä, että katumus voi muuttaa koko ihmisen ja johtaa syvään pyhyyteen.

Palmusunnuntai – kuninkaan tie kärsimykseen

Palmunsunnuntai päättää suuren paaston ja avaa oven Suureen viikkoon. Kristus otetaan vastaan Hoosianna-huudoin, mutta hänen tiensä vie kohti ristiä.

Kirkko kutsuu meitä seuraamaan Kristusta ei vain ilossa, vaan myös kärsimyksessä. Palmunsunnuntai yhdistää juhlan ja vakavuuden tavalla, joka valmistaa meitä Suuren viikon tapahtumiin.

Pääsiäinen – elämän voitto

Suuren viikon jälkeen kirkko puhkeaa ylösnousemuksen iloon. Pääsiäinen ei ole irrallinen juhla, vaan koko tämän matkan täyttymys.

Kaikki sunnuntait Sakkeuksesta Palmunsunnuntaihin ovat valmistaneet meitä kuulemaan pääsiäisyön sanoman: Kristus nousi kuolleista – ja elämä voitti kuoleman.

Lisätietoa Ortodoksi.netissä

Seuraavista Ortodoksi.netin artikkeleista löydät kunkin sunnuntain ja paastojakson teologisen ja liturgisen taustan laajemmin käsiteltynä:

Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Matka_pääsiäiseen_alkaa&oldid=64855”