Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot VI
Kohteesta Ortodoksi.net
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin palkitsemisjärjestelmistä
Viisi ensimmäistä sijaa
3. Skevofylaks – Σκευοφύλαξ
Σκευοφύλαξ on sekä kirkollinen ortodoksisessa kirkossa että siviiliarvo Bysantin valtakunnassa. Sana σκευοφύλαξ on johdettu sanoista σκεῦος (alus) ja φύλαξ (vartija). Toisin sanoen se, joka suojelee kirkon pyhiä astioita. Hän kuuluu ryhmään ἐξωκατάκοιλοι (eksokatákoiloi) – ne, jotka eivät asuneet patriarkaalisessa hovissa.
Tämä arvosana ilmestyi ensimmäisen kerran 400-luvulla ja on pysynyt osana kirkkoa tähän päivään asti. Σκευοφύλαξ on aina pappi, jonka tehtävänä on huolehtia ja vastata kirkkonsa pyhistä astioista. Jokaisessa kirkossa on erityinen alue tai huone nimeltä σκευοφυλάκιον (sakristo), jossa säilytetään pyhiä astioita, pyhien reliikkejä, vaatteita ja kirkollisia kirjoja. Sozomenosin mukaan σκευοφύλαξ kutsuttiin myös nimellä κειμηλιάρχης (keimiliarchis - "arvokkaista esineistön vastaava" tai "pyhiä astioita äilyttävä". Tämä arvo annettiin diakoneille, mutta oli tapauksia, joissa myös presbytereillä oli tämä arvo.
Ennen jokaista jumalallista liturgiaa ja muita jumalanpalveluksia σκευοφύλαξ toi tarvittavat pyhät astiat ja vaatteet sakaristohuoneesta ja palautti ne sinne jumalanpalveluksen lopussa. Kun niitä palautettiin sakaristoon, laulettiin ehtoollislaulu ja luettiin erityisiä rukouksia. Suurissa kirkoissa keisarin säädöksiä, lakeja ja asiakirjoja säilytettiin myös sakaristoissa.
Lisäksi σκευοφύλαξ oli vastuussa laulamisesta jumalanpalvelusten aikana, jotta se olisi sopivaa ja kaunista. Hän oli myös vastuussa säällisestä käytöksestä ja käyttäytymisestä seurakunnassa. Hän vastasi kirkon sisustamisesta tärkeiden pyhän päivän seremonioiden ja doksologioiden aikana. Konstantinopolin Hagia Sofiassa oli Herakleioksen] (610–641) aikana kymmenen skevofylaksia, neljä presbyteriä ja kuusi diakonia. Vanhempaa presbyteriä kutsuttiin Suureksi Skevofylaksiksi. Σκευοφύλαξ-arvo oli haluttu, ja monet papit, jotka olivat palvelleet skevofylakseina, lopulta heistä tuli piispoja ja jopa patriarkkoja, mukaan lukien Flavianos (446–449), Kallinikos I (693–705), joka oli palvellut Blachernaen Pyhän Jumalansynnyttäjän kirkon (Θεοτόκος των Βλαχερνών / Theotókos ton Vlachernón) σκευοφύλαξna, ja Makedonios II (495–511), joka oli σκευοφύλαξ Hagia Sofiassa, kun hänet valittiin Konstantinopolin patriarkaksi. Aina kun patriarkka tai joku muu hierarkki palveli liturgiassa Hagia Sofiassa, Suuri Skevofylaks seisoi sakaristom edessä varustaakseen heitä mitä tahansa jumalallista liturgiaa varten. Toisinaan Suuri Skevophylaks valvoi patriarkan käskystä eri kirkkoja varmistaakseen, että sakaristot oli järjestetty siististi ja järjestyksessä ja että siellä oli kaikki jumalanpalveluksissa tarvittavat. Σκευοφύλαξ oli pysyvän pyhän synodin istunnossa ex-officio (viran puolesta) jäsen, sekä hiippakunnan tai patriarkaalisen hengellisen tuomioistuimen säännöllinen jäsen.
Keisarillisella skevofylaksilla oli erityinen asema keisarin henkilökohtaisessa ja perhe-elämässä. Hän vastasi keisarillisesta vaatekaapista, ja hänen arvonsa tuli heti παρακοιμώμενοςen (parakoimómenos / se, joka nukkui lähellä keisarillista makuuhuonetta ja oli keisarin esikunnan luotetuin jäsen) jälkeen. Justinianus I:n hallituskaudella σκευοφύλαξ syrjäytti muut upseerit ja sai lisätehtäviä johtaen suuria ja upeita seremonioita palatsissa. Hän vastasi julkisista ja yksityisistä yleisöistä, ja hänen tärkeän tehtävänsä symbolina oli hopeinen sauva.
Suuren Euhologionin mukaan σκευοφύλαξ kuuluu kirkollisena arvosanana kolmannelle sijalle ensimmäisen viiden viran ja arvon joukossa.
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )