Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot XIII
Kohteesta Ortodoksi.net
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin palkitsemisjärjestelmistä
Viisi toista sijaa (luokkaa)
5. Hypomnematografos – Ὑπομνηματογράφος
Tämä on sekä siviili- että kirkollinen arvo Bysantin valtakunnassa ja ortodoksisessa kirkossa. Se sai alkunsa Rooman valtakunnan esikristilliseltä ajalta ja jatkui kristinuskon vakiinnuttamisella ainutlaatuisena hallinnollisena asemana suuremmassa Logothetes-joukossa.
Latinaksi λογοθέτης kutsutaan commentariukseksi. Rooman valtakunnan aikana kommentaattorit olivat julkisia virkamiehiä, joilla oli ensisijaisesti sihteeritehtäviä. He olivat myös virkailijoita, jotka hoitivat henkilökohtaista kirjeenvaihtoa korkeiden virkamiesten, sotilaiden tai tärkeiden ja varakkaiden perheiden henkilöiden kanssa; tabulae accepti et expensi, toisin sanoen pääkirjoja; tai päiväkirjoja erilaisista henkilökohtaisista ja perheen tapahtumista. He kirjoittivat puheita poliittisille ja sotilaallisille johtajille toimitettaviksi, valmistivat muistioita oikeustoimista.
λογοθέτηςn julkinen virka kehitettiin papiston järjestöissä (commentarii pontifficium augurum et sacris), erilaisissa julkisissa palveluissa tai osastoissa, jotka ne ottivat haltuunsa (commentarii consulares censorii et ardilium) ja valtakunnan provinssissa. Kolmannella vuosisadalla comentarii aure principis edusti uutiskirjeiden kirjoittamista (lehtiä) lainsäädäntö- ja oikeustoimia varten. Tämä järjestelmä levisi koko valtakuntaan kommenttien muodossa. Rooman keisarien eri kirjoittajilla tai pikakirjoittajilla oli ehdoton auktoriteetti nimityksistä, keskusteluista muiden osastojen kanssa, erilaisissa annetuissa säädöksissä, virallisessa kirjeenvaihdossa ja kaikissa muissa julkaisuissa.
Hypomnematografit olivat vastuussa kaikenlaisen Roomassa vuonna 78 eKr järjestetyn omaisuuden rekisteristä, erilaisista kansanäänestyksistä ja senaatin säädöksistä, tuomioistuinten tekemien vääryyksien ja rangaistusten kirjaamisesta (rikosrekisteri) ja kansalaisluettelosta (kansalaisuus), verotarkastus (talousosasto) ja erityinen keisarillisen perheen osasto. Samoin he valvoivat haaratoimistoja maakunnissa, erityisesti verojen keräämistä varten; maistraatit maakuntien pääkaupungeissa; keisarillisten säädösten maakunnalliset toimistot; ja sotilastoimistot provinsseissa rintaman sotilalegionääreille.
Aleksanteri Suuren (334-323 eKr) aikana julkaistiin sanomalehtiä tai lehtiä, joissa oli keisarilliset pöytäkirjat, päiväkirjat ja muistiinpanot, joita piti Eumenes (k. 316 eKr), joka oli ollut kuningas Filippoksen (359-336 eKr), Aleksanteri Suuren isän sihteeri ja josta tuli myöhemmin Aleksanteri Suuren pääsihteeri. Ne tarjoavat meille tietoa Aleksanteri Suuren sotakampanjoista, hänen yksityiselämästään ja tapahtumista hänen aikanaan. Tähän keisarilliseen viestijärjestelmään ovat saaneet vaikutteita hellenistisenä aikana laajan levityksen saaneet Praefectus Aegyptin muistelmien tai muistion kirjoittajat, joilta meillä on Lucius L. Luculluksen julkaisemat diktaattori Sullan (138-78 eKr) kommentit. Rooman ja hellenistisen ajan kommentteja kutsuttiin hypomnematographoiksi tai tallenteiksi (commentarii collegium pontifficium) kristinuskon alkuvuosina.
Tallentajat olivat julkisia virkamiehiä, joilla oli korkea asema kuninkaan palveluksessa. Kun kuningas Daavid nousi Israelin valtaistuimelle, hän loi Muistelmien Kirjoittajien tai tallentajien aseman muiden tehtävien ohella. Monet tallentajat mainitaan, mukaan lukien Josafat, tallentaja Ahiloudin poika; Joas, tallentaja Aasafin poika, joka ensin opetteli ulkoa keisarin säädökset ja päätökset sekä kansan perinteet ja tavat; Josafat toimi muistelmien kirjoittajana kuningas Daavidin (10. vuosisadalla eKr) ja Salomon (k. 933 eKr) aikana. Kirjoittaja edusti kuningas Hiskiaa (720-692 eKr.) neuvotellessaan rauhansopimuksesta Rapsakonin, Sanheribin edustajan, kanssa, Assyrian kuningas (705-681 eKr). Joas, Hiskian kirjaajan Safatin poika, ilmoitti hänelle Rapsakonin ehdot. Samoin kirjailija Joah tuli Hiskian luo ja ilmoitti Rapsakonin ehdot. Joas vastasi myös kuninkaan puolesta maksun temppelin valmistumisesta Hiskian hallituskaudella: "Hän lähetti… Joaan kirjailijansa vahvistamaan Herran, Jumalansa huonetta, ja tuli pappi Hilkian luo ja antoi hänelle hopeaa". ilmeisesti hänellä oli korkea arvo, joka oli yhtä suuri kuin kaupungin kuvernööri.
Kristillisen kirkon alkuvuosina tallentajan arvo luotiin tallentamaan erilaisia rukouksia, lakeja, pyhiä kaanoneja ja muita niihin liittyviä asioita. Bysantin kaudella kroniikan kirjallista genreä pidettiin karkeana muistiopanona, jolla muistutettiin erilaisista tapahtumista ja puheista, jotka tallentaja tai kirjuri tallensi myöhemmin kirkon järjestyksen mukaisesti loogisella tavalla. Tallentaja kirjoitti tapahtumat muistiin kronologisessa muodossa varmistaakseen niiden oikeellisuuden. Esimerkiksi Leo VI Viisaan patriarkka Fotioksen erottamisen vuonna 886 mainitaan historiallisen muistion muodossa. John Skylitzes kirjoittaa unkarilaisista, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon. John Zonaras kirjoittaa Epitome of Histories (Ἐπιτομὴ Ἱστοριῶν)-kirjoituksensa Bysantin hallituksesta erityisessä kuvauksessa, joka koskee unkarilaisia turkkilaisten jälkeläisinä. Johannes Damaskolaisen (700–754) kolme pyhiä ikoneja koskevaa homiliaa ovat huomionarvoisia siinä, että ne erottavat vain Jumalalle kuuluvan palvonnan ja ikonille sopivan kunnioituksen. Luotettavin selostus ikonoklastisesta kiistasta on Kyproksen Georgeksen "Advice of an Elder concerning Icons", jossa hän selittää täydellisesti kirjoittamisen tarkoituksen. Samoin Theodore Studiten (759–826) tutkimukset ja kirjeet ovat erinomainen kuvaus ikonoklastisesta kiistasta. Toinen poikkeuksellinen kommentti tälle ajanjaksolle on patriarkka Mikael Keroularioksen (k. 1058) Panoply, jossa hän puolustaa itäisen kirkon dogmeja ja opetuksia läntistä kirkkoa vastaan näiden kahden kirkon hajoamisessa. Kaikki nämä tutkimukset ovat todisteita siitä, että niiden kirjoittajat käsittelivät aiheita ja esittivät virallisen kannan, jota kirkon ja valtion hallinnossa on noudatettava. Tätä varten he voivat oikeutetusti kantaa muistelmien kirjoittajien tai tallentajien tittelin.
Leo Viisaan maakuntien kirja todistaa työläisten ammatista, nimeltä tabularii, jotka työskentelivät pikakirjoittajina imperiumin valtion virastoissa, sekä yksityisistä pikakirjoittajista, jotka opettivat ja kouluttivat nuoria juridisissa aiheissa ja valmensivat heitä hallituksen virkoihin. Jokaisen, joka haluaa liittyä ammattiliiton jäseneksi, on tunnettava Basileios I Makedonialaisen (867–886) julkaisemassa Lakikäsikirjassa ja Leo viisaan julkaisemassa Basilikassa olevat lait. Heidän täytyi myös osata lukea ja kirjoittaa hyvin ja osoittaa hyvä puhetaito. Pikakirjoittaja osoitti suurta kiinnostusta maan lakeja ja yleistä järjestystä kohtaan. Nuorten koulutus kaikkien kansojen lakeista ja lainsäädännöstä vallitsi keskiajalla klassisen ja Bysantin historian muistelmien avulla ja oli sekä hyödyllistä että tehokasta. Tämä löytyy myös Länsi-Euroopasta 10., 11. ja 1200-luvuilla.
Pikakirjoittaja kuuluu Kristuksen Pyhän ja Suuren Kirkon virkoja koskevan tulkinnan mukaan viidennelle sijalle toisessa viiden viran sarjassa.
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )