Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot XVIII
Kohteesta Ortodoksi.net
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin palkitsemisjärjestelmistä
Viisi kolmatta sijaa (luokkaa)
5. Didaskalos – Διδάσκαλος
Didaskalos (opettaja) on arvonimi, samoin kuin kirkollinen asema, joka on aina ollut olemassa kristillisessä kirkossa. Se oli myös ikivanha asema. Ensimmäiset opettajat ja koulut ilmestyivät hyvin varhain Helleenien historiassa. Ensimmäiset mainitut opettajat ovat Foenix (12. vuosisata eKr.), Akhilleuksen, Myrmidonien kuninkaan opettaja, jota hän seurasi Troijan sotaan, ja Kheiron Viisas (12. vuosisata eKr.), joka opasti lääketieteen alalla. Todisteita Kreikan ensimmäisistä kouluista on Mytileneen (600 eKr.), Astypálaian saarella (496 eKr.), Chioksen saarella (494 eaa.), Troizinassa (480 eaa.) ja Mycalessa (413 eaa.). Noissa kouluissa oli kolmenlaisia opettajia: kielioppia, sanoittajia ja liikuntakasvatuksen opettajia.
Ateenassa oli korkeakouluja, joissa oli arvostettuja opettajia:
- (a) Isokrateen koulu, joka perustettiin vuonna 309 eKr., jonka opetussuunnitelman ydin oli retoriikka,
- (b) Platonin akatemia, joka perustettiin vuonna 385 eKr. tulevaisuuden yliopiston edelläkävijä fysiikan, matematiikan, tähtitieteen, historian ja filosofian kursseilla ja
- (c) vuonna 335 eKr. perustettu Aristoteleen lyseum (lykeion, jota pidettiin antiikin suurimpana tutkimuskeskuksena eläintieteen, kasvitieteen ja kosmologian opetussuunnitelmalla, tähtitiede, fysiikka, matematiikka, historia, teologia ja musiikki.
Keisarikaudella Rooman keisarit toivat Kreikasta Italiaan lukuisia opettajia edistämään koulutusta. Esimerkiksi Julius Caesar antoi välittömästi Rooman kansalaisuuden jokaiselle kreikkalaiselle opettajalle, joka halusi muuttaa Roomaan. Octavius vapautti opettajat päätöksestä, joka koski ei-toivottujen karkottamista Roomasta. Vespasianus perusti Roomaan retoriikan koulun kreikan ja latinan opetuksilla ja nimitti Quantiliuksen johtajaksi. Hadrianus perusti kuuluisan Atheneum-koulun Roomaan, jossa suuret nykyajan tutkijat opettivat. Marcus Aurelius perusti apurahoja kahdelle uudelle Ateenan koululle, joista toinen filosofian koululle, jossa on neljä akateemista tuolia, ja toinen retoriikan koululle, jossa on kaksi akateemista tuolia. Ateenassa painotettiin aina filosofiaa ja kirjallisuutta, kun taas Roomassa oikeudellisen ajattelun ja oikeusteorian tutkimisesta tehtiin systemaattisempaa.
Juudeassa hellenistisen ajanjakson aikana ponnistettiin intensiivisesti nuorten koulutuksen ja moraalin kohottamiseksi. Jeesuksen aikoina ja vielä aikaisemminkin oli opettajia, jotka opettivat yksityisissä ja julkisissa rakennuksissa. Evankelista Luukas mainitsee, että Jeesus löydettiin lapsena temppelistä ”istumassa opettajien keskeltä”. Tässä yhteydessä opettaja oli myös lain tulkki, ja häntä kutsuttiin lainopettajaksi. Evankeliumeissa titteli "opettaja" annettiin Jeesukselle kunniaksi, ja hänen opetuslapsensa kutsuivat häntä Rabbiksi, mikä oli juutalaisille opettajilleen ja hengellisille johtajilleen kohdistunut kunnianosoitus. Muut juutalaiset kutsuivat häntä myös rabbiksi.
Kreikkalais-roomalaisen maailman koulutusjärjestelmä helpotti suuresti kristinuskon leviämistä. Koska kristityt opettajat osallistuivat pyhiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, heillä uskottiin olevan jumalallinen Henki ja jumalallinen tieto, ja siksi heitä kutsuttiin "hengellisiksi opettajiksi". Opettajille annettiin vastuu opettaa katekumeenia ja valmistaa heidät pyhään kasteeseen. Apostoli Jaakob muistuttaa meitä kirjeessään suurista vastuista niillä, jotka ottavat tehtäväkseen opettaa ja katekisoida ihmisiä. Ensimmäinen opettajien ryhmä mainitaan Apostolien teoissa: "Antiokiassa seurakunnassa oli tiettyjä profeettoja ja opettajia."
Alkukirkon piispa oli opettaja, jonka velvollisuutena ei ollut ainoastaan kyetä opettamaan, vaan myös ponnistelemaan voimakkaasti laumansa hengellisen ja moraalisen kasvatuksen ja rakentamisen puolesta. Tämän seurauksena hän kiinnitti paljon huomiota avustajien ja opettajien valintaan, joita hän piti parhaiden työtovereidensa joukossa. Hän reenasi ja koulutti heidät ennen kuin lähetti heidät opettamaan ihmisille uutta uskontoa. Tätä menetelmää kutsuttiin katekeesiksi. Pyhää [Kyrillos Jerusalemilainen Kyrillo Jerusalemilaista] (k. 386) pidettiin aikansa suurimpana opettajana ja katekettina. Pyhä Augustinus kokosi älykkäimmät ja kyvykkäimmät papistot ja muut nuoret, jotka hän koulutti ottaakseen vastuun kirkosta Afrikassa. Siksi häntä pidetään yhtenä suurimmista opettajista. Koska opetus alkoi piispoista, niin luonnollisena seurauksena kouluja alkoi ilmestyä.
Pantainos perusti vuonna 170 Aleksandrian katekettisen koulun, joka oli ensimmäinen kristillinen teologinen koulu, ja jossa oli suuria opettajia, kuten Klemens Aleksandrialainen, Heraklas, Aleksanteri, Dionysios, Pierios, Theognostos, Pietari ja Didymus Sokea. Mutta Aleksandrian koulun merkittävin opettaja oli Origenes (n. 185–254). Origenes oli suuri raamatuntutkija ja valmisti tietä myöhemmille tutkijoille teologeille (mukaan lukien pyhä Gregorios Teologi, pyhä Basileios Suuri ja pyhä Maksimos Tunnustaja), jotka kamppailivat kristillisen opin ja opetuksen monimutkaisimpien kysymysten kanssa.
Kun valtakunta hyväksyi kristinuskon virallisesti, Theodosios II ja Justinianus I kielsivät pakanoiden opettamisen, ja sen seurauksena Ateenan filosofinen koulu, Platonin akatemia, suljettiin, kun koulutusprosessi siirtyi kristilliseen opetukseen. Bysantin puolivälissä Aleksios I nimitti omat opettajansa Konstantinopolin kirkkoihin erityisten ohjeiden mukaisesti, että he kouluttavat ihmisiä kristinuskosta ja että heidän tulee saarnata kirkoissa joka sunnuntai. Tämän koulutusohjelman muodostumista on alettu kutsua patriarkaaliseksi kouluksi tai patriarkaaliseksi akatemiaksi nykyaikaisessa stipendissä. Alexios maksoi näiden opettajien palkat valtionkassasta korostaen koulutuksen merkitystä.
Bysantin puoliväliin ja myöhempään aikaan tämän Konstantinopolin patriarkaalisen koulukirkon merkittävillä akateemisilla viroilla oli erityisnimikkeet, mukaan lukien: διδάσκαλος τοῦ Εὐανγελίου, (Gospelin opettaja), λος οἰκουμενικός, διδάσκαλος τοῦ Ἀποστόλου (Apostolien opettaja), ja διδάσκαλος τοῦ ψασλτῆ (Psalmien opettaja). Lopulta teologisten opintojen propedeuttisena patriarkaalisella koululla oli myös μαΐστωρ τῶν ῥητόρων sekä monia muita alempiarvoisia opettajia.
Didaskaloksen sijoitus kuuluu Kristuksen Pyhän ja Suuren Kirkon tulkinnan mukaan viidennelle sijalle viiden toimiston kolmannessa sarjassa.
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )