Toinen rukous (NV)
Kohteesta Ortodoksi.net
Rukoukset järvellä
Toinen rukous
2 (II)
- Kuka sijoitti minut tähän matojen kotoon?
- Kuka ajoi minut tomuun niin että tulin käärmeiden naapuriksi ja haukkojen päivälliseksi?
- Kuka sysäsi minut alas korkealta vuorelta niin että tulin verenhimoisten ja jumalattomien ihmisten matkakumppaniksi?
- Minun syntini ja Sinun oikeudenmukaisuutesi, oi Herra. Minun syntini yltää maailman luomiseen asti ja se on Sinun oikeuttasi joutuisampi.
- Lasken syntini koko elinajaltani, isäni elinajalta ja aina maailman alusta asti ja sanon: ”Todellakin, Herran oikeuden nimi on armo.”
- Kannan isieni haavoja itsessäni – haavoja, jotka valmistin itsekin silloin kun vielä olin isissäni – ja nyt ne kaikki ovat ilmestyneet sieluuni kuin kirahvin pilkullinen nahka, kuin minua pistävien ilkeiden skorpionien viitta.
- Riittää jo, Herra. Avaa Sinun armosi taivaallisen virran tulvaportti, ja puhdista minut spitaalisesta pahasta, jotta minä ilman tätä lepraa uskaltaisin julistaa Sinun nimeäsi toisten spitaalisten edessä ilman heidän pilkkaansa.
- Kohota minua edes päätä ylemmäs tätä matojen kodon mätänevää hajua, jotta hengittäisin sisääni taivaan suitsutusta ja palaisin elämään.
- Nosta minut edes palmupuun korkeudelle, jotta voin nauraa kannoillani luikerteleville käärmeille.
- Oi Herra, jos maallisen vaellukseni aikana on ollut edes yksi hyvä teko, päästä minut tuon yhden teon vuoksi verenhimoisten ja jumalattomien ihmisten matkaseurasta.
- Oi Herra, toivoni epätoivossa.
- Oi Herra, voimani heikkoudessa.
- Oi Herra, valoni pimeydessä.
- Aseta edes yksi sormi otsalleni, ja minä nousen. Tai jos olen liian epäpuhdas Sinun sormellesi, köytä minut valtakuntasi yhdellä valonsäteellä ja nosta minut – nosta minut tästä matojen kodosta, oi rakkaani, oi hellittyni.