Yönistujat (kirja)

Kirjan kansi

Riko Saatsi: Yönistujat

ISBN 978-951-24-3940-9

Julkaisija ja kustantaja: Gummerus
(osta: https://gummerus.fi/products/yonistujat )

Julkaisuajankohta: loppukesä 2025

Sivumäärä: 191 sivua

Takakannen teksti:

Tupa vaihtoi väriä. Tatjana ja ihmiset vaihtoivat väriä. Oma ihonikin oli muuttunut kellertäväksi. Lampukan tuli loisti kirkkaampana ikoninurkassa. Ruumiinvalvojaiset näyttivät alkaneen.

Sotaa paenneen perheen Tatjana-mummu tekee kuolemaa ja herkkävaistoinen Lasari-poika joutuu näkyjen valtaan. Kun mummu siirtyy tuonilmaisiin perheen äiti Nasti alkaa valmistella ruumiinvalvojaisia. Hänen miehensä Feodor vaatii, että kaikki tehdään kuten pitää. On valmistettava arkku ja kutsuttava läheiset ja naapurit ruumista valvomaan.

Riko Saatsin ensimmäinen romaani kertoo väkevästi suistamolaisesta evakkoperheestä, joka 5o-luvun Suomessa joutuu häpeilemään kieltään ja uskontoaan. Se kuvaa äidinrakkauden voimaa Nastin yrittäessä silottaa lastensa tulevaisuutta.

---

Lieksalaislähtöisen Riko Saatsin Yönistujat kertoo raja-karjalaisesta evakkoperheestä, joka yrittää rakentaa elämänsä uudelleen Suomessa. Tarinan keskiössä on äiti Nasti, joka haluaa suojella lapsiaan häpeältä ja syrjinnältä, mutta samalla hänen valintansa — kielen, uskon ja nimien suomentamisen osalta — vieraannuttavat hänet omista juuristaan. Teoksen nimi viittaa kuolinvalvojaisiin (“yönistujat”), mutta samalla se kuvaa perhettä, joka vartioi kadotettua identiteettiään.

Romaani yhdistää karjalan ja suomen kielen omalla erikoisella tavalla. Vain muutaman luvun ensimmäiset sivut ovat karjalaksi – lukija joutuu siis aluksi tarinan ulkopuolelle, aivan kuten evakkoperhe uudessa ympäristössään. Rakenteellinen oivallus on kuitenkin se, että jokaisen karjalankielisen jakson lopputtua teksti toistuu jatkossa suomeksi. Kielen käyttö on myös symbolinen ele kielen elvyttämiseksi.

Tekstistä ja tekstin muodosta - runsaista vuorosanoista huomaa, että kirjan kirjoittaja on myös teatteriohjaaja. Teksi on melko valmista teatteriin työstettäväksi käsikirjoitukseksikin. Tuosta kielen käytöstä voi myös osuvasti sanoa, että karjalankielinen alku “asettaa lukijan samaan asemaan kuin nuo itse väärinymmärretyt karjalaiset”

Nasti ja hänen miehensä Feodor (myöhemmin Heikki) edustavat kahta selviytymisstrategiaa: sulautumista ja perinteen säilyttämistä. Lapsista Lasari tuo tarinaan herkän, lähes yliluonnollisen näkökulman. Teoksen ytimessä on vahvasti kysymys: mitä jää jäljelle, kun kieli vaihtuu, muuttuu toiseksi?

Kirjoittaja kuvaa teoksessaan hyvin osuvasti pientä ja usein unohdettua ryhmää: Raja-Karjalan karjalankielisiä ortodokseja, joiden ääni ei ole aiemmin juuri kuulunut. Teos tuo uuden näkökulman evakkoromaaneihin, jotka ovat perinteisesti keskittyneet luterilaisiin ja suomenkielisiin tarinoihin. Samanlaisia vähemmistön vähemmistöryhmiä on toki muitakin, vaikkapa kolttasaamelaiset ortodoksit suuremmassa pakkoluterilaistuneessa saamelaisuudessa.

Vaikka itse kuulin lapsuudessani Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa joskus - tosin melko harvoin ja vähäisessä määrin - karjalankieltä, lienee varovaisesti sanottava pieni varaus: karjalan kieli tekee lukemisesta meille kieltä osamattomille joskus haastavaa. Mutta koko kirja ei suinkaan ole karjalaksi, vain jotkut alkusivut eli niiden määrä ei ole kovin suuri. Mutta ellei jotain osaa, kieltä yhtään ymmärrä, olo tuntuu ehkä joskus vaivaantuneelta.

Joka tapauksessa: Yönistujat on herkkä ja älykkäästi rakennettu romaani kielestä, identiteetistä ja sopeutumisen hinnasta. Se paljastaa evakkouden syvän varjon ja muistuttaa, että kun kieli ja kulttuuri katoavat, jotakin olennaista ihmisestäkin murtuu. Tämä olisi hyvä meidän kaikkien suomalastenkin muistaa 2020-luvun nyky-Suomessa, jossa taas on runsaasti evakkoja, jotka puhuvat eri kieltä - nyt ukrainaa - ja jotka ovat monelle suomalaiselle kaikesta ekumeenisuudesta huolimatta myös eriuskoisia, ortodokseja. Meille ortodokseillekaan tämä asia ei kuitenlkaan aina ole niin selvä kuin potäisi. Meidän omasta tai sukumme evakkolaisuudesta on jo pari, kolme sukupolvea ja asiat tuppaavat tuona aikana "haalistumaan" - niin myös isemme, mummojemme ja muiden muistot.

Mutta kaikesta huolimatta kirja on upea kunnianosoitus omalle identiteetille, karjalaisuudelle, omalle uskonnolle, ortodoksisuudelle ja omalle kielelle karjalalle.

Ortodoksi.net / HAP
11.11.2025