Makarios Roomalainen Mesopotamialainen
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 16. tammikuuta 2010 kello 21.47 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset)
Kolme pyhää miestä, jotka elivät askeettista elämää Mesopotamiassa pyhän Asklepioksen luostarissa, päättivät lähteä kulkemaan maailmaan ja etsimään merkkejä Jumalasta oman pelastuksensa eteen. Kun he lähestyivät syvällä erämaassa olevaa luolaa, he kaikki tunsivat hienon tuoksun leviävän luolasta ja vanhan miehen kävelevän heitä kohti asunaan vain pitkät hiukset ja parta, joka ylsi hänen polviinsa asti.
Sisällysluettelo
Miehet tapaavat Makarioksen
Mies heittäytyi maahan ja pysyi siellä jonkin aikaa, kunnes oli varma, etteivät nämä kolme vierailijaa olleet demoneja. Sen jälkeen hän ohjasi vieraat luolaansa, jossa asui hänen kanssaan kaksi leijonaa. Miehet pyysivät vanhusta kertomaan tarinansa, minkä hän tekikin.
Miehen nimi oli Makarios ja hän oli rikkaan roomalaisen senaattorin poika. Kun hän saavutti naimaiän, hänen vanhempansa kihlasivat hänet vastoin hänen omaa tahtoaan. Hääyönään, kun hänen piti mennä morsiushuoneeseen, hän kesken juhlien karkasi hurskaan lesken luo ja piileskeli siellä seitsemän päivää itkien ja anoen apua Jumalalta.
Makarios pakenee avioliittoa
Kun hän viimein lähti lesken talosta, hän tapasi vanhan, ystävällisen miehen, joka käski Makariosta seuraamaan. Ja häntä Makarios seurasikin sitten seuraavat kolme vuotta, kunnes mies yhtäkkiä katosi, kun he saapuivat tämän luolan luo.
Ylienkeli Rafaelin ohjauksessa
Vanha mies näyttäytyi Makariokselle vielä unessa pian sen jälkeen ja silloin selvisi, että mies oli ollut ylienkeli Rafael, joka aikanaan oli ollut myös oppaana Tobiakselle (Tobitille). Ennen lähtöään ylienkeli uskoi Makarioksen hoiviin kaksi orvoksi jäänyttä leijonan pentua.
Saatanan juonissa
Jonkin aikaa sen jälkeen Makarios näki seisovan edessääm todella kauniin neidon, joka kertoi Makariokselle, että hänkin oli paennut avioliittoa Roomasta. Makarioksella ei ollut tuolloin riittävästi arvostelukykyä huomaamaan Saatanan ansaa ja niin hän pyysi neitoa tulemaan yöksi hänen luolaansa. Yöllä hän ensimmäisen kerran elämässään tunsi palavien nuolien kaltaisena lihallisen halun ja hyökkäsi väkivaltaisesti neidon kimppuun. Mutta neito katosikin yhtäkkiä. Paholainen oli voitokkaasti saanut tämän synnillisen ajatuksen kilvoittelijan mieleen.
Ankara kilvoittelija
Makarios ymmärsi tapahtuman vakavuuden Jumalan silmissä. Itkien katkerasti hän suunnitteli jopa lähtöä luolastaan ja parannuksen tekemistä jossain muualla. Mutta matkalla pois ylienkeli Rafael ilmestyi jälleen hänelle ja kehotti häntä palaamaan takaisin luolaansa ja rukoilemaan siellä Jumalaa. Niinpä hän meni takaisin ja ankarasti kilvoitellen paastoten, valvoen ja rukoillen useita vuosia hän yritti saada takaisin sydämeensä virheettömän ja puhtaan Jumalan kuvan.
Kun hän oli kertonut tarinansa näille kolmelle kulkijalle, Makarios lähetti heidät pois rauhassa menemään ja nukkui pian sen jälkeen kuolonuneen läsnä vain enkeleitä ja pyhiä.
Muistopäivä
Pyhän Makarios Roomalaisen Mesopotamialaisen elinajasta ei ole mitään tietoja, ei tiedetä edes vuosisataa, milloin hän eli. Ortodoksinen kirkko muistelee häntä vuosittain lokakuun 23. päivänä.
Häntä ei tule sekoittaa moneen muihin Makarios-nimisiin pyhiin, joista ainakin yhdellä on aivan samanlainen nimikin, mutta sen vuoksi häntä nimitetään usein nimellä Makari(os) Roomalainen Novgorodilainen (muistopv. 19.1.)