Toiminnot

Päättäjäisjuhla

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 30. joulukuuta 2010 kello 21.10 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ortodoksinen kirkkokalenteri on täynnä yllätyksiä. Varsin perustellusti kalenteriamme voisi kutsua juhlakalenteriksi. Viime kädessä näet jokainen vuoden päivä on juhlapäivä, jokainen päivä on omistettu yhden tai useamman pyhän ihmisen tai tapahtuman muistolle. Perinteisesti juhlat luokitellaan ns. suuriin, keskisuuriin ja pieniin juhliin. Yksittäisten pyhien muistojuhlat ovat myös ”pieniä juhlia”. Heidän mukaanhan me vietämme nimipäiväämme tai kuten venäläiset sanovat ”enkelin päiväämme”.

Kirkkokalenterin mukaan ortodoksinen kirkko on todella juhliva kirkko. Kun kalenterin sisältöön perehtyy tarkemmin, tulee selväksi, ettei tuota juhlimista pidä ymmärtää pinnalliseksi ja maalliseksi tai kevyeksi irrotteluksi. Kirkollisessa kontekstissä juhla viittaa aina ikuisuuteen ja iankaikkisuuteen, tämän ajan ja paikan rajan tuolle puolelle. Näin juhla on pikemminkin oleellisimpaan syventymistä, elämän mielekkyyden löytämistä, rajallisuuden ja kuoleman ehdottomuuden ymmärtämistä.

Kun kalenteriin tutustuu toisesta vinkkelistä, huomaa, että juhlapäivien paljoudesta riippumatta lähes kaksi kolmasosaa vuoden päivistä on samalla paastopäiviä ja että varsinaisia paastottomia viikkoja vuoden kierrossa on vain neljä.

Kirkkomme ei pidäkään juhla- ja paastopäiviä toistensa vastakohtina vaan toisiaan täydentävinä. Esi-isämme, hurskas karjalainen kirkkorahvas nimittikin paastokausia pyhiksi eli hengellisiksi juhliksi ja paastoruokia pyhiksi juhlaruoiksi. Meidän heppoiset juhlaruoat olivat heille arkiruokia…

Niin, usko iankaikkiseen elämään tekee elämästä pyhän ja jokaisesta päivästä juhlapäivän. Tällainen on kirkkokalenterin sydämenrytmi.

Ja juhlan, riemun ja ilon aiheita riittää. On esijuhlia, keskijuhlia, jälkijuhlia ja päättäjäisjuhlia …

Pääsääntöisesti kaikilla ns. suurilla juhlilla on esijuhlapäivänsä sekä jälki- ja päättäjäisjuhlansa. Esijuhlapäiviä on yleensä yksi. Joulua ja loppiaista edeltää eräänlainen oma ”suuri viikkonsa” pääsiäisen mallin mukaan. Jälkijuhlalla (slaav. poprázdnstvo ) tarkoitetaan juhlan jälkeisiä päiviä aina varsinaiseen päättäjäisjuhlaan asti (kreik. apódosis, slaav. otdánie). Suuria juhlia seuraa yleensä ns. oktaavi eli kahdeksan päivän pituinen jälkijuhla, toisinaan puolioktaavi tai vain yksi päivä. Lisäksi tavallista on että juhlan jälkeisenä päivänä muistonaiheena ovat ne henkilöt, jotka liittyivät kiinteästi vietettävään juhlaan.

Kahdeksan päivää kestävä jälkijuhla viestittää sekin iankaikkisuudesta. Juhlan sisältö ja merkitys kantaa meitä koko viikon, siis tämän maailman ajan ja uskomme mukaan vielä yli sen aina kahdeksanteen päivään, joka on viimeisenä päivänä samalla myös ensimmäinen päivä, kaiken uuden alku ja iankaikkisuuden kuva. Senpä tähden juhlan viimeisenä päivänä, päättäjäisjuhlana toimitetaan kirkkojuhlan juhlajumalanpalvelus lähes kokonaisuudessaan uudestaan toistamiseen.

Kreikan ja muinaiskirkkoslaavinkieliset sanat apódosis ja otdánie merkitsevät poisantamista. Me ikään kuin pakon edessä kaihoisin mielin ja hartaasti luovutamme juhlan pois ja suljemme ihanan ikkunan, josta saimme tuokion verran ihastella taivaan autuutta. Meidän kilvoituksemme on vielä kesken, on aika palata ruotuun, arkipäivään…

Pääsiäinen on juhlien juhla ja se näkyy myös kirkkokalenterissa. Sitä edeltää esijuhlana 40 päivän paasto ja lisäksi Suuri Viikko. Vastaavasti pääsiäistä juhlitaan 40 päivää aina helatorstaihin asti. Helatorstain aattona vietetään Pääsiäisen päättäjäisjuhlaa, joka on samalla Helatorstain esijuhla. Jälleen kerran pääsiäisyön jumalanpalvelus toistetaan kokonaisuudessaan ja pääsiäinen luovutetaan pois taas ensi vuodeksi.

Pääsiäisen päättäjäisjuhla ei kuitenkaan tee tyhjäksi pääsiäisen sanomaa. Pääsiäisestä lukien jokainen sunnuntai on jokaisen viikon kahdeksas, viimeinen ja samalla ensimmäinen päivä. Jokainen sunnuntai on pääsiäisen jälkijuhla. Herran pyhä ehtoollinen, osallistuminen kuolemattomuuden ateriapöydästä se on varsinainen pääsiäisen juhla-ateria. Se on matkaevästä iankaikkiseen elämään.

isä Mitro Repo

Katso myös

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 4/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.