Toiminnot

Dimitri Tarvasaho – Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset – Liturginen sanasto

Kohteesta Ortodoksi.net

Dimitri TarvasahoOrtodoksisen kirkon pyhät toimitukset – Liturginen sanasto

Liturginen sanasto

  • AAMUPALVELUS
    • (kreik. órthos, lat. matutina) kirkollisen vuorokauden neljäs jumaIanpalvelus, juhlapäivinä muodostaa yhdessä ehtoopalveluksen ja ensimmäisen hetken kanssa vigilian eli aattoillan jumalanpalveluksen.
  • AAMUVIRRELMÄT
    • arkipäivisin ja suuren paaston aamupalveluksessa suuren ylistysveisun ja anomusektenian jälkeen laulettavat virrelmät. Lauletaan yhdessä ps. 90: 14-16 ja 90: 17 kanssa.
  • AATTO
    • juhlaa edeltävä päivä, varsinkin 24. 12. ja 5. 1. ovat liturgisesti erikoisasemassa.
  • AATTOILLANPALVELUS
    • ks. vigilia.
  • AKATISTOS
    • (kreik. akàthistos hymnós, akatistoshymni) seisoen suoritettava rukouskilvoitus. Akatistokseen kuuluu 13 lyhyttä kontakkia ja 12 pitempää likossia. Tavallisesti siihen liitetään myös alkurukous ja loppurukous. Vanhin akatistos on omistettu Neitsyt Marialle; se esitettiin v. 626. Tekijänä pidetään Romanos Melodosta tai Georgios Pisidaa tai patriarkka Sergiosta. Tunnettu on myös 1100-luvulla syntynyt akatistos "Suloisimmalle Herrallemme Jeesukselle Kristukselle".
  • AKSIOS
    • otollinen, tällä sanalla ilmaistaan pappeuden eri asteisiin vihittäessä vihittävän esteettömyys ko .virkaan.
  • ALIDIAKONI
    • ks. hypodiakoni.
  • ALKUSIUNAUS
    • (kreik. eulogésantos, ekfónos) jokaisen jumalanpalveluksen alussa papin (hetkipalveluksissa lukijan) lausuma ylistyslauselma.
  • ALKUVEISU
    • ks. kanoni.
  • ALTTARI
    • (kreik. to hierón bema) temppelin kuvaseinän takana oleva huonetila.
  • ALTTARIKOROKE
    • (kreik. sóléa) koroke, jolle koko alttari on rakennettu. Kuvaseinän edessä olevaa osaa sanotaan SOLEAksi. Solean ulkonevaa, usein puoliympyrän muotoista osaa nimitetään AMBONIKSI.
  • ALTTARITAULU
    • alttarihuoneen itäseinällä oleva ikoni.
  • ALUSSTIKARI
    • ks. stikari.
  • AMBONI
    • ks. alttarikoroke.
    • Amboniksi sanotaan myös piispaa varten keskelle kirkkoa asennettua koroketta.
  • ANAFORA
    • (kreik. anàfora = toistaminen, uudelleen kantaminen) eukaristisen kanonin keskeisin rukous, jonka aikana tapahtuu pyhien lahjojen esiintuominen ja hengellinen muuttuminen. Anafora jakaantuu viiteen osaan: praefatio, sanctus, anamnesis, epiklesis, intercessio.
  • ANALOGI
    • (kreik. analógion) lukupöytä, ikonipöytä.
  • ANAMNESIS
    • (kreik. anàmnesis = mieleen palautus) anaforan kolmas osa. Rukouksessa muistellaan Jeesuksen Kristuksen lunastus- ja pelastustyötä sekä Ehtoollisen asettamista. Rukous päättyy sakramentin asetussanojen ääneen lausumiseen sekä hymniin "Sinulle veisaamme…”
  • ANTIDORI
    • (kreik. antidoron) prosforan eli ehtoollisleivän osa, joka jää Karitsan ottamisen jälkeen. Jaetaan kirkkokansalle liturgian lopussa ikään kuin Ehtoollisen asemesta. Antidoria nautitaan myös Ehtoollisen jälkeen yhdessä vedellä sekoitetun viinin kanssa.
  • ANTIFONI
    • (kreik. antifona) vuorolaulu. Psalmien laulamistapa, kahdessa kuorossa laulaminen. Nimi jäi merkitsemään itse psalmeja, jotka muinoin laulettiin antifonisesti. Liturgiassa lauletaan kolme antifonia (arkisin ps. 92,93 ja 95, sunnuntaisin ja juhlapäivinä ps. 103 ja 146 sekä autuuden lauseet). Vigiliassa laulettavat antifonit ovat kolmiosaiset, 'ps. 120-134 aiheiset veisut.
  • ANTIMINSSI
    • (kreik. antimínsion, lat. antimensium) pellava- tai silkkiliina, johon on kuvattu Kristuksen hautaus. Sisältää marttyyrin reliikin.
  • ANTIMINSSILIINA
    • (kreik. eiletón, lat. corporale) liina johon antiminssi on kääritty, suojaliina.
  • AVIOLIITTO
    • (kreik. gàmos) sakramentti.
  • AVIOLIITTOON VIHKIMINEN
    • (kreik. stefànoma) jakaantuu kahteen osaan: kihlaukseen (arrabón) ja varanaiseen vihkimiseen eli kruunaukseen (stefànoma).
  • AVUKSIHUUTOVIRRELMÄT
    • (kreik. Kyrie ekékraksa stiherà) avuksihuutostikiirat, ehtoopalveluksessa laulettavat uusitestamentilliset veisut. Lauletaan aina ps. 142, 130 ja 117 kanssa.
  • APSIS, ABSIDI
    • pohjaltaan puolipyöreä, puolikuvun kattama temppelin (alttarin) itäisin osa.
  • BASILIKA
    • varhaiskristillinen kirkkorakennustyyli, kolmilaivainen, keskilaiva sivulaivoja avarampi ja korkeampi, päättyy usein puolipyöreään absidiin eli apsikseen. Idässä on yleinen kolmilaivainen, suorakaiteen muotoinen kirkko, jonka kaikki kolme laivaa päättyvät absidiin.
  • DIAKONI
    • (kreik. diàkonos) alttaripapiston alin aste.
  • DIAKONIA
    • seurakunnallinen huolto- ja hyväntekeväisyystoiminta.
  • DIKIRI
    • (kreik. dikirion) piispallisessa jumalanpalveluksessa käytettävä kaksihaarainen kynttilä. Kuvaa Kristuksen kahta luontoa.
  • DIPTIH
    • ks. nimikirja.
  • DISKO, DISKOS
    • (kreik. diskos, lat. patene) ehtoollislautanen, jalustallinen lautanen, jolle pyhä leipä eli Karitsa asetetaan yhdessä muitten proskomidissa otettujen osasten kanssa. Kuvaa Kristuksen seimeä ja hautaa.
  • DOGMIVIRRELMÄ, DOGMISTIKIIRA
    • (kreik. dogmatikós) avuksihuutovirrelmien jälkeen sunnuntaivigiliassa laulettava veisu. Lauletaan ylistyslauselman "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen." jälkeen. Sävelmien mukaan näitä virrelmiä on kahdeksan ja ne on sepittänyt Johannes Damaskolainen. Ne sisältävät paitsi ylistystä Neitsyt Marialle myös dogmaattisen selostuksen kahden luonnon yhdistymisestä Kristuksessa ja Hänen lihaksitulostaan.
  • DOKSOLOGIA
    • (kreik. doksa = kunnia, logos = sana) ylistyslauselma. Apostoliselta ajalta eriytynyt tapa on päättää jokainen rukous ylistyslauselmaan, ylistykseen Jumalalle, Pyhälle Kolminaisuudelle tai jollekin Kolminaisuuden persoonalle. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa käytettävät doksologiat ovat kaikki trinitarisia, ts. niissä ylistetään kolmiyhteisen Jumalan kaikkia kolmea persoonaa. Ylistyslauselmaan päättyvät kaikki ekteniat, salaisesti ja ääneen luettavat rukoukset. Pieni doksologia (lat. gloria minor) on sekä luettuna että laulettuna usein toistuva (Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle...), suuri doksologia (gloria maior) eli enkelten ylistysveisu kuuluu osana suureen ylistysveisuun.
  • EHTOOLLISARKKU
    • (kreik. artofórion, kibotòs, lat. monstranssi) pyhien lahjojen säilytysrasia, joka pidetään pyhällä pöydällä. Tehdään usein temppelin muotoiseksi, kuvaa Jerusalemin ylösnousemustemppeliä.
  • EHTOOLLISLAUSELMA
    • (kreik. koinonikón) psalmista otettu lauselma, joka lauletaan papiston nauttiessa Ehtoollista, päättyy kolmesti laulettavaan "Halleluja' '-veisuun.
  • EHTOOLLISLAUTANEN
    • ks. disko.
  • EHTOOLLISLEIPÄ, KARITSA, PYHÄ LEIPÄ
    • (kreik. hagios artos, annos, àrnion, lat. agnus) kirkkoleivästä eli prosforasta otettu kuution muotoinen osa, jossa kirjaimet JS KS NI KA. Se jaetaan Kristuksen Ruumiina ehtoollisessa.
  • EHTOOLLISLUSIKKA
    • (kreik. labis) ehtoollisenjaossa käytettävä pitkävartinen lusikka.
  • EHTOOLLISPEITE
    • (kreik. kalimàta, lat. palla) pieni ehtoollispeite on ristinmuotoinen kalkin ja diskon peite, suuri ehtoollispeite (kreik. aer, lat. velum) on suorakaiteen muotoinen, sillä peitetään sekä kalkki että disko. Kuvaavat Kristuksen käärinliinoja.
  • EHTOOLLINEN
    • (kreik. koinonia, lat. Communio) sakramentti. Ehtoollisen nauttiminen, osallistuminen Herran Pyhään Ehtoolliseen.
  • EHTOONJÄLKEINEN PALVELUS
    • (kreik. apódeipnon, lat. completorium) vuorokauden toinen, illallisen jälkeen toimitettava jumalanpalvelus. Vähäinen ehtoonjälkeinen palvelus toimitetaan arkisin, siihen kuuluu psalmeja (ps. 51, 70 ja 143), suuri ylistysveisu, kanoni, kanonin 6 laulun jälkeen usein akatistos, lopussa iltarukouksia. Suuri ehtoonjälkeinen palvelus toimitetaan suuressa paastossa. Siihen kuuluu psalmeja (ps. 4, 6, 13, 25, 31, 91), suuren paaston ensimmäisellä viikolla Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni, psalmien jälkeen luettava ja laulettava Jes. 8:18-9:5, uskontunnustus, Basileios Suuren ja Manassen katumusrukoukset, suuri ylistysveisu ja ps. 150, jonka jälkeen iltarukoukset. Suurella ehtoonjälkeisellä palveluksella aloitetaan joulun, loppiaisen ja usein Neitsyt Marian ilmestyspäivän aattoillan jumalanpalvelus.
  • EHTOOPALVELUS
    • (kreik. hesperinós, lat. vesper) vuorokauden ensimmäinen jumalanpalvelus. Vähäinen ehtoopalvelus toimitetaan luostareissa arkisin IX hetken jälkeen. Suun ehtoopalvelus liittyy juhlapalvina aamupalvelukseen muodostaen vigilian tai toimitetaan erikseen aamupalveluksesta. Suuressa paastossa ehtoopalveluksen jälkeen toimitetaan ennenpyhitettyjen lahjain liturgia. Joulun, loppiaisen, Neitsyt Marian ilmestyspäivän, suuren torstain ja suuren lauantain liturgiat alkavat suurella ehtoopalveluksella. Pääsiäisviikon kaikkina päivinä toimitetaan ehtoopalvelus erikseen aamupalveluksesta. Helluntaina liturgian jälkeen toimitettavassa ehtoopalveluksessa luetaan seitsemän rukousta, jotka kuunnellaan polvistuneina.
  • EHTOOVIRRELMÄT
    • (kreik. apóstiha) ehtopalveluksen lopussa laulettavat virrelmät, sunnuntaisin lauletan yhdessä ps. 93 kanssa, muina juhlapäivinä valikoitujen psalmien kanssa.
  • EKSAPOSTILARIO
    • (kreik. eksapostilàrion) sunnuntaisin ennen kiitospsalmeja laulettava veisu, jossa selostetaan, miten apostolit ovat vastaanottaneet sanoman Jeesuksen ylösnousemisesta ja lähetyskäskynsä. Tunnetuin eksapostilario on pääsiäisenä laulettava ”Oi Kuningas ja Herra…”.
  • EKTENIA
    • (kreik. ekténia, lat. responsorium) sarja lyhyitä rukouksia ja anomuksia, joihin kuoro vastaa laulamalla joko "Herra, armahda", ”Anna, Herra" tai ”Herra, armahda" kolmesti. Suuri ektenia (kreik. synapté) sisältää eniten anomuksia, sillä aloitetaan mm. liturgia, ehtoopalvelus ja aamupalvelus. Pieni ektenia on lyhennys suuresta. Anomusektenian ja hartauden ektenian rukousten luku vaihtelee. Hartauden ekteniasta ovat syntyneet: litanian ektenia, ektenia vainajan puolesta ym.
  • ENNENPYHITETTYJEN LAHJAIN LITURGIA
    • (kreik. he leitourgia ton proagiasménon Doron, lat. Missa praesanctificatorum) suuren paaston keskiviikkona ja perjantaina toimitettava ehtoollisjumalanpalvelus, jossa ehtoollisena jaetaan ennenpyhitetyt lahjat, ts. joko Johannes Krysostomoksen tai Basilelos Suuren liturgiassa siunatut lahjat. Liturgian on laatinut Rooman paavi Gregorius I (590-604), tekijänä pidetään myös Konstantinopolin patriarkkaa Germanosta (715-730). Tapa nauttia ennenpyhitettyjä lahjoja hetkipalveluksen yhteydessä lienee peräisin jo III vuosisadalta Egyptistä. Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia muodostaa kiinteän kokonaisuuden yhdessä hetki- ja ehtoopalveluksen kanssa.
  • ENSIMMÄINEN HETKI
    • ks. hetket.
  • EPIGONATIO
    • (kreik. epigonàtion) suunnikkaan muotoinen kuvevaate, kuuluu piispan liturgisiin pukuihin, kuvaa hengellistä miekkaa.
  • EPIKLESIS
    • (kreik. epíklesis = avuksihuutaminen, kutsuminen) anaforan neljäs osa. Tässä rukouksessa anotaan Pyhän Hengen lähettämistä pyhien lahjojen ja seurakunnan päälle.
  • EPITAIFI
    • (kreik. epitàfios) Kristuksen hautauskuva, joka kannetaan suuren perjantain ehtoopalveluksessa keskelle kirkkoa.
  • EPITRAKILI
    • (kreik. epitrahélion, lat. stola) piispan ja papin pappeuden armoa kuvaava liturginen vaatekappale.
  • EPISTOLA, EPISTOLALUKU, EPISTOLATEKSTI
    • lukukappale eli perikooppi apostolien teoista tai apostolisista kirjoituksista. Luetaan liturgiassa erityisen järjestyksen mukaan. Pääsiäisliturgiassa aloitetaan Apostolien tekojen kirjasta ja päätetään tuomiosunnuntaita seuraavalla viikolla apostoli Juudan kirjeeseen.
  • EPITIMIA
    • (kreik. epitimion) katumusharjoitus, jonka rippi-isä määrää katuvaiselle synnintunnustussakramentissa. Raskain katumusharjoitus on exkommunikatio so. EhtoollisIHn kieltäminen määräajaksi.
  • ESHUONE
    • (kreik. nartheks) temppelin etuosa, nykyisin myös ulkoeteinen. Basilikoissa opetettaville tarkoitettu huonetila, joka erotettiin varsinaisesta temppelistä kuvaseinällä. Esihuoneessa toimitettiin mm. kasteen sakramentti, kihlaus, litania sekä ruumiinsiunaus.
  • ESIJUHLA
    • (kreik. proeórtion) lähestyvä suuri juhla otetaan huomioon liturgisessa käytännössä siten, että tavallisesti jo juhlapäivän aattopäivän jumalanpalveluksissa tehdään selkoa lähestyvän juhlan merkityksestä. Tämä tapahtuu vaihtuvissa veisuissa, kuten virrelmissä, kanoneissa, tropareissa jne. Joulun esijuhla on 20.12., muitten suurten juhlien esijuhlat ovat aattopäivinä. Ks. keski-juhla, päättäisjuhla.
  • ESILUKIJA
    • ks. kanonarkki.
  • ESIRIPPU
    • (kreik. bemódiron) alttarihuoneen sisäpuolella, pyhän oven edessä riippuva kangas. Esiripun sulkeminen ja avaaminen merkitsevät usein samaa kuin pyhän oven sulkeminen ja avaaminen.
  • EUKARISTIA
    • (kreik. euharistía) kiitosuhri, liturgian keskeisin osa.
  • EVANKELIUMI, EVANKELIUMILUKU, EVANKELIUMITEKSTI
    • lukukappale, eli perikooppi Matteuksen, Markuksen, Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Evankeliumin ja epistolan lukemisessa liturgiassa noudatetaan ortodoksisessa kirkossa ns. lectio continua, ts. perättäistä uuden testamentin kirjojen lukemista yhden kirkkovuoden aikana. Tapa on vakiintunut 1000-luvulla. Evankeliumin lukeminen aloitetaan pääsiäisenä Johanneksen evankeliumilla, joka luetaan loppuun helluntaijuhlaan mennessä. Helluntaista syyskuun 14 päivään asti luetaan Matteuksen evankeliumia, Markuksen evankeliumia luetaan tämän jälkeen kuuden viikon ajan, jonka jälkeen luetaan koko Luukkaan evankeliumi, ennen Suuren paaston alkua luetaan jälleen Markuksen evankeliumia. Sunnuntaivigiliassa luetaan aina 11:ta evankeliumijaksoa ns. sunnuntaievankeliumia vuorotellen. Juhlapäiviä varten on määrätty omat evankeliumi- ja epistolatekstit.
  • EVANKELIUMIKIRJA
    • pyhällä pöydällä pidettävä neljän evankeliumin yhteissidos.
  • EVANKELIUMIVIRRELMÄ, EVAKELIUMISTIKIIRA
    • sunnuntaivigiliassa kiitosvirrelmiin liittyvä veisu, lauletaan pienen doksologian jälkeen. Näitä virrelmiä on 11 sunnuntaievankeliumien mukaan ja niissä selostetaan luetun evankeliumin sisältö. Tekijänä pidetään Bysantin keisaria Leo Viisasta (k. v. 916).
  • FELONI (kreik. felónion, lat. pluviale, casula)
    • papin liturginen puku, hihaton, edestä avoin, kuvaa vanhurskautta, johon papin on pukeuduttava ennen jumalanpalveluksen alkua. Kehittyi roomalaisesta sadeviitasta paenulasta.
  • FOTOGOGIKON, VALOVIRRELMÄ
    • eksapostilarion asemesta aamupalveluksessa, juhla- ja arkipäivinä veisattava virrelmä. Valovirrelmässä kiitetään Kristusta valkeuden tuojana.
  • GOLGATA, GOLGATARYHMÄ
    • ristiinnaulittua Kristusta esittävä suurikokoinen puinen veistos. Täydellinen ryhmä käsittää myös Neitsyt Marian ja evankelista Johanneksen ristin juurella.
  • HALLELUJA
    • (hebr.), alkujaan halleluja = kiittäkää JA (hve) = Herraa. Ortodoksisessa lumalanpalveluksessa usein laulettu ja luettu vanhan liiton ylistyslaulu.
  • HALLELUJALAUSELMA
    • psalmin jae, jonka lukija lukee "HaIleluja"-veisun laulamisen yhteydessä liturgiassa epistolan lukemisen jälkeen. Samasta psalmista luetaan toinenkin jae, jota sanotaan liitelauselmaksi.
  • HAUTAUSKUVA
    • ks. epitafi.
  • HAUTAUSTOIMITUS
  • (kreik. akolutía nekrósimos), vainajan ruumiinsiunaukseen ja hautaukseen kuuluvat pyhät toimitukset.
  • HEKSAPSALMIT
    • (kreik. heksàpsalmos), aamupalveluksen alussa luettava kuuden psamin lukujakso (ps. 3, 38, 63, 88, 103, 143).
  • HETKET
    • (kreik. hóral, lat. horae), kolmesta psalmista, tropareista ja rukouksista muodostettu lyhyt jumalanpalvelus. Hetkiä on neljä: ensimmäinen (hóra próte, hora prima) ps. 5, 90, 101, kolmas (hora, trite, hora tertia) ps. 17, 25, 51, kuudes (hóra, hékte, hora seksta) ps. 54, 55, 9.1 ja yhdeksäs (hóra enaté, hora nona) ps. 84, 85, 86. Ensimmäinen hetki liittyy aamupalvelukseen, kolmas ja kuudes luetaan ennen liturgian alkua, yhdeksäs ennen ehtoopalveluksen alkua. Joulupaastossa ja apostolien paastossa luetaan hetkien välissä välihetket, joitten rakenne on sama kuin hetkien, mutta psalmivalikoima toinen (ps. 46, 92, 93, 30, 32, 61, 56, 57, 70, 113, 138, 140).
  • HETKIPALVELUS
    • (kreik. ta tipikà), hetkistä, liturgian veisuista ja rukouksista kokoonpantu jumalanpalvelus, joka voidaan toimittaa ilman pappiakin. Sunnuntaisin siihen kuuluu myös epistola ja evankeliumi. Ns. kuninkaalliset hetket pidetään suurena perjantaina, joulun ja loppiaisen aattoina. Tässä hetkipalveluksessa luetaan I, III, VI, IX hetkissä parimia, epistola ja evankeliumi. Suuren paaston hetkipalvelus liittyy ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaan. Hetkipalvelus tunnettiin jo 9. vuosisadalla ja on se syyrialaista alkuperää.
  • HIIPPA
    • ks. mitra.
  • HIUKSIEN LEIKKAAMINEN
    • (kreik. trihokuría, lat. tonsura) kasteensakramenttiin, kheirotesiaan sekä munkiksi vihkimiseen kuuluva pyhä toimitus. Tonsuri leikataan ortodoksisessa kirkossa ristinmuotoisesti. Kasteessa se merkitsee kastetun ensimmäistä uhria Jumalalle, kheirotesiassa antautumista Jumalan palvelemiseen, munkiksi vihkimisessä luopumista maailmasta.
  • HORUGVIT
    • (kreik. labàra), pitkään tankoon kiinnitetty ikoni, kirkkolippu, käytetään ristisaatoissa.
  • HYPAKOE
    • (kreik.), sananmukaisesti tottelevaisuus, tarkkaavaisuus, kuuliaisuus; ylösnousemusveisu, joka kertoo siitä, miten hartaasti mirhantuojat ja apostolit ottivat vastaan sanoman Jeesuksen ylösnousemisesta kuolleista. Lauletaan sunnuntaivigiliassa ylösnousemustroparien jälkeen, pääsiäisyönä kanonin kolmannen laulun jälkeen.
  • HYPODIAKONI
    • (kreik. hypodiàkonos, room. kat. subdiakon), lukijan jälkeen seuraava palvelevan kleeruksen arvo. Hypodiakonin tehtäviin kuuluu ensisijaisesti toimia piispan palvelijana. Hypodiakoniksi asetetaan kheirotesian kautta. Hypodiakoni kantaa oraria, jonka hän vyöttää ristinmuotoisesti ylleen. Hypodiakoniksi vihittävä, ellei hän ole avioliitossa, antaa selibaattilupauksen.
  • IIKOSSI
    • (kreik. oikos),veisu, joka lauletaan kontakin kanssa ja joka on viimeksi mainittua pitempi. Oikos merkitsee taloa, ilkossissa ikään kuin rakennetaan talo-selostus tapahtumalle, josta kontakki (=pieni talo) on kertonut. Akatistoksessa kontakit ja iikossit vuorottelevat, kanonissa iikossi lauletaan kuudennen laulun jälkeen.
  • IKONI
    • (kreik. eikòn), kuva, pyhä kuva.
  • IKONOSTAASI, KUVASEINÄ
    • ortodoksisen temppelin erikoisuus, ikonostaasissa voi olla seitsemänkin kuvakerrosta.
  • ILMOITUSSOITTO
    • kirkonkellojen soitto yhteen kelloon ennen jumalanpalveluksen alkua.
  • INTERCESSIO
    • (lat. intercessio = väliin tuleminen, välitys), anaforan loppurukous, esirukous. Tässä rukouksessa ilmaistaan ortodoksisen kirkon käsitys eukaristisen uhrin luonteesta. Uhri on koko Kristuksen kirkon puolesta kannettu lunastus- ja sovitusuhri.
  • IRMOSSI
    • (kreik. heirmós), alkuveisu, ks. kanoni.
  • JUHLASOITTO eli KOLMISOITTO
    • kaikkien kirkonkellojen soitto kolmeen otteeseen, tapahtuu välittömästi ilmoitussoiton jälkeen ennen ehtoo- ja aamujumalanpalvelusta sekä liturgiaa ja piispan vastaanotossa.
  • KALKKI
    • (kreik. potírion, lat. calix) ehtoliskalkki.
  • KAMILAVKA
    • (kreik. kalymmayhion), Venäjän kirkossa violetin värinen tasapäähine, joka annetaan papille tunnustukseksi. Kreikassa musta päähine, jota papit ja diakonit käyttävät jumalanpalveluksessa ja ulkona liikkuessaan.
  • KANONARKKI
    • esilukija, esilaulaja, jonka tehtäviin kuuluu virrelmien resitoiminen, kuoron toistaessa resitoidut jakeet kanonarkin ilmoittamalla sävelmällä.
  • KANONI
    • (kreik. kanón), kontakkirunoudesta 7. vuosisadalla kehittynyt idän kirkon runouden laji. Kanoni on veisujen sikermä, jonka laatimisessa on noudatettu määrättyä sääntöä, siitä nimi kanoni = sääntö. Sisältönsä puolesta kanoni voi olla runoasuinen saarna, hagiografinen kertomus, panegyriikki jne. Kanonin rakenne on seuraava: koko veisujen sikermä jakaantuu yhdeksään lauluun eli oodiin (kreik. odé = laulu), kuhunkin lauluun kuuluvat seuraavat veisut: irmossi (kreik. heirmós) eli alkuveisu, se on mallina saman laulun muille veisuille – tropareille, irmossin jälkeen samoin kuin troparien jälkeen lauletaan lyhyt rukouslauselma. Tropareja on jokaisessa laulussa 3-5, joista viimeinen on omistettu Jumalansynnyttäjälle. (theotokion), tämän troparin jälkeen lauletaan katabasi (kreik. katabasía), jonkin toisen kanonin irmossi, joka varsinkin luostareissa lauletaan laskeutuen kuoroaitiosta solean eteen, siitä nimi. Katabasin jälkeen aloitetaan toinen laulu jne. Kolmannen laulun jälkeen lauletaan ns. katismaveisu (kreik. káthisma). Kuudennen veisun jälkeen kontakki ja iikossi sekä luetaan sinaksari, (kreik. sinaksrion) so. lyhyt opetuspuhe tai pyhän ihmisen elämäkerta. Kahdeksannen laulun jälkeen sunnuntaisin lauletaan Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi (kreik. Megalynei he psyké mou ton Kyrien, lat. Magnificat anima mea Dominum, Luuk. 1:47-55), suurina juhlina edellisen asemesta megalynariat eli ylistysveisut, jotka alkavat sanoilla "Ylistä sieluni.. ." Edellä sanotun perusteella kanonin rakenne on seuraava:
      • 1. laulu
        • 1. irmossi, rukouslauselma, 1. tropari, 2. tropari
          • katabasi
      • 3. laulu
        • 3. irmossi, rukouslauselma, 1. tropari...
          • katabasi
          • katismaveisu
      • 4.-6. laulu kuten edellä.
          • katabasi
          • kontakki
          • iikossi
          • sinaksari
      • 8. laulu kuten edellä.
          • katabasi
          • Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi tai megalynaria
      • 9. laulu kuten edellä.

Kanoni on syntynyt syyrialaisella maaperällä, siellä, missä kontakkirunouskin on saanut alkunsa, mutta kanonin juuret ovat vanhassa testamentissa ja synagoogan jumalanpalveluksessa. Kanonin yhdeksän laulua vastaavat vanhan testamentin yhdeksää kiitosvirttä eli canticaa:

  1. 2 Moos. 15:1-19 – Israelin kiitosvirsi.
  2. 5 Moos. 32:1-43, – profeetta Mooseksen virsi, lauletaan vain suuressa paastossa.
  3. 1. Sam. 2:1-10 – Hannan, Samuelin äidin kiitosvirsi.
  4. Habakuk 3:1 – profeetan virsi.
  5. Jes. 26:9-20 – profeetan laulu.
  6. Joona 2:2-10 – Joonan rukousvirsi.
  7. ja
  8. Dan. 3:26-90 (Septuaginta) kolmen nuorukaisen kiitosvirsi.
  9. Luuk. 1:46-55 ja 68-79 – Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi ja Sakariaan, Johannes Kastajan isän, kiitosvirsi.

Kanoni kuuluu aamupalvelukseen, mutta muissakin jumalanpalveluksissa, esim. ehtoonjälkeisessä palveluksessa lauletaan kanoneja. Kreikan- ja slaavinkielisissä kanoneissa saattaa esiintyä ns. reunaruno, reunavärssy (akrostihis), ts. irmossien ja troparien alkukirjaimista muodostuu runo tai ilmoitus kanonin tekijästä ja kanonin aiheesta, suomennoksissa reunavärssy luonnollisestikin katoaa.
Tunnetuin kanoni on Johannes Damaskolaisen kirjoittama pääsiäiskanoni eli "Kultainen kanoni" tai "kanonien kuningatar". Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni sisältää 250 troparia (ho mégas kanón).

  • KANON
    • kirkollinen ohje, sääntö, raamatun kirjojen luettelo.
  • KANTTORI
    • (kreik. anagnóstes, psáltes, lat. cantor), lukija, [aik.] palvelevan papiston toinen aste, oikeutettu kantamaan stikaria ilman oraria. Nykyisin seurakunnallinen virka. Kanttorin tehtäviin kuuluu lukeminen ja laulaminen sekä kuoron johtaminen jumalanpalveluksessa. Asetetaan virkaan kheirotesian kautta. Lukkari on tämän viran vanhentunut nimitys.
  • KARITSA
    • ks. ehtoollisleipä.
  • KASTE
    • (kreik. báptisma), sakramentti.
  • KASTEALLAS, KASTEMALJA, KASTEASTIA
    • kasteen toimittamisessa käytettävä esim. metallista tehty maljanmuotoinen astia.
  • KASTERISTI, KAULARISTI
    • kasteen jälkeen kastetun kaulaan ripustettava risti.
  • KATABASI
    • ks. kanoni.
  • KATEKUMENI
    • (kreik. katehúlmenos), opetettava, kasteoppilas, opetusta ja kasvatusta saava henkilö, joka valmistautui kasteeseen. Katekumenaatti kristillisessä kirkossa oIi vilkkainta 100-400-luvulla.
  • KATEDRAALI
    • (kreik. kathédra =istuin, lat.,cathedralis), katedraalikirkko, arkkipiispan tai piispan asuntokaupungin pääkirkko. Suomessa ovat Kuopion, [Oulun] ja Helsingin (Uspenskin katedraali) ortodoksiset kirkot katedraaleja.
  • KATISMA
    • (kreik. káthisma), psalttarin lukujakso, jonka lukemisen aikana saa istua. Katismoja on 20, jokaiseen katismaan kuuluu useita psalmeja, vain ps. 119 muodostaa yhden, 17. katisman. Katismoja luetaan ehtoopalveluksessa 1 ja aamupalveluksessa 2. Lukujaksojen välillä lauletaan tai luetaan KATISMAVEISUJA ja -TROPAREJA, joitten sisältö liittyy päivän muistoon.
  • KEIHÄS
    • (kreik.lóghe), veitsi, jolla kirkkoleivät leikataan.
  • KHEIROTESIA
    • (kreik.heirothesía), kättenpäällepanemisen kautta annettava siunaus määrättyyn palvelustehtävään temppelissä. Kheirotesian kautta vihitään hypodiakonit, eli alidiakonit (hypodiákonos, subdiakon), lukijat (anagnóstes, lektor), veisaajat (psáltes) ja ponomarit, nyk. alttaripalvelijat (paramonarios, ostiarus = ovenvartija). Kheirotesia toimitetaan alttarin ulkopuolella liturgian alussa.
  • KHEROTONIA
    • (heirthonía) alttarissa tapahtuva piispaksi, papiksi tai diakoniksi vihkiminen.
  • KERUBIVEISU
    • (kreik. herubikós hymnòs) liturgissa suuren saaton aikana laulettava veisu. Käytössä on kolme kerubiveisua, joista yhtä "Vaietkoon jokaisen ihmisen liha. . ." lauletaan vain kerran vuodessa, suuren lauantain liturgiassa. Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa varten on oma kerubiveisu, joka alkaa sanoilla "Nyt taivasten voimat.. . .". Yleisimmin lauletaan "Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja…" sanoilla alkava veisu. Kerubiveisun otti käyttöön keisari Justinus II (565-578).
  • KESKIJUHLA
    • (kreik. mesopentekoste), pääsiäisestä alkaa viidenkymmenen päivän juhlajakso, jonka aikana vaihtuvat veisut ns. proprit lauletaan Juhlatriodin (kreik. pentekostarion) -nimisestä kirjasta. 25 päivää pääsiäisen jälkeen toimitettavassa liturgiassa luetaan Joh. 7:14-53, tällöin on saavutettu juhlan (so. pääsiäisjuhlan) puoliväli.
  • KESÄKAUSI
    • kirkkovuoden kolmas liturginen kausi, alkaa helluntaista ja kestää elokuun loppuun.
  • KEVÄTKAUSI
    • kirkkovuoden kolmas liturginen kausi, alkaa suuren paaston ensimmäisenä valmistusviikkona ja päättyy helluntaina.
  • KIITOSSTIKIIRA, KIITOSVIRRELMÄ
    • (kreik. ainói, lat. laudes), aamupalveluksessa yhdessä ps. 148-150 kanssa laulettavat virrelmät, sunnuntaisin viimeisen kiitosvirrelmän jälkeen lauletaan evankeliumivirrelmä ja sen jälkeen theotokion "Korkeasti siunattu olet sinä, Jumalansynnyttäjä Neitsyt".
  • KIRKKO, TEMPPELI
    • (kreik. naós, lat. templum), jumalanpalveluspaikka. Ortodoksinen temppeli jakaantuu seuraaviin osiin: kirkon portaat (perípteros), ulkoeteinen (propylaion, eksonarteks), esihuone, etuosa (nárteks, pronaos, trapeza), varsinainen temppeli (ho kyrios naos) eli kirkkosali (katholikon) ja kuvaseinän takana oleva alttari (to hagion bema).
  • KIRKKOLEIPÄ
    • ks. prosfora.
  • KIRKKOLIPPU
    • ks horugvi.
  • KLIIROSSI
    • (kreik. kléros so. kleerukselle varattu paikka), kuoroaitio, lukijan aitio, solean etelä- ja pohjoispuolella oleva tila kuoroa ja lukijaa varten.
  • KLEERUS
    • (kreik.klerós, lat.clerus, suom.perintöosa), määrätyn kirkon (temppelin) palveluksessa toimiva papisto, joka on asetettu virkaan joko kheirotonian tai kheirotesian kautta.
  • KLOBUKKI
    • piispan ja munkin hunnullinen päähine. Arkkipiispan klobukin huntu voi olla valkoinen, munkin musta.
  • KOLEHTI
    • jumalanpalveluksen aikana kannettava uhrilahja joko temppelin hyväksi tai johonkin ilmoitettuun tarkoitukseen.
  • KOLLEKTARUKOUS, KOLLEHTARUKOIUS
    • (lat. collecta), lyhyt rukous seurakunnan puolesta, luetaan liturgiassa.
  • KOLMAS HETKI
    • ks. hetket.
  • KONTAKKI
    • (kreik. kontákion), lyhyt veisu, jossa selostetaan juhlittavan tapahtuman tai pyhän merkitystä, vrt. iikossi. Lauletaan myös samansisältöisen troparin kanssa.
  • KONTAKKIRUNOUS
    • kanonirunouden edeltäjä. Kontakkirunouden mainehikkain edustaja oli syyrialainen Romanos Melodos, joka eli 500-luvulla. Romanos on eräitten tietojen mukaan sepittänyt 1000 kontakkia, joista joitakin vieläkin lauletaan. Romanoksen kontakit muodostivat sikermän kiinteärakenteisia, juhlallisia ja opettavaisia veisuja. Tunnetuin Romanoksen kontakeista on joulun kontakki, se on yksi 24 joulukontakista, kaikki päättyvät lauseeseen: "sillä, meidän tähtemme on syntynyt lapsukainen ..."
  • KORKEA ISTUIN
    • (kreik. hieron synthronon) ,alttaritaulun alla, usein korokkeella oleva istuin piispaa varten. Istuimen molemmin puolin, mutta alempana on tavallisesti istuimet pappeja varten. Piispa ja papit istuvat epistolan lukemisen aikana.
  • KOTKAMATTO
    • (kreik. aetos), pyöreä matto, jolla piispa seisoo jumalanpalveluksen aikana. Kuvaa piispan haIlitsemaa hiippakuntaa.
  • KUNINKAAN OVI
    • ks pyhä ovi.
  • KUPOLI
    • (kreik. dólos, lat.cupa), holvirakenne, kirkon sisäpuolella kuvaa, taivasta, ulkokoristeena symbolisoi kupolien lukumäärästä riippuen erilaisia asioita.
  • KUUDES HETKI
    • ks., hetket.
  • KUVASEINÄ
    • ks. ikonostaasi.
  • KUVEVAATE
    • ks. epigonatio, papin kuvevaate on suorakaiteen muotoinen.
  • KÄSIRISTI
    • pyhällä pöydällä pidettävä risti.
  • LAHJAT (PYHÄT LAHJAT)
    • (kreik. hagia dórata), Kristuksen sakramentaalisen Ruumiin ja Veren nimitys.
  • LAIN TAULUT
    • (kreik. tá pómata), neljä piispan mantiaan ommeltua kangaspalaa, kuvaavat vanhaa ja uutta liittoa.
  • LAULU
    • ks. kanoni.
  • LAUTANEN
    • (kreik.diskárion) eri tarkoituksiin käytettävä apulautanen.
  • LEIPIENSIUNAUSTELINE
    • teline leivän, vehnänjyvien, viinin ja öljyn siunaamista varten vigiliassa sekä suuren lauantain liturgian jälkeen.
  • LIITELAUSELMA
    • halleluja-veisun, prokimenin ja virrelmien yhteydessä laulettava tai luettava psalmin jae.
  • LITANIA
    • (kreik. lité, litaí litaneía), harras rukous, toimitetaan ehtoopalveluksen lopussa hautaustoimituksen tai panihidan lopussa vainajain puolesta, ristisaaton yhteydessä temppelin ulkopuolella.
  • LITANIAN EKTENIA
    • ehtoopalveluksessa litanian aikana luettava ektenia, jossa "Hera, armahda" veisua lauletaan monikertaisesti.
  • LITANIASTIKIIRA-VIRELMÄ
    • ehtoopalveluksessa litaniassa laulettava virrelmä, jonka aiheena on joko juhlittava tapahtuma tai temppelin muistojuhla, tämän vuoksi virrelmää sanotaan myös temppelivirrelmäksi.
  • LITURGIA
    • (kreik. leiturgia), ehtoollispalvelus.
  • LITURGINEN
    • jumalanpalvelukseen liittyvä.
  • LITURGIIKKA
    • tiede, joka tutkii jumalanpalveluksen historiaa, kehitystä yms.
  • LITURGISET VÄRIT
    • kirkollisten tekstiilien värit, joilla on symbolinen merkitys, valkoinen tai hopea on pääsiäisen, kulta suurten juhlien, keltainen arkisunnuntain, violetti paastonajan, musta piinaviikon väri. Muitakin liturgisia värejä käytetään, esim. sinistä, punaista ja vihreää.
  • LUKUPÖYTÄ
    • ks. analogi.
  • MANTIA
    • (kreik. mandìas, lat.pallium) piispan ja munkin viitta. Piispan viitta on violetti, sen valkopunaisia raitoja sanotaan lähteiksi ja etuosaan ommeltuja kangasneliöitä laintauluiksi. Munkin mantia on musta.
  • MITRA
    • (kreik. mitra) ortodoksisen piispan liturginen päähine, hiippa.
  • MOLEBENA, MOLEBEN
    • (slaav. moliti = rukoilla, anoa), ks. rukous-palvelus.
  • MUISTELUKIRJA
    • (kreik. diptihon), nimikirja, johon kirjoitetaan elossa olevien ja vainajain nimet muistelurukouksia varten. Nimikirjaan merkityt nimet luetaan proskomidissa sekä panihidassa ja rukouspalveluksessa.
  • MUISTELUPÖYTÄ
    • pöytä, jonka edessä tapahtuu vainajain muistopalvelus. Pöydällä on teline tuohuksia varten, Ristiinnaulitun kuva sekä astia, jossa on vehnänjyviä – ylösnousemuksen symbolina.
  • MUISTOPALVELUS
    • ks. panihida, parastasi.
  • MUISTOLAUANTAI
    • lokakuussa, lokakuun 21. päivää seuraava lauantai, tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai ja helluntaijuhlaa edeltävä lauantai, jolloin vietetään yleistä vainajain muistopäivää.
  • MUISTOTIISTAI
    • apostoli Tuomaan viikon tiistai, joka omistetaan vainajan muistolle.
  • NIMIKIRJA
    • ks. muistelukirja.
  • OMOFOORI
    • (kreik. omofórion), piispan olkavaate, leveä oraria muistuttava vaate, kuvaa kadonnutta lammasta, jonka Kristus palauttaa Jumalan yhteyteen.
  • ORARI
    • (kreik. orárion, lat. stola), kapea olkanauha, jonka diakoni pitää vasemmalla olalla, on diakonin arvon merkki.
  • OTSANAUHA
    • vainajan otsalle asetettava nauha, jossa Vapahtajan, Neitsyt Marian ja Johannes Kastajan kuvien ohessa sanat: pyhä Jumala pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä.
  • PALITSA
    • ks. epigonatio.
  • PANAGIA
    • (kreik. enkólpion), Jumalansynnyttäjän tai Kristuksen kuva, jota piispa kantaa rinnallaan. Panagiaksi sanotaan myös sitä kirkkoleipää, josta proskomidissa on otettu osanen Neitsyt Marian kunniaksi ja muistoksi. Sana panagia merkitsee suomeksi "kaikkeinpyhin".
  • PANIHIDA
    • (kreik. mnemosynon) muistopalvelus vainajain puolesta, siihen kuuluu erityinen ektenia, tropareja, kanoni ja lopuksi litania.
  • PARASTASI
    • (kreik. parástasis), muistopalvelus, joka toimitetaan vainajain yleisten muistelupäivien aattoiltoina tai muistoliturgian aattoiltana. Kaikki ehtoo- ja aamupalveluksen vaihtuvat veisut (proprit) sisältävät esirukouksia edesmenneitten puolesta.
  • PAPISTO
    • ks. kleerus.
  • PARIMIA
    • (kreik. paroimía, lat. parabola, proverbíum), lukukappale vanhasta testamentista, luetaan juhlapäivän vigiliassa ehtoopalveluksessa. Parimiat sisältävät ennustuksen tai vertauksen uuden testamentin tapahtumasta. Tutustuminen parimiajaksoihin antaa mielenkiintoisen kuvan ortodoksisen kirkon vanhan testamentin eksegeesista.
  • PASSIO
    • (lat. passio = kärsimys) metropoliitta Pietari Mogilan (1597 —1647) Ukrainan ortodoksisessa kirkossa käyttöön ottama suuren paaston jumalanpalvelus. Passio toimitetaan suuren paaston 2. 3. 4. ja 5. viikon torstai-iltana. Jumalanpalveluksessa luetaan neljä evankeliumijaksoa Jeesuksen kärsimyksistä (Matt. 26-27, Mark. 14-15,Luuk. 22-23 ja Joh. 18-19), lauletaan kanoni ja akatistos Kristuksen kärsimyksiä muisteltaessa. Suomennettu v. 1928.
  • PERIKOOPPI
    • ks. epistola ja evankeliumi.
  • PIENI EKTENIA
    • ks. ektenia.
  • PIENI VEDENVIHKIMINEN
    • ks. vedenvihkiminen.
  • PIINAVIKKO = KÄRSIMYSVIIKKO, HILJAINEN VIIKKO
  • PIISPAN KOROKE
    • ks. amboni.
  • PEITE
    • kangaskappale, jolla peitetään vainajan arkku hautaustoimituksen ajaksi, kuvaa kirkon suojelusta.
  • POLYELEO
    • (kreik. polyéleos), vigilian juhlavin osa, johon kuuluu ps. 135 ja 136 laulaminen, ylistysveisu ja evankeliumin lukeminen.
  • PONOMARI
    • (kreik. paramonários, lat, ostiarius), kirkonpalvelija, alttaripalvelija, ovenvartija myös kirkon vahtimestari.
  • PRAEFATIO (lat. praefatio = alkusanat, alkulause) anaforan ensimmäinen osa, luetan kehotusten jälkeen. Rukouksessa selostetaan Luojan tekoja ja kaitselmusta.
  • PROKIMENI
    • (kreik. prokeímenon), alkulauselma, Raamatusta, tavallisimmin psalmeista laulettu jae. Liturgiassa veisataan prokimeni ennen epistolan lukemista, vigiliassa ennen evankeliumin lukemista, ehtoopalveluksessa ennen parimioita.
  • PROSFORA
    • (kreik. prosforá = lahja), kaksiosainen, hapatetusta taikinasta leivottu kirkkoleipä. Yläosaan on painettu sinetti, jossa on ristin kuva ja kirjaimet JS KS NI KA, so. Jeesus Kristus Voittaja.
  • PROSKOMIDI
    • (kreik. proskomidé) esiintuominen, liturgian ensimmäinen osa.
  • PROSKOMIDIRUKOUS
    • suuren saaton jälkeen luettava esiintuomisen rukous, jossa anotaan, että Jumala ottaisi vastaan lahjat, so. leivän ja viinin, jotka on saatossa tuotu pyhälle pöydälle.
  • PROTODIAKONI
    • ylidiakoni, ansioituneen diakonin arvoaste, vastaa rovastin arvoa. Kirkkokunnassamme arkkipiispan sihteeri on ylidiakoni.
  • PSALTTARI
    • raamatun psalmien kirja.
  • PUOLIYÖPALVELUS
    • (kreik. mesonyktikón, lat. noeturnum), ennen aamupalvelusta toimitettava lyhyt jumalanpalvelus. Seurakunnissa toimitetaan tämä palvelus vain pääsiäisyönä. Palvelukseen kuuluu alkurukoukset, ps. 51, kanoni, tropareja ja rukouksia.
  • PYHÄINJÄÄNNÖS
    • ks. reliikki.
  • PYHÄN KOLMINAISUUDEN TROPARIT
    • suuren paaston aamupalveluksessa ennen katisman lukemista (ks. katisma) laulettavat Pyhän Kolminaisuuden ylistysveisut, päättyvät sanoihin: pyhä, pyhä, pyhä olet Sinä Jumala.
  • PYHÄN KOLMINAISUUDEN VIRSI
    • (kreik. trishágion hymnos), myös rukous Pyhän Kolminaisuuden puoleen. Kalkedonin kirkolliskokouksessa v. 453 hyväksytty virsi "Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä". Lauletaan liturgiassa ennen prokimenia, aamupalveluksessa suuren ylistysveisun päätteeksi.
  • PYHÄ OVI
    • (horaía pylen), kuninkaan ovi, kaksiosainen ovi kuvaseinässä.
  • PYHÄT LAHJAT
    • ks. lahjat.
  • PÄÄLLYSHIHAT
    • (kreik. ta epimnáika), Kristuksen siteitä kuvaavat piispan, papin ja diakonin liturgisen puvuston osat.
  • PÄÄSIÄISYÖPALVELUKSET
    • puoliyöpalvelus, aamupalvelus, pääsäishetket ja liturgia.
  • PÄÄSIÄISVIIKKO
    • paastoton viikko, viikon liturgisiin erikoisuuksiin kuuluu ristisaatto kirkon ympäri liturgian tai aamupalveluksen jälkeen. Ristisaatto kuvaa käyntiä Kristuksen haudalla.
  • RELIIKKI
    • (kreik. leípsanon, lat. reliequiae), pyhäinjäännös. Reliikit pidetään ortodoksisessa kirkossa yleensä suljettuina reliikkirasioissa - relikvaarioissa.
  • RINTARISTI
    • papin rintaristi. Suomessa jokainen ortodoksipappi on oikeutettu kantamaan rintaristiä, Kreikassa vain rovasteilla on tämä oikeus.
  • RIPIDI
    • (kreik. rhipídion), tankoon kiinnitetty metallikiekko, jossa on kuusisiipisen kerubin kuva. Kuuluu piispalliseen jumalanpalvelukseen ja käytetään saatoissa. Ripidi kuvaa enkelten läsnäoloa jumalanpalveluksessa.
  • RISTI
    • (kreik. staurós, lat. crux), käsiristinä käytetään Suomen ortodoksisessa kirkkokunnassa kahdeksanpäistä ristiä, jossa alin piena on vinossa (vinoristi), papin ja piispan rintaristinä on latinalainen risti, jossa ristiinnaulitun kuva on reliefinä (ns. corpus), koristekuviona käytetään tasapäistä "kreikkalaista ristiä", hautaristinä on yleinen "apilaristi", venäläinen risti on kuusipäinen, puuttuu ylin piena (INRI, INBI), alin piena on vinossa kuten kahdeksanpäisessä ristissä.
  • RISTIN YLENTÄMINEN
    • syyskuun 14 p:nä toimitettava ristin adoratio, kunnioittaminen.
  • RISTISAATTO
    • (kreik. litaneía pompé), kulttikulkue, joka suoritetaan temppelin ulkopuolella. Kulkueen edellä kannetaan alttarintakaista ristiä, mistä kulkue on saanut nimensä. Ristisaaton aikana lauletaan rukouspalvelus ja sen päättymisen jälkeen toimitetaan litania. Pääsiäisyön ristisaatto kuvaa Kristuksen haudalle kulkemista. Suurena lauantaina toimitettava ristisaatto kuvaa Vapahtajan hautaamista. Ristisaatto kirkon ympäri kuuluu myös temppelinvihkimistoimituksiin.
  • ROVASTI
    • (kreik. protopapás) ansioituneen papin arvonimi, annetaan kheirotesian kautta.
  • RUKOUKSET PYHÄN KOLMINAISUUDEN PUOLEEN
    • pyhän Kolminaisuuden virsi sekä rukous "Kaikkein pyhin Kolminaisuus, armahda meitä ..."
  • RUKOUSPALVELUS, RUKOUSHETKI, MOLEBEN
    • aamupalveluksen kaavalle rakentuva, yksityisluontoinen jumalanpalvelus. Rukouspalveluksia on kolmenlaisia: moleben, jossa luetaan evankeliumi ja lauletaan kanoni, rukoushetki ilman kanonia sekä moleben ilman evankeliumin lukua ja kanonia. Seurakunnallisia rukoushetkiä pidetään liturgian jälkeen esim. uudenvuodenpäivänä, itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä. Lukuvuoden alussa ja lopussa toimitetaan erityinen rukoushetki. Rukouspalvelus voidaan toimittaa myös kodeissa, siihen voi liittyä pieni vedenvihkiminen. Rukouspalvelusten pitämisen aiheita ks. jumalanpalveluskirja siv. 188-152, 280-242.
  • RUKOUS- JA HARTAUSKIRJA
    • (kreik. proseuhetárion, lat. breviarium), sekä papistolle että maallikoille tarkoitettu rukouskirja kotihartautta varten. Ortodoksinen breviarium sisältää aamu-, päivä- ja iltarukoukset, kirkkovuoden troparit, rukoussäännön Herran ehtoollisen edellä ja sen jälkeen, ehtoo-, aamu-, päivä- ja liturgian palvelusten muuttumattomat osat (ordinariat) sekä hetket psalmeineen. Liitteenä on rukoskirjassa raamatunluvun rekisteri. Papiston breviariumissa on lisäksi kanoneja ja akatistoja viikonpäivien muiston mukaan sekä koko kirkkovuoden kalenteri.
  • RUKOUSKUMARRUS
    • ristinmerkin tekoa seuraava kumartuminen.
  • RUKOUSSÄÄNTÖ
    • päivittäin säännöllisesti tapahtuva henkilökohtainen hartaus.
  • SAATTO
    • (kreik. eisodos, lat. introitus), ortodoksisessa jumalanpalveluksessa alttarista pohjoisoven kautta solealle ja siitä pyhän oven kautta alttariin tapahtuva symbolinen kulkue. Ehtoopalveluksessa saaton aikana pappi kantaa suitsutusastiaa, harvemmin evankeliumikirjaa, liturgiassa ns. pienessä saatossa tuodaan esille evankeliumi ja suuressa saatossa kannetaan pyhät lahjat uhripöydältä alttaripöydälle.
  • SAIRAANVOITELU, ÖLJYPYHITYS
    • (kreik. hagion élaion), sakramentti.
  • SAKRAMENTTI
    • kreik. mystrion, lat. sacramentum, mysteeri.
  • SAKRAMENTALIA
    • (lat. sacramentalia), sakramenttia ulkonaisesti muistuttava pyhä toimitus, esim., vedenvihkiminen, munkiksi vihkiminen, hautaustoimitus ym.
  • SAKKOS
    • (kreik. sakkós, lat. dalmatica), piispan liturginen puku. Sakkos oli ennen vuotta 1054 Bysantin keisarin juhlapuku. Vuonna 1056 Bysantin keisari Mikael VI antoi patriarkka Mikael Kerulariokselle oikeuden kantaa sakkosta. Keisarikunnan kukistumisen jälkeen v. 1453 sakkoksen kantajaksi jäi Konstantinopolin patriarkka, myöhemmin muutkin piispat saivat oikeuden kantaa tätä pukua. Symbolisesti kuvaa nyk. vanhurskautta, johon piispan on pukeuduttava.
  • SANCTUS
    • (lat. sanctus = pyhä), praefatioon liittyvä enkelten laulu "pyhä, pyhä, pyhä ..." (Jes. 6:3), sen aikana pappi salaisesti lukee alkuosan anamesisrukouksesta.
  • SAUVA
    • (kreik. rabdos), kuvaa piispan paimenasemaa hiippakunnassa. Myös luostareiden johtajille kuuluu sauvankanto-oikeus.
  • SOLEA
    • (kreik. soléa), kuvaseinän edessä oleva alttarikorokkeen osa.
  • STIKARI
    • (kreik. stiharíon, lat. alba, tunica), koko kleerukselle kuuluva liturginen puku. Stikariin pukeutuminen kuvaa pukeutumista autuuden vaatteeseen ja vanhurskauden viittaan. Alusstikari, piispan ja papin käyttämä stikarin nimitys.
  • STIKIIRA
    • (kreik. stiherón), virrelmä. Virrelmät lauletaan yhdessä psalmien kanssa. Virrelmien sisältö selostaa juhlan merkitystä. Virrelmät jaetaan seuraaviin lajeihin: aamu-, avuksihuuto-, dogmi-, ehtoo-, kiitos-, litania- ja temppelivirrelmiin.
  • SUITSUKE
    • (kreik. fymiama), Mimosacaea-heimoon, Acacia-sukuun kuuluvan pensaan tuoksuva pihka.
  • SUITSUTTAMINEN
    • (lat. incensatio), liturginen toimitus, kuvaa rukouksen kohoamista taivaan alttarille sekä kunnioituksen osoitusta pyhille esineille. Suitsuttaminen tuli käyttöön kristillisessä kirkossa idässä 5. vuosisadalla, lännessä 7. vuosisadalla.
  • SUITSUTIN, SUITSUTUSASTIA
    • (kreik. fimiatérion), ketjuissa kädensijasta riippuva metallikuppi hehkuvia hiiliä varten.
  • SUURET KUMARRUKSET
    • (kreik. metániai megálai), polvistuminen ja maahan kumartuminen, suoritetaan esim. Efraim Syyrilaisen rukouksia luettaessa.
  • SUURI EHTOONJÄLKEINEN PALVELUS
  • ks. ehtoonjälkeinen palvelus.
  • SUURI EHTOOPALVELUS
    • ks. ehtoopalvelus.
  • SUURI EKTENIA
    • ks. ektenia.
  • SUURI VEDENVIHKIMINEN
    • ks. vedenvihkiminen.
  • SUURI YLISTYSVEISU
    • (kreik. hymnos heothínos, lat. Gloria in excelsis), suuri dksologia, enkelten veisulla (Luuk. 2:14, Gloria in excelsis Deo, Doksa en hypsistois Theo) alkava aamuhymni. Suuri ylistysveisu on vanhimpia kristillisiä hymnejä, tunnetaan jo Kleemens Aleksandrialaisen (k. v. 210) ja Atianasios Suuren (k. v. 374) teoksissa. Hymnin nykyinen asu lienee Hilarios Poitiersilaisen (300-366) käsialaa. Veisataan tai luetaan aamupalveluksessa sanojen "Kunnia olkoon Sinulle, joka näytit meille valkeuden" jälkeen. Yksinomaan suurella doksologialla alkaa heksapsalmin lukeminen samoin kuin liturgian alkuosa. Pieni ylistysveisu alkaa sanoilla "Ylistämme, ylistämme …" ja lauletaan polyeleossa juhlapäivinä ylösnousemustroparien asemesta.
  • SYNNINTUNNUSTUS
    • (kreik. eksomológesis), rippi, synninpäästön sakramentin osa, katuvaisen suullinen syntiensä tunnustaminen rippi-isälle.
  • SYNNINPÄÄSTÖ, SYNNINPÄÄSTÖN SAKRAMENTTI
    • (kreik. metanoi he eksomológesis, lat. absolutio), sakramentti.
  • SÄVELMÄ, SÄVELMÄJAKSO
    • (kreik. ehós), vaihtuvien veisujen (proprien) melodiat. Sävelmäjaksot, joita on kahdeksan, vaihtuvat viikottain. Sävelmäjaksoissa on melodioita seuraavia veisuja varten: virrelmä- eli stikiirasävelmät, troparisävelmät, prokimenisävelmät ja kanonisävelmät.
  • TOIMITUS
    • (kreik. akolouthía, lat. officium), jumalaupalveluksen tai sakramentin kaavan mukainen suoritus. O. Friman on kääntänyt tämän sanan sanalla "seuraaminen", mikä vastaa kreikkalaista akolutiaa. Toimitukseksi sanotaan myös jumalanpalveluksen yksityiskohtaa, esim. suitsuttaminen on toimitus.
  • TRIKIRI
    • (kreik. trikérion), kolmihaarainen kynttilä, joka kuvaa pyhää Kolminaisuutta, käytetään piispallisessa jumalanpalveluksessa, ks. dikiri.
  • TROPARI
    • (kreik. tropárion), jumalanpalvelusveisu, jossa lyhyesti selostetaan juhlan merkitys. Laajemmassa mielessä kaikki jumalanpalvelusveisut ovat tropareja. Tropareja sekä lauletaan että luetaan.
  • TÄHTI
    • (kreik. asteríkos), ehtoollislautaselle asetettava kahdesta metallikaaresta tehty ehtoollispeitteen kannatin, kuvaa Beetiehemin tähteä.
  • UHRIPÖYTÄ
    • (kreik. próthesis), alttarin pohjoisosassa oleva, proskomidin toimittamista varten tarkoitettu pöytä.
  • USKONTUNNUSTUS
    • (kreik. to symbolon tes pisteos, lat. credo), nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus, joka lauletaan tai luetaan ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, laaditttu v. 325 ja 381.
  • USKOVAISTEN LITURGIA
    • (kreik. leitourgía ton pistón), liturgian kolmas osa.
  • VALOVIRRELMÄ
    • (kreik. fotogógikon) juhlapäivinä ennen kiitospsalmeja laulettava virrelmä, sunnuntaisin veisataan eksapostilarina.
  • VEDENVIHKIMINEN
    • (kreik. hagiasmós, lat. benedietio aque), veden siunaaminen. Vedenvihkiminen tapahtuu upottamalla risti veteen vedenvihkimiseksi sanotussa jumalanpalveluksessa. Suuri vedenvihkiminen toimitetaan loppiaisena ja loppiaisen aattona, voidaan toimittaa joen, järven tai lähteen äärellä. Pieni vedenvihkiminen toimitetaan useita kertoja vuodessa, Kreikassa kuukauden ensimmäisenä päivänä kautta vuoden. Veden siunaaminen mainitaan jo 4. vuosisadalla liturgisissa kirjoituksissa. Suuren vedenvihkimisen toimituksen laatijana pidetään Basileios Suurta, pienen vedenvihkimisen patriarkka Fotiosta (k. v. 887).
  • VEISU JUMALANSYNNYTTÄJÄLLE
    • (kreik. theotokíon) Neitsyt Marian kunniaksi sepitetty veisu, nimitys theotokion johtuu sanasta THEOTÓKOS - Jumalansynnyttäjä. Jokainen veisuryhmä tai -sikermä päättyy veisuun Jumalansynnyttäjälle, joka veisataan pienen doksologin "Kunnia.., nyt …' jälkeen. Theotokion sisältää joko Neitsyt Marialle omistetun ylistyksen, esirukouspyynnön tai selostuksen neitseellisen synnyttämisen ihmeestä.
  • VIGILIA
    • (kreik. pannyhis, agrypnía, paramoné, lat. vigilia), sunnuntain ja juhlan aattoiltana toimitettava jumalanpalvelus, aattoillanpalvelus.
  • VIITTA
    • papiston virkapuku. Alusviitta on kapeahihainen, sitä käyttävät kaikki kleeruksen jäsenet, varsinainen viitta on leveähihainen.
  • VIHMIN
    • (kreik. rhántistron) isoppikasvin (origanum) kukinnosta tehty priskotin, käytetään siunatun veden vihmomiseen.
  • VIRRELMÄ
    • ks. stikiira.
  • VUOROSOITTO
    • kutakin kelloa soitetaan vuorollaan pienemmästä suurimpaan ja sitten kaikkia kelloja samalla kertaa. Vuorosoittoa seuraa juhlasoitto.
  • VOITELU, VOITELUN SAKRAMENTTI
    • (kreik. hrisma, he myron, lat. confirmatio), sakramentti.
  • VYÖ
    • (kreik. ksóne) piispan tai papin liturgisen puvuston osa, kuvaa Jumalan voimaa.
  • YHDEKSÄS HETKI
    • ks. hetket.
  • YLIDIAKONI
    • ks. protodiakoni.
  • YLISTYSLAUSELMA
    • ks. doksologia.

Sisällysluetteloon