Karpov Arvi
Kohteesta Ortodoksi.net
Kuvassa teksti:
"Uusi Valamo. Parhaassa iässä olevia luostarin jäseniä on rintamalla noin 30. Mutta onpa luostarissa muutamia nuoriakin noviiseja."
Kuvassa ovat vasemmalla luostarin kanslistin, Aleksi Oserskin poika, Mikko Oserskij ja oikealla Arvi Karpov.
Heinävesi 1.10.1942
(kuva © SA-kuva)
Vanhemmat: kalastaja, maanviljelijä Eljas Karpov ja Maria os. Semjonov
Vaimo: harpisti Kira os. Akimov
Lapset: Angelina (-48), Dimitri (-50), Nina (-52), Petri (-55)
Arvi Karpovin isä oli kalastaja. Hänen kuoltuaan keuhkotautiin, perheen oli muuttettava taloudellisista syistä Sortavalaan. Siellä suurperheen äiti elätti perheensä hierojana ja kuppaajana.
Noin kuuden vuoden iässä Arvi siirtyi Valamon luostarin poikakouluun Laatokan Valamon saarelle. Alkuaan hänen paras ystävänsä oli saanut paikan koulussa, mutta poika oli kuollut onkimatkallaan hukkumalla, ja siksi tämän paikka vapautui ja sen sai Arvi. Poikakoulu toimi luostarin yhdellä luostarin sivuluostareista eli skiitoista, Ylösnousemusskiitalla, joka tunnetaan myös nimellä Uuden Jerusalemin skiitta.
Arvi Karpovin koulumenestys oli hyvä, hän suoritti ensin viisi luokkaa priimuksena ja siirtyi sen jälkeen pääluostariin suorittamaan jatkoluokkia. Luostari joutui talvisodan pyörteissä siirtymään uuteen paikkaan manner-Suomeen, Heinävedelle. Tuolloin hän johti yhtä luostarin kuoroista ja hänet oli jo kelpuuttettu ryhtymään noviisiksi ja valmistumaan sitä kautta pysyväksi luostariasukkaaksi. Arvi Karpov oli suunnitellut jäävänsä luostariin, opiskelevansa papiksi, eli luostaraissa pappismunkiksi, mutta sota ja evakkotaival muuttivat täysin hänen suunnitelmiaan.
Sodan jälkeen Arvi Karpov jätti luostarin luostarin igumeni Nestorin siunauksella ja ryhtyi opiskelemaan Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Alun alkaen Arvi Karpov olisi halunnut opiskella kirkkomusiikkia, mutta kutsumus vei toisin, hän valmistui siis papiksi seminaarista 1948 ja toimi sen jälkeen ensin kanttorina ja uskonnonopettajana Joensuussa vuoteen 1951 saakka. 1951 hän meni naimisiin ja hänet vihittiin papiksi. Tämän jälkeen hän työskenteli pappina Pielaveden ortodoksisessa seurakunnassa 1951 - 1955.
Pielavedeltä muutettuaan Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan Arvi Karpov toimi ensin uskonnonopettajana ja sitten 1967 alkaen sen toisena pappina eläkkeelle siirtymiseseensä saakka.
Eläkkeelle hän jäi vuonna 1978, mutta toimi senkin jälkeen pitkään Helsingissä sijaitsevan Helenan vanhainkodin pappina ja rippi-isänä sekä aivan viimeiset vuotensa Mellunmäen uudessa toimintakeskuksessa, joka oli lähempänä Keinutien kotia. Eläkkeelle jäätyään hän toimi vielä uskonnonopettajana yhden lukuvuoden.
Karpov on kirjoittanut useita kirjoja, joista tunnetuimpia ovat varmaan hänen muistelmansa lapsuuden Valamosta.
Hänen kirjoittamiaan kirjoja ovat:
- Valamo syvimmällä sydämessäni: lapsuuden muistoja luostarisaarilta 1931–1939. (WSOY, 1985)
- Kohti uutta Valamoa: muistoja vuosilta 1939–1941. (WSOY, 1986)
- Kun Laatokan Valamon portit jälleen avautuivat. (Omakustanne, 2001)
- Pyhiinvaellusmatka Laatokan alueen luostareihin. (Helsingin ortodoksisen seurakunnan kansainvälinen yhteisö, 2002)
- Athos: lakkaamattoman rukouksen kehto. (Omakustanne, 2003)
Ortodoksi.net