Ortodoksisen kirkon erityiset palvelukset ja siunaukset
Ortodoksi.netista
Ortodoksisen kirkon erityiset palvelukset ja siunaukset
Pyhä Ehtoollinen kirkon elämän keskuksena
Ortodoksisen kirkon elämän keskuksessa on pyhä Ehtoollinen, uskomme päätapahtuma ja suurin pyhä salaisuus, jonka kautta me tulemme osallisiksi itse Pyhän Kolminaisuuden elämästä. Kaikki kirkon muut pyhät mysteerit (sakramentit) liittyvät läheisesti Ehtoolliseen ja todistavat Kristuksen jatkuvasta läsnäolosta kansansa elämässä.
Erityiset palvelukset ja siunaukset
Ehtoollisen ja suurten sakramenttien lisäksi kirkossamme on joukko erityispalveluksia ja siunauksia, jotka liittyvät ihmisen elämän eri vaiheisiin, tarpeisiin ja tehtäviin. Näissä palveluksissa kirkko todistaa Jumalan jatkuvasta läsnäolosta ja huolenpidosta. Jumala rakastaa meitä, on kanssamme ja toimii elämässämme. Kirkon palvelukset ja siunaukset muistuttavat meitä siitä, että koko elämä on pyhä lahja ja että sen eri tapahtumat ja vaiheet voivat suuntautua kohti Jumalaa ja löytää täyttymyksensä Hänessä.
Näitä palveluksia kutsutaan usein ei-sakramentaalisiksi, vaikka niissäkin on sakramentaalinen ulottuvuus: ne paljastavat Pyhän Kolminaisuuden läsnäolon luomakunnassa ja ihmisen elämässä. Tällaisia tärkeitä toimituksia ovat esimerkiksi hautauspalvelus, vedenpyhitys ja luostariin vihkiminen.
Erilaiset siunaukset ovat usein lyhyitä toimituksia, jotka toimitetaan tiettyjen tarpeiden tai tilanteiden yhteydessä. Kirkko siunaa ihmisiä, matkoja, koteja ja monenlaisia esineitä: ikoneita, kirkkoja, kukkia, peltoja, eläimiä, kulkuneuvoja ja ruokaa. Näin kirkko osoittaa kiitollisuutta Jumalan lahjoista ja muistuttaa, ettei mikään hyvä asia ole irrallaan Jumalasta. Ortodoksille kaikki hyvä on Jumalasta – Hänessä on kaiken alku ja päämäärä. Mikään ei ole Jumalan rakkauden ulkopuolella.
Hautauspalvelus
Kristityn kuolema koskettaa paitsi hänen omaisiaan, myös koko kirkkoa, sillä me olemme kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä. Ortodoksinen hautauspalvelus ilmaisee tätä yhteyttä ja toivoa Kristuksen voitosta kuoleman yli. Sen tarkoitus ei ole vain muistella vainajan hyveitä, vaan ennen kaikkea julistaa Kristuksen ylösnousemusta ja ikuista elämää.
Palvelus lohduttaa surevia ja on kirkon rukous Kristuksessa kuolleen jäsenensä puolesta. Ortodoksinen usko näkee kuoleman elämänvaiheen päätepisteenä, ei loppuna. Jumalan rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema, ja Kristuksen ylösnousemus todistaa sen.
Ortodoksinen hautaus koostuu yleensä kolmesta osasta:
- Valvontapalvelus (Trisagion) toimitetaan kuoleman jälkeen, usein vainajan hyvästijätön yhteydessä. Siinä rukoillaan: ”Anna palvelijasi sielulle lepo pyhien joukossa, missä ei ole kipua, murhetta eikä huokausta, vaan iankaikkinen elämä.”
- Hautauspalvelus kirkossa, johon vainaja tuodaan ennen hautausta. Usein ennen hautausta toimitetaan myös liturgia.
- Hautaamishetkellä haudalla luetaan vielä uusi Trisagion-palvelus.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa ihmisruumista, sillä se on ollut Pyhän Hengen temppeli. Ruumiskin osallistuu kerran Kristuksen kautta tapahtuvaan koko luomakunnan uudistukseen ja kirkastumiseen.
Muistopalvelus
Kuolema ei katkaise rakkautta ja yhteyttä Kristuksessa. Kirkko uskoo, että rukoukset auttavat poisnukkuneita lähestymään Jumalaa ja osallistumaan Hänen valoonsa. Siksi kirkko rukoilee jatkuvasti kuolleiden puolesta luottaen Jumalan laupeuteen.
Muistopalveluksia toimitetaan:
- 3., 9. ja 40. päivänä kuolemasta
- vainajan kuolinpäivän vuosipäivinä
- niin sanottuina sielujen lauantaina: suurta paastoa edeltävinä kahtena lauantaina, suuren paaston ensimmäisenä lauantaina ja helluntain aattona
Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, muistopalveluksia toimitetaan myös muistopäivänä (Memorial Day).
Kirkkoon tuodaan usein keitettyä vehnää (koliva), joka asetetaan kirkkosalin keskelle. Vehnä symboloi ylösnousemusta ja uutta elämää, kuten Kristus sanoo:
”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh.12:24)
Suuri vedenpyhitys – Megas Agiasmos
Teofania eli Jumalan ilmestyminen (6. tammikuuta) on yksi kirkkomme vanhimmista ja suurimmista juhlista. Siinä muistamme Kristuksen kastetta Jordanissa, jolloin Pyhä Kolminaisuus ilmestyi maailmalle. Tämä juhla kertoo, että Kristus pyhitti veden kautta koko luomakunnan ja johdatti sen takaisin Luojaansa kohti.
Kun Kristus astui Jordanin veteen:
- Hän samaistui kansaan, jota tuli pelastamaan.
- Hän samaistui koko luomakuntaan, jota vesi edustaa.
Teofanian yhteydessä toimitettava suuri vedenpyhitys toimitetaan sekä juhlaa edeltävänä aattona että itse juhlapäivänä liturgian jälkeen. Pyhityksen jälkeen vettä jaetaan uskoville ja sillä siunataan koteja ja ihmisiä. Teofanian vesi muistuttaa meitä omasta kasteestamme ja siitä, että koko maailma on kutsuttu pyhittymään Kristuksessa.
Kirkko käyttää pyhää vettä monissa tilanteissa – ihmisten, esineiden ja elämänvaiheiden siunaamisessa – koska kaiken on määrä tulla osalliseksi Kristuksen pyhyydestä.
Lisäksi on olemassa pieni vedenpyhitys, jota voidaan toimittaa esimerkiksi kodin siunaamisessa, kuukauden alussa tai uuden työn tai lukuvuoden alussa.
Leipien siunaus – Artoklasia
Artoklasia on viiden leivän siunaus, lyhyt kiitospalvelus, jossa osoitetaan kiitollisuutta elämän lahjoista. Palveluksessa siunataan leipä, vehnä, viini ja öljy – elämän peruselementit.
Siunaus muistuttaa Kristuksen ihmetekoa, kun Hän ruokki kansanjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Artoklasia toimitetaan usein juhlapäivien aattoina iltajumalanpalveluksessa tai liturgian jälkeen. Lopuksi siunatut leivät jaetaan seurakunnalle.
Akatistos-hymni
Ortodoksinen kirkko palvoo ainoastaan Jumalaa, mutta kunnioittaa Jumalan pyhiä, erityisesti Jumalanäitiä, Neitsyt Mariaa, joka suostumuksellaan tuli Jumalan Pojan äidiksi.
Eräs hymni ylistää Häntä näin:
”Ylistäessämme äitiyttäsi, me ylistämme sinua hengellisenä temppelinä, Jumalanäiti, sillä Hän, joka piti kaikkea käsissään, asui kohdussasi ja pyhitti sinut.”
Kauneimpana ja runollisimpana Jumalanäidille omistettuna palveluksena tunnetaan Akatistos-hymni. Nimi tarkoittaa ”ei-istuttava”, sillä palveluksen aikana seurakunta seisoo koko ajan kunnioituksen merkiksi. Hymni lauletaan neljässä osassa suuren paaston neljänä ensimmäisenä perjantaina, ja kokonaisuudessaan viidentenä perjantaina.
Rukouspalvelus – Paraklesis
Paraklesis, eli rukouspalvelus, toimitetaan erityisesti silloin, kun ihminen kohtaa sairautta, surua, kiusausta tai muuta ahdistusta. Palveluksessa pyydetään Jumalalta lohdutusta, apua ja parantumista, ja monissa veisuissa turvaudutaan Jumalanäidin esirukouksiin.
Ortodoksinen usko korostaa, että kaikki Kristukseen uskovat – elävät ja kuolleet, pyhät ja syntiset – muodostavat yhden rakkauden ja rukouksen yhteisön. Siksi myös pyydämme Jumalanäitiä ja pyhiä rukoilemaan puolestamme, kuten pyydämme rukousta toisiltamme.
Yksi rukouksen hymneistä sanoo:
”Oi kristittyjen väsymätön suojelija ja Luojan alati läsnä oleva esirukoilija, älä halveksi syntisten pyyntöjä, vaan auta meitä hyvyydessäsi, me jotka turvaamme sinuun. Rukoile, Jumalanäiti, ja varjele meitä, jotka sinua kunnioitamme.”
Paraklesiksesta on kaksi muotoa:
- Suuri Paraklesis
- Pieni Paraklesis, jota toimitetaan useammin
Molempia muotoja lauletaan erityisesti elokuun ensimmäisten neljäntoista päivän aikana, ennen Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaa (15. elokuuta).
---
Tämä on kuudes osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. apostolisesta jatkuvuudesta.
Ensimmäinen osa: OSA 1.
Toinen osa: OSA 2
Kolmas osa: OSA 3
Neljäs osa: OSA 4
Viides osa: OSA 5
Kuudes osa: OSA 6
Seitsenäs osa: tulossa myöhemmin
---
Ortodoksi.net
24.10.2025