Pyhä Eukaristia – Elämän lähde ja kirkon sydän

Pyhä Eukaristia – Elämän lähde ja kirkon sydän

"Emme tienneet, olimmeko taivaassa vai maan päällä, sillä sellaista loistoa ja kauneutta ei ole missään muualla maan päällä. Emme kykene kuvaamaan sitä teille; tiedämme vain, että Jumala asuu siellä ihmisten keskuudessa, ja että heidän jumalanpalveluksensa ylittää kaikkien muiden paikkojen jumalanpalvelukset…"

Näin kertoivat Kiovan ruhtinas Vladimirin lähettämät miehet palattuaan Konstantinopolista. He olivat osallistuneet Pyhän Viisauden Suuressa kirkossa toimitettuun pyhään liturgiaan ja siinä toimitettuun Eukaristiaan. Tämä kokemus – sanaton ihmetys ja syvä rauha – on yhteinen monille, jotka ovat ensimmäistä kertaa mukana ortodoksisen kirkon liturgiassa. Se on hetki, jolloin ajallinen ja iankaikkinen koskettavat toisiaan.

Eukaristia – kiitoksen sakramentti ja kirkon elämä

Sana eukaristia tulee kreikan sanasta ευχαριστία, joka tarkoittaa kiitosta. Eukaristia ei ole synonyymi liturgialle, mutta se liittyy siihen erottamattomasti – se toimitetaan aina liturgian yhteydessä. Eukaristia ei ole vain muisto Kristuksen viimeisestä yhteisestä ateriasta opetuslastensa kanssa, vaan koko kirkon elämän perusasenne: kiitos Jumalalle kaikesta, myös elämän vaikeuksien keskellä.

Liturgia ei tarkoita raskasta velvollisuutta, vaan yhteistä palvelusta Jumalalle. Kun ortodoksi osallistuu liturgiaan, hän ei ole passiivinen kuulija, vaan aktiivinen rukoilija yhdessä koko kirkon kanssa.

Eukaristia on kirkon sydän. Kaikki muut palvelukset ja pyhät toimitukset tähtäävät siihen ja saavat siitä merkityksensä. Kun pappi lausuu: "Uskolla ja rakkaudella lähestykää", kyse on kutsusta elämän yhteyteen Kristuksen kanssa – ei vain yksityiseen hartauteen, vaan koko seurakunnan yhteiseen pöytään.

Kokemus, joka koskettaa koko ihmistä

Eukaristia ei ole pelkkä teksti tai oppilause, vaan kokonaisvaltainen kokemus: rukoukset, kirkkoveisut, suitsutuksen tuoksu, ikonien valo, liturgiset liikkeet ja kirkkotilan kauneus johdattavat meidät taivaan esikartanoihin.

Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini eivät ole enää vain leipää ja viiniä, vaan ne muuttuvat Pyhän Hengen voimasta Kristuksen todelliseksi Ruumiiksi ja Vereksi. Tämä on syvä mysteeri, joka ei avaudu pelkän järjen avulla, vaan koetaan kirkon rukouksessa.

Liturgiat ja niiden yhteys perinteeseen

Ortodoksisessa kirkossa on kolme varsinaista jumalallista liturgiaa:

• 1. Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia – yleisin, toimitetaan suurimman osan vuodesta.
• 2. Pyhän Basileios Suuren liturgia – syvällisistä rukouksistaan tunnettu, toimitetaan kymmenenä päivänä vuodessa, mm. suuren paaston sunnuntaisin.
• 3. Pyhän Jaakobin liturgia – kirkon varhaisin liturginen muoto, toimitetaan harvoin, yleensä 23. lokakuuta.

Lisäksi suuren paaston arkipäivinä toimitetaan Ennenpyhitettyjen lahjojen liturgia, jossa ehtoollinen jaetaan edeltävässä liturgiassa pyhitetyistä lahjoista. Se on erityinen iltarukouspalvelus, joka tuo keskelle paaston katumusta ja hiljaisuutta ehtoollisen lohdun.

Liturgia suomalaisessa ortodoksisuudessa

Suomessa liturgia pyritään toimittamaan seurakunnissa joka sunnuntai jossakin alueen kirkossa, tsasounassa tai muussa pyhitetyssä paikassa. Suurina juhlapäivinä se toimitetaan pääsääntöisesti aina jossakin näistä. Liturgia toimitetaan usein myös arkena.

Pääsiäisyön liturgia, joulun aamun liturgia ja suuret juhlat kuten Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen ovat hetkiä, jolloin kirkkosali täyttyy erityisestä ilosta.

Monissa seurakunnissa käytetään edelleen seurakuntalaisten leipomia prosforoita – kirkkoleipiä – joista pappi ottaa osaset elävien ja edesmenneiden puolesta. Tämä on konkreettinen tapa kokea, että jokainen on osa yhteistä uhria ja rukousta.

Liturgian kolme osaa

Pyhä liturgia rakentuu kolmesta osasta:

• 1. Proskomidi – ehtoollisaineiden, leivän ja viinin, valmistaminen alttarissa.
• 2. Opetettavien liturgia – sisältää Raamatun lukukappaleet ja opetuspuheen eli saarnan.
• 3. Uskovaisten liturgia – ehtoolliseen valmistava ja sen sisältävä osa.

Ennen pyhien lahjojen siunaamista lausumme: "Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme" – sillä yhteys Kristukseen ei voi olla olemassa ilman keskinäistä rakkautta.

Kutsu ja valmistautuminen

Ehtoollinen on yhteyden sakramentti – yhteys Jumalaan ja toisiimme. Siksi siihen osallistuvat ne, jotka on kastettu ja mirhavoitu ortodoksisessa kirkossa ja jotka elävät kirkon uskon ja opetuksen mukaisesti.

Osallistuminen edellyttää mahdollisuuksien mukaan ja terveyden tila huomioiden valmistautumista:

• rukousta,
• synnintunnustusta (rippiä),
• paastoa ja
• sovintoa lähimmäisen kanssa.

Kirkko ei vaadi täydellisyyttä, mutta kutsuu jokaista lähestymään ehtoollista pelvolla Jumalaa, uskolla ja rakkaudella.

Miksi tämä koskee myös kirkkoon liittymistä harkitsevaa?

Jos harkitset liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, liturgia (ja myöhemmin kirkkoon jo liityttyä: Eukaristia) on paikka, jossa ortodoksinen usko avautuu syvimmillään. Liturgiassa ymmärtää, että ortodoksisuus ei ole vain oppikokoelma tai kulttuuriperintö, vaan elävä yhteys Kristukseen.

Se on hengellisen kodin sydän – paikka, jossa taivas ja maa kohtaavat, ja jossa jokainen on kutsuttu osallistumaan Kristuksen voittoon kuolemasta. Tähän pöytään on paikka varattuna myös sinulle.

---

Tämä on neljäs osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää sakramenteista.
Ensimmäinen osa: OSA 1.
Toinen osa: OSA 2
Kolmas osa: OSA 3
Neljäs osa: OSA 4
Viides osa: tulossa myöhemmin
---

Ortodoksi.net
13.8.2025