Toiminnot

Ero sivun ”Adrian Ondrusovalainen” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

 
Rivi 31: Rivi 31:
 
== Katso myös ==
 
== Katso myös ==
 
* Pyhittäjä [[Kiprian Storoževilainen]]
 
* Pyhittäjä [[Kiprian Storoževilainen]]
 +
* [[Makari ja 34 Valamon luostarin munkkia ja noviisia]]
  
== Verkkolinkit ==
+
== Linkit ==
 
* [http://ocafs.oca.org/FeastSaintsViewer.asp?SID=4&ID=1&FSID=102401 OCA]
 
* [http://ocafs.oca.org/FeastSaintsViewer.asp?SID=4&ID=1&FSID=102401 OCA]
 
* [http://en.wikipedia.org/wiki/Adrian_of_Ondrusov Wikipedia]
 
* [http://en.wikipedia.org/wiki/Adrian_of_Ondrusov Wikipedia]

Nykyinen versio 19. helmikuuta 2013 kello 16.58

Adrian Ondrusovalainen, muistopäivä 26.8.
(kuva © Pyykkönen)
Adrian Ondrusovalainen, muistopäivä 26.8.
(kuva © Pyykkönen)
Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen (nimestä käytetään vanhemmissa lähteissä myös muotoa Andrian Ontrusovalainen) oli syntyjään ylhäissukuinen aatelismies ja maatilan omistaja, nimeltään Andrei (karjalaksi: Ontrei) Zavalishin.

Metsämiehestä luostariin

Andrein maatila sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen (muistopv 30.8.) luostarista. Koska Andrei oli kova metsämies, hän kerran vuonna 1493 hirvimetsällä ollessaan sattui tulemaan pyhittäjä Aleksanterin erakkomajalle ja jäi sinne pitkäksi aikaa kuuntelemaan ja saamaan opastusta hurskaalta kilvoittelijalta. Tämän vierailun jälkeen hän toimitti kilvoittelijalle ruokaa ja vierailulla muutenkin oli suuri merkitys hänen tulevalle elämälleen.

Kenties siellä syntynyt ajatus omaisuudesta luopumisesta toteutui ja Andrei meni Valamon luostariin Laatokan saarelle, missä hänet jonkin ajan kuluttua vihittiin munkiksi nimellä Adrian. Useita vuosia myöhemmin hän sitten pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen siunauksella meni yksinäiseen paikkaan erääseen Laatokan niemeen ja asettui sinne asumaan. Hän rakensi sinne mahdollisimman pian kirkon pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän muistolle. Näin sai alkunsa Ondrusovan luostari.

Atamaanin tarina

Vastapäätä Ondrusovan luostaria sijaitsi synkän metsän peittämä vesakkoinen Salan saari, jossa majaili rosvojoukko johtajanaan kasakkapäällikkö, atamaani. Kun rosvopäällikkö kohtasi pyhittäjä Adrianin, hän vaati munkkia lähtemään mailtaan uhaten tappaa hänet. Pyhittäjä Adrian tietoisena, ettei hänellä ollut rahaa ostaa maata, lupasi puhua atamaanin puolesta Jumalan edessä. Rosvo nauroi pyhittäjälle, mutta pitkien ja nöyrien pyyntöjen jälkeen hän pehmeni ja sanoi munkille: "Elä sitten."

Rosvopäällikkö joutui pian toisen rosvojoukon vangiksi ja hänet vietiin kahlehdittuna eräälle kiviselle Storožhevin niemelle. Onneton mies tiesi joutuvansa kärsimään ja kuolemaan kidutettuna. Siksipä hän kovin katui aikaisempaa elämäänsä. Yhtäkkiä hän näki pyhittäjä Adrianin edessään ja tämä sanoi hänelle: "Olet vapaa Jumalan armon vuoksi. Hänen, jonka vuokseen sinua kerran pyydettiin osoittamaan armoa erämaan veljestölle." Näin sanottuaan pyhittäjä katosi.

Rosvopäällikkö näki kahleittensa kirvonneen irti ja hän seisoi rannalla yksinään, ketään muita ei ollut näkyvissä. Hämmästyneenä hän kiiruhti pyhittäjä Adrianin luostariin ja löysi kaikki kilvoittelijat lukemassa psalmeja. Näytti siltä, ettei pyhittäjä Adrian ollut poistunut ollenkaan luostarista. Rosvo lankesi polvilleen pyhittäjän eteen ja pyysi päästä veljestön jäseneksi. Tämän jälkeen hän eli elämänsä loppuun luostarissa katumuksessa. Myös toisen rosvojoukon jäsenet katuivat tekojaan. Tämä luostariin saapunut rosvopäällikkö vihittiin sittemmin munkiksi nimellä Kiprian. Myöhemmin tämä samainen pyhittäjä Kiprian Storoževilainen (muistopv 2.11.) rakensi erään sivujoen varteen Pyhän Nikolaoksen luostarin ja suoritti siellä useita ihmetekoja.

Luostarin veljestö ja viimeiset vaiheet

Adrianin luostari sai vastaanottaa lukuisia lahjoituksia muun muassa tsaari Iivana Julmalta (1533-1584) ja luostari vaurastui nopeasti. Vuonna 1549 pyhittäjää pyydettiin tsaarin tyttären Annan kummiksi. Palatessaan tuolta matkalta Moskovasta takaisin luostariin eräs rosvojoukko surmasi hänet lähellä Obzhin kylää, koska se luuli, että pyhittäjällä olisi paljon rahaa tuon matkan seurauksena. Veljestö ihmetteli esimiehensä viipymistä ja odotti häntä saapuvaksi luostariin takaisin kaksi vuotta. Vasta silloin heille selvisi pyhittäjän kohtalo, kun hän ilmestyi näyssä eräille pyhiinvaeltajille ja kertoi heille kuolemastaan. Toisen kerran, toukokuun 17. päivänä, hän ilmestyi eräälle munkille, jolle hän kertoi kuolinpaikkansa Obzhin kylässä, josta veljestö löysi pyhittäjän maatumattoman ruumiin suosta ja toimitti hänet siunattuun hautaan hänen itse rakentamansa pyhän Nikolaoksen kirkon muuriin.

Muistopäivä

Marttyyrin kruunun saaneen pyhittäjä Adrianin muistoa juhlistetaan kaksi kertaa vuodessa: ensimmäisen kerran hänen reliikkiensä löytämis- ja siirtämispäivänä, toukokuun 17. päivänä (Suomessa 18.päivänä [1]) ja toisen kerran hänen kuolinpäivänään, elokuun 26. päivänä [2], jonka päivän hän jakaa marttyyri Adrianoksen ja hänen puolisonsa Natalian kanssa. Suomen ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhittäjä Adrian Ondrusovalaista myös yhtenä Karjalan valistajista, joiden yhteinen muistopäivä on lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina.

HAP

Kirjallisuutta

  • Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
    • Pyhittäjä ja marttyyri Andrian Ontrusovalainen s. 29-32
  • Kirkkovuoden pyhät II
    • Pyhittäjä Andrian Ontrusovalainen s. 841 [1]
  • Ortodoksinen kalenteri
    • pt. Adrian Ondrusovalainen s. 77 [2]

Katso myös

Linkit