Albazinin Jumalanäidin ikoni

Amurin alueen suojelija

Ortodoksisen kirkon perinteessä tunnetaan monia paikallisesti erityisen kunnioitettuja Jumalanäidin ikoneita. Yksi näistä on Albazinin Jumalanäidin ikoni (The Mother of God of Albazin, ven. Albazinskaja ikona Božiej Materi – Албазинская икона Божией Матери), jota kutsutaan myös nimellä “Sana tuli lihaksi” (Slovo plot byst – Слово плоть бысть). Ikoni liittyy läheisesti Venäjän Kaukoidän historiaan, Amurjoen alueen lähetystyöhön sekä Albazinin linnoituksen dramaattisiin vaiheisiin 1600-luvulla.

Albazinin Jumalanäidin ikonia muistellaan ortodoksisessa kirkossa 9. maaliskuuta.

Ikonin alkuperä Amurin alueella

Ikonin historia alkaa 1600-luvun jälkipuoliskolla Venäjän itäisten alueiden asuttamisen ja lähetystyön aikana. Ikonin toi Amurin alueelle pappismunkki Ermogen (Ermogen – Ермоген), joka oli lähtöisin Kirenskin Pyhän Kolminaisuuden luostarista (Kirenskij Troitskij monastyr – Киренский Троицкий монастырь).

Ermogen saapui Amurjoen seudulle vuosina 1665–1666. Hänen mukanaan oli Jumalanäidin ikoni, jota alettiin pian kunnioittaa erityisenä suojeluksen lähteenä. Vuonna 1671 Ermogen perusti Albazinin lähelle pienen luostarin, jossa ikonia säilytettiin.

Ikoni sai nimensä Albazinin linnoituksesta (Albazinskaja krepost – Албазинская крепость), joka oli tuolloin tärkeä venäläinen tukikohta Amurjoen varrella nykyisen Kiinan rajan läheisyydessä.

Albazinin piiritykset ja Jumalanäidin suojelus

Albazinin Jumalanäidin ikoni tuli laajalti tunnetuksi 1680-luvulla Albazinin sotien aikana. Tuolloin Qing-dynastian armeija hyökkäsi Amurin alueelle ja piiritti Albazinin linnoitusta.

Vuonna 1685 suuri kiinalainen armeija – lähteiden mukaan jopa noin 15 000 sotilasta – piiritti linnoituksen, jota puolusti vain noin 450 venäläistä sotilasta ja kasakkaa. Piirityksen aikana linnoituksen puolustajat rukoilivat Jumalanäidin apua Albazinin ikonin edessä.

Ortodoksisen perinteen mukaan Jumalanäidin esirukoukset pelastivat linnoituksen useita kertoja. Hyökkäykset epäonnistuivat ja vihollinen vetäytyi odottamattomasti, vaikka puolustajien tilanne näytti sotilaallisesti toivottomalta.

Lopulta Albazin kuitenkin hylättiin vuonna 1690 poliittisten sopimusten ja jatkuvien sotilaallisten paineiden vuoksi. Ikoni vietiin turvaan Sretenskiin (Sretensk – Сретенск), missä sen kunnioitus jatkui.

Näiden tapahtumien vuoksi Albazinin Jumalanäidin ikonia alettiin pitää erityisesti Amurin alueen suojelijana.

Ikonin myöhempi historia

1800-luvulla ikonin kunnioitus vahvistui uudelleen Venäjän Kaukoidässä.

Vuonna 1868 Kamtsatkan piispa Veniamin (episkop Veniamin – епископ Вениамин) siirsi ikonin Amurjoen varrelle Blagoveštšenskiin (Blagoveštšensk – Благовещенск), joka oli tuolloin nopeasti kasvava kirkollinen keskus.

Myöhemmin 1885 piispa Gurias (episkop Gurij – епископ Гурий) vahvisti ikonin virallisen kirkollisen juhlapäivän ja määräsi, että sen kunniaksi toimitetaan säännöllisesti akatistos.

Siitä lähtien Albazinin Jumalanäidin ikonia on kunnioitettu erityisesti Amurin alueella, jossa sitä pidetään kaupungin ja koko seudun hengellisenä suojelijana.

Ikonin ikonografia ja teologinen merkitys

Albazinin Jumalanäidin ikoni on ikonografisesti hyvin poikkeuksellinen. Jumalanäiti on kuvattu rintakuvana kädet rukoukseen kohotettuina, mikä muistuttaa niin sanottua Oranta-tyyppiä.

Hänen rintansa kohdalla näkyy soikea medaljonki, jonka sisällä on seisova Kristus-lapsi. Tämä ikonografinen ratkaisu liittyy Jumalanäiti Ennusmerkin ikonityyppiin (ven. Znamenie – Знамение), jossa Kristus-Emmanuel kuvataan Jumalanäidin rinnalla medaljongissa. Jumalanäidin

Jumalanäidin

Ikoni viittaa suoraan Johanneksen evankeliumin sanoihin: <blockquotye> “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
(Joh. 1:14)

Tämän vuoksi ikonilla on erityinen yhteys Kristuksen ihmiseksi tulon mysteeriin, inkarnaatioon.

Ikonin teologia korostaa, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi Neitsyt Marian kautta. Siksi monet ortodoksit rukoilevat tämän ikonin edessä erityisesti raskauden, synnytyksen ja perhe-elämän puolesta.

Ikonin kuvallinen ratkaisu muistuttaa jossain määrin Znamenie-Jumalanäidin ikonia (Znamenie – Знамение), mutta Albazinin ikonissa Kristus on kuvattu koko vartalon mittaisena seisovana hahmona, mikä tekee ikonista ikonografisesti erityisen.