Toiminnot

Vaeltajan kertomukset (kirja)

Kohteesta Ortodoksi.net

Kirjan kansi
Igumeni Hariton jumalanpalvelusasussaan
Tuntematon tekijä: Vaeltajan kertomukset
Arkkipiispa Paavalin tarkistama suomennos
Suomentanut: ei merkitty suomentajaa
ISBN 951-1-04372-2
Julkaisija/kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Julkaisupäivämäärä: toinen painos 1977
Sivumäärä: 176 sivua
Koko: 197 x 120 mm
Sidos: Sidottu / kovakantinen, suojapaperit

Takakannen teksti

Vanha venäläinen hartauskirja, johon on kirjoittanut esipuheen ja selitykset arkkipiispa Paavali.

Köyhä, vaatimaton mies vaeltaa halki laajan Venäjänmaan etsimässä totuutta, mitä on oikea rukoileminen. Hän käy luostareissa ja erakkojen puheilla, nukkuu mistä yösijan saa, metsän petojen keskelläkin, syö hyvien ihmisten antamia armopaloja; ja lähestyy vihdoin rukoilemisen totuutta. Ihmeellinen raikkaus ja lapsenmielinen lämpö sävyttävät tätä kahdella tasolla etenevää matkakertomusta. Vanhan Venäjän ihmiset luostarinvanhemmmsta ryöväreihin, kauppiaista talonpoikiin kohtaavat vuorollaan kertomuksen keskushenkilön, joka on liian köyhä ryöstettäväksi, liian nöyrä ketään ärsyttääkseen, mutta lannistumaton totuuden tahdossaan.

Arkkipiispa Paavalin esipuhe

Eräänä koleana syyskuun aamuna vuonna 1974 saapui Uuden Valamon luostariin tuntematon nuori mies reppu selässä, ja hänen englanninkielisestä puheestaan luostariveljet saivat selville, että hän oli tulossa Kaliforniasta saakka. Helsingissä hänelle oli neuvottu tie Valamon luostariin, ja sieltä hän oli rahattomana satunnaisiin kyyteihin turvautuen jatkanut matkaa lähelle luostaria, yöpynyt heinäladossa ja aamulla tullut jalkaisin perille.

Tämä kaukainen vieras ohjattiin aikanaan piispan puheille saamaan siunauksen aikomukselleen jäädä joksikin aikaa luostariin. Kävi selville, että ennen Suomeen tuloaan hän oli käynyt Jerusalemissa ja Roomassa. Piispan tiedustellessa, mihin kirkkoon hän kuului, hän vastasi, ettei kuulunut mihinkään eikä ollut edes kastettu, sillä hänen vanhempansa olivat rahan palvojia, kuten hän asian ilmaisi. Kun piispa ihmetteli, kuinka hän oli, osannut pyrkiä juuri Valamon luostariin, hän selitti: »Tulin radioteknikon ammatissani hyvin toimeen, mutta en silti ollut tyytyväinen elämääni, en varsinkaan sen jälkeen, kun olin auto-onnettomuudessa menettänyt toisen jalkani. Ensin tutustuin joogaan, mutta sitten löysin mietiskelyä käsittelevän kirjallisuuden joukosta teoksen Vaeltajan kertomukset ja ryhdyin siinä neuvotulla tavalla opiskelemaan lakkaamatonta sydämen rukousta. Hankin toisenkin kirjan, jossa on isien ohjeita Jeesuksen rukouksen harjoittajille. Koska tämä teos oli julkaistu alun alkaen Suomessa ja sen oli koonnut Valamon luostarin igumeni Hariton, se sai minut kiinnostumaan Valamon luostarista ja - nyt olen täällä.»

Puolisen vuotta amerikkalainen vieras viipyi Valamon luostarissa. Hän vietti omaksumaansa paastoelämää ja rukousta harjoittaen valmistautui kasteeseen. Vastaanotettuaan Joosef-nimisenä pyhän kasteen hän siirtyi Englantiin sikäläiseen luostariin.

Juuri käsillä oleva kirja Vaeltajan kertomukset oli siis johdattanut veli Joosefin amerikkalaisen nuorison keskuudessa yleistyneen mietiskelyharrastuksen piiristä kristillisen mietiskelyn eli rukouselämän. tuntemiseen.

Kirjan antaman esikuvan mukaisesti hänkin oli lähtenyt vaeltamaan Jeesuksen rukous seuranaan, matkansa päämääränä Valamon luostari, johon liittyy monien rukouksen taitajien muisto.

Mikä sitten on Jeesuksen rukous, joka niin merkillisellä tavalla oli pannut liikkeelle nämä kaksi kahta eri vuosisataa ja täysin erilaisia olosuhteita edustavaa vaeltajaa? Kertomusten vaeltaja lähtee etsimään selitystä jumalanpalveluksessa kuulemaansa apostolin kehotukseen »rukoilkaa lakkaamatta». Erinäisten vaiheitten jälkeen hän tapaa erakkolan vanhuksen, joka vihdoin antaa hänelle tyydyttävän vastauksen. Vanhus selittää, että tuo Raamatun kohta viittaa, ihmisen sydämessä taukoamatta toimivaan rukoukseen, jonka tavallisin sanallinen muoto kuuluu: Herra Jeesus Kristus, armahda minua. Siinä siis rukoillaan Jeesuksen nimessä, kuten Jeesus kehotti opetuslapsiaan tekemään. Siksi tästä rukouksesta käytetään nimeä Jeesuksen rukous.

Sama vanhus lukee vaeltajalle rukousta koskevia ohjeita Filokalia-nimisestä kirjasta, jonka tämä myöhemmin saa hankituksi itselleen. Filokalia, eli vapaasti suomennettuna »Rakkaus hengelliseen kauneuteen», on laaja, alun alkaen kreikankielinen teos, joka sisältää syvällistä hengellisen elämän kuvausta. Siihen on koottu kokeneiden Jeesuksen rukouksen harjoittajien ohjeita tuhannen vuoden ajalta, alkaen 300-luvulla eläneestä, munkkilaisuuden isäksi sanotusta Antonios Suuresta aina 1300-luvulle kuuluviin Siinain ja Athoksen luostareiden isiin saakka. Filokaliaa lukien vaeltaja tarkistaa omat rukouskokemuksensa ja löytää siitä hengellisiä neuvoja myös opastukseksi matkansa varrella tapaamilleen mitä erilaisimmille ihmisille.

Teos Vaeltajan kertomukset eli »Vaeltajan avomielisiä kertomuksia hengelliselle isälleen», kuten sen nimi täydellisenä kuuluu, syntyi Venäjällä viime vuosisadan puolivälissä ja levisi ensin käsin kirjoitettuina kopioina ja myöhemmin painoasussa useina perättäisinä painoksina. Siinä on kaikki, mitä sen syntyhistoriasta tiedetään. Teoksen tekijää ei ole saatu selville, niin monia tunnettuja henkilöitä kuin onkin arvailtu mahdollisiksi. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt sitä tulemasta laajalti tunnetuksi venäläiseen klassilliseen kirjallisuuteen luettuna. Näyttää silta, että sen sanoma on edelleenkin ajankohtainen, mitä todistaa teoksen leviäminen viime vuosia myöten useilla länsimaisilla kielillä.

Kirjan erityisiin ansioihin luetaan sen omaperäisellä tavalla elämänläheinen esitystapa, jossa suhteessa se eroaa kaikesta muusta vastaavia aiheita käsittelevästä kirjallisuudesta. Vaeltajan kertomuksissa yhdistyvät rehevä kansanomainen kieli ja hengellisen elämän ilmiöiden terävä erittely. Suomennoksessa on onnistuttu säilyttämään nämä molemmat piirteet, niin että se ei ainoastaan tee oikeutta alkukielen tyylille, vaan sitä voi myös suositella kirjan välittämän varhaiskristillisen rukousperinteen asiallisen tarkkana esityksenä.

Ajattomalla tavalla rukous liittää yhteen kaikkien aikojen vaeltajat, jotka kokevat todeksi apostolin sanat: »Ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.»

Arkkipiispa Paavali


Kiinnekohtia lukijalle

Numerot viittaavat kirjan sivuihin

  • I kertomus
    • 11. Vaeltaja lähtee etsimään selitystä apostolin kehotukseen »rukoilkaa lakkaamatta»
    • 16. Erakkolan vanhus aloittaa opetuksensa
    • 18. Lakkaamaton rukous opitaan vain käytännön kokemuksen tietä sydämen yksinkertaisuudessa
    • 20. Rukous on järjestyksessä ensin, sitten seuraa edistyminen kilvoituksissa eikä päinvastoin
    • 21. Meidän vallassamme on vain rukouksen tiheys, ei sen puhtaus
    • 22. Jeesuksen rukous lakkaamattomana rukouksena
    • 22. Filokalia on lakkaamattoman rukouksen ohjekirja
    • 24. Miten Jeesuksen rukous opitaan
    • 24. Rukouksen oppimisessa tarvitaan ohjaajaa
    • 25. Kesä risumajassa vihannesmaalla. Suullisen rukouksen harjoittelu
    • 26. Alkuvaikeudet ovat peräisin pimeyden voimista
    • 27. Sydämen rukousta edeltää tiheä suullinen rukous
    • 31. Rukouksessa harjaantuminen tuottaa luonnollisia hyviä seurauksia jo ennen sydämen puhdistumista
  • II kertomus
    • 38. Vaellus jatkuu kohti Irkutskia Suullinen rukous siirtyy sydämeen
    • 38. Hiljaisuus ja yksinäisyys on hyödyksi rukoukseen perehtymisessä ja sen oppimisessa
    • 39. Rukouksen siirtämisessä sydämeen on omat vaaransa
    • 41. Kirjat ryöstetään maantiellä
    • 42. Rukous ei ole tarkoitettu nautinnoksi, vaan avuksi Jumalan tahdon täyttämisessä ja antautumisessa sen johdettavaksi
    • 42. Jumala sallii kiusauksia hengellisen elämän tiellä
    • 45. Vankisaattue. Juoppoudesta parantuneen kapteenin kertomus
    • 46. Jumalan sanan lukeminen hillitsee juomahimoa
    • 50. Jeesuksen rukous on koko Evankeliumi suppeassa muodossa
    • 51. Vaeltaja syventyy Filokaliaan ja Raamattuun
    • 51. Ymmärrys ja sydän tarvitsevat kumpikin ravintoa
    • 53. Rukous auttaa ymmärtämään Jumalan sanan tarkoitusta
    • 57. Epäuskoisen metsänvartijan kertomus
    • 60. Kilvoitella ei tule helvetin vaivojen pelosta eikä taivasten valtakunnan toivossa, vaan rakkaudesta Herraan, valvomalla mielen ja sydämen puhtautta sisäisen rukouksen avulla
    • 61. Ajatuksilta saa rauhan vain rukoilemalla lakkaamatta
    • 62. Kesti metsässä turvemajassa
    • 62. Itsestään toimiva rukous on parhain armolahja
    • 63. Filokaliaa on luettava oikeassa järjestyksessä
    • 66. Miten löydetään sydämen paikka ja miten sisäisesti koetaan Jumalan valtakunta
    • 68. Sydämen rukouksella on kolmenlainen vaikutus
    • 69. Miten sydämen rukous toimii itsestään
    • 70. Susi ja rukousnauha. Keskustelu kirjurin ja opettajan kanssa
    • 73.Sielun mukana pyhittyy ruumiskin
    • 78. Kesä tsasounassa. Rukousta harrastava maalaistyttö
    • 81. Erakoilla ja toiminnan ihmisillä on molemmilla oma lahjansa
    • 87. Hengellisesti toisia hyödyttäneet voivat joutua kärsimään
    • 92. Talonpoika parantaa vaeltajan jalat. Puolalainen tilanhoitaja ja hänen vaimonsa
    • 95. Filokalian opetukset ovat Raamatun mukaisia
    • 99. Ihmisiltä tulevaa kunniaa on varottava
  • III kertomus
    • 103. Vaeltaja kertoo aikaisemmat elämänvaiheensa
  • IV kertomus
    • 113. Keskustelu hengellisen isän kanssa Irkutskissa
    • 114. Rukousta kohtaavat esteet kahdelta suunnalta, sekä oikealta että vasemmalta
    • 117. Hurskaan kartanonväen vieraana
    • 126. Rakkaudentyöt ovat tärkeitä, mutta sisäinen rukous on tarpeen kaikille
    • 128. Myös maallikoiden on mahdollista ja tärkeätä oppia sisäinen rukous
    • 132. Rukous kirkastaa ymmärryksen käsittämään hengellisiä asioita
    • 133. Tilanherran kertomus kerjäläisenä vaeltavasta ruhtinaasta
    • 144. Keskustelu kartanon ruokapöydässä. Sokea kerjäläinen
    • 143. Kukin arvostelee toisia oman sielunsa vireen mukaisesti
    • 145. Yksinäisyyden ja vaitiolon kaipaus
    • 154. Näkyjä tulee varoa, ne eivät välttämättä ole Jumalan lähettämiä
    • 159. Onnettomuus kyytiasemalla
    • 165. Herrasmielisen papin vieraana. Sokean mummon kertomus
    • 164. Mikä tahansa lyhyt rukous sopii toistettavaksi
    • 167. Jeesuksen nimen voima varjelee vaaroilta
    • 168. Eläkkeellä olevan upseerin kertomus palveluspojastaan
    • 166. Ilman syvällistä ymmärtämystä ja vain suullisesti lausuttu Jeesuksen rukous tuottaa sekin hedelmää

Katso myös