Lyddan Jumalansynnyttäjän ikoni

Lyddan Jumalansynnyttäjän ikoni – ihmiskäsin tekemätön pyhä kuva

Ortodoksisessa kirkossa tunnetaan muutamia erityisiä ikoneja, joiden uskotaan syntyneen ilman ihmisen maalaustyötä. Tällaisia pyhiä kuvia kutsutaan kreikan kielen sanalla acheiropoietos, “ihmiskäsin tekemätön”. Yksi varhaisimmista ja tunnetuimmista tähän ryhmään kuuluvista on Lyddan Jumalansynnyttäjän ikoni, jonka muistopäivää vietetään kirkossa 12. maaliskuuta.

Ikonin perimätieto ulottuu apostoliseen aikaan. Se liittyy kristinuskon varhaiseen leviämiseen Pyhän maan alueella ja kertoo samalla Jumalansynnyttäjän erityisestä läsnäolosta kirkon elämässä jo ensimmäisinä vuosisatoina.

Apostolien aika ja ihmeellinen ilmestyminen

Perimätiedon mukaan [[Pietari Apostoli|apostolit Pietari ja Johannes saarnasivat Kristuksesta Lyddan kaupungissa, joka sijaitsi lähellä Jerusalemia. Kristinuskoon kääntyneet rakensivat sinne kirkon Jumalansynnyttäjän kunniaksi. Apostolit pyysivät Jerusalemiin jäänyttä Jumalansynnyttäjää tulemaan vihkimään kirkon, mutta hän vastasi heille, että vaikka hän ei voisi matkustaa paikalle, hänen läsnäolonsa olisi siellä heidän kanssaan.

Kun apostolit palasivat Lyddaan, he näkivät kirkossa suuren ihmeen. Kirkon pylvääseen oli ilmestynyt värillinen kuva Jumalansynnyttäjästä. Kuva ei ollut ihmisen maalaama, vaan se oli ikään kuin painautunut kiveen.

Myöhemmin Jumalansynnyttäjä itse vieraili Lyddassa ja siunasi tämän kuvan. Samalla hän lupasi, että kuva olisi armon lähde ja että sen kautta tapahtuisi ihmeitä. Näin kirkon traditio alkoi kunnioittaa Lyddan ikonia erityisenä Jumalansynnyttäjän pyhänä kuvana.

Ikonin ihmeellinen säilyminen

4. vuosisadalla Rooman keisari Julianus Apostata (Luopio) pyrki palauttamaan pakanallisen uskonnon valtakuntaan. Kun hän kuuli Lyddan ihmeellisestä ikonista, hän käski tuhota sen.

Kivenhakkaajat yrittivät hakata kuvaa pois pylväästä. Mitä enemmän he iskivät kiveä, sitä syvemmälle kuva näytti painuvan. Ikonia ei voitu hävittää. Tämä tapahtuma lisäsi entisestään pyhän kuvan kunnioitusta kristittyjen keskuudessa, ja Lyddasta tuli tärkeä pyhiinvaelluskohde.

Ikonin historia muistuttaa kirkkoa siitä, että Jumalan työ ei ole ihmisten vallassa. Pyhät kuvat eivät ole vain ihmisten valmistamia esineitä, vaan ne voivat olla myös Jumalan armon välineitä kirkon elämässä.

“Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan.”

(Joh.1:14)

Ikonit ovat juuri tästä todellisuudesta nouseva kirkon todistus: koska Jumala tuli näkyväksi Kristuksessa, myös hänen pyhän läsnäolonsa voi kuvata ja kohdata kirkon elämässä.

Ikonin ikonografia

Koska alkuperäinen Lyddan ikoni ilmestyi ihmeellisesti kirkon pylvääseen, sitä ei alun perin maalattu tavallisen ikonitaiteen tavoin. Myöhemmät ikonit kuitenkin pyrkivät toistamaan sen hengellisen mallin.

Useimmiten Jumalansynnyttäjä kuvataan näissä kopioissa Kristus-lapsi sylissään. Kuvan tyyli muistuttaa varhaisbysanttilaista Hodegetria-tyyppiä, jossa Jumalansynnyttäjä osoittaa kädellään Kristusta maailman Vapahtajana.

Ikonin hengellinen sanoma liittyy kirkon uskoon Kristuksen ihmiseksi tulosta ja Jumalansynnyttäjän ainutlaatuisesta tehtävästä pelastushistoriassa.

“Tästä lähtien kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”

(Luuk.1:48)

Tämä Jumalansynnyttäjän Magnificat-hymnin kohta on usein liitetty hänen ikoninsa kunnioittamiseen, sillä kirkko näkee ikoneissa juuri tämän lupauksen toteutuvan.

Lyddan ikoni ja Roomalainen Jumalansynnyttäjän ikoni

Myöhemmässä kirkon historiassa Lyddan ikonin kunnioitus levisi laajalle. Konstantinopolin tuleva patriarkka Germanos teetti ikonista kopion ja lähetti sen Roomaan ikonoklasmin aikana.

Tämä kopio tuli tunnetuksi nimellä Roomalainen Jumalansynnyttäjän ikoni, ja sitäkin alettiin kunnioittaa ihmeitätekevänä. Ikoni säilyi Roomassa vuosisatojen ajan, kunnes se palautettiin Konstantinopoliin ikonoklasmin päätyttyä 800-luvulla.

Yhteys Tihvinän Jumalansynnyttäjän ikoniin

Venäläisessä kirkollisessa traditiossa Lyddan ikonilla on myös yhteys Tihvinän Jumalansynnyttäjän ikoniin, joka on yksi Venäjän tunnetuimmista ihmeitätekevistä ikoneista.

Tihvinän ikonin perimätiedon mukaan tämä pyhä kuva oli aikaisemmin Konstantinopolissa. Vuonna 1383 se ilmestyi ihmeellisesti Venäjällä Laatokan seudulla. Ikoni nähtiin useiden todistajien mukaan leijumassa ilmassa kirkkaan valon ympäröimänä ennen kuin se asettui Tihvinän alueelle.

Joissakin myöhemmissä kertomuksissa tätä ikonia alettiin pitää samana pyhänä kuvana, joka tunnettiin aikaisemmin Lyddan ikonina. Ajatus kuvasti laajempaa käsitystä siitä, että Bysantin kirkollinen perintö ja sen pyhät ikonit siirtyivät vähitellen slaavilaisen maailman alueelle Konstantinopolin valtakunnan heiketessä.

Ikonin hengellinen merkitys

Lyddan Jumalansynnyttäjän ikoni on yksi varhaisimmista kertomuksista Jumalansynnyttäjän ikonien kunnioittamisesta kirkossa. Se muistuttaa siitä, että ikonit eivät ole vain uskonnollista taidetta, vaan kirkon elämässä ne ovat todistuksia Jumalan pelastavasta läsnäolosta.

Ihmiskäsin tekemättömänä kuvana Lyddan ikoni liittyy samaan traditioon kuin Edessan Käsittätehty Kristus-ikoni. Molemmat kertomukset korostavat, että Jumala itse voi antaa kirkolle pyhiä kuvia, joiden kautta hänen armonsa tulee näkyväksi.

Siksi Lyddan ikoni on säilynyt ortodoksisessa traditiossa muistutuksena Jumalansynnyttäjän esirukouksesta ja hänen jatkuvasta läsnäolostaan kirkon elämässä.

Lähteet

• Orthodox Church in America – Icon of the Mother of God “Not Made by Hands” from Lydda
• Mystagogy Resource Center – Synaxis of the Lydda Icon of the Mother of God
• OrthoChristian – The Lydda Icon of the Mother of God
• Suomenkielinen Raamattu 1992
• Ortodoksisen kirkon liturginen perinne ja ikonografinen traditio