Versio 11. tammikuuta 2021 kello 13.49

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA III

III VIGILIA

SUNNUNTAIN JA JUHLAPÄIVIEN AATTOILLAN JUMALANPALVELUS

1. Mitä vigilia on
   
2. Vigilian kokoonpano

• • Ehtoopalvelus
  • Aamupalvelus
  • Ensimmäinen hetki

1. Mitä vigilia on

Vigiliaksi sanottiin Jerusalemin alkuseurakunnassa pääsiäisenä pidettyä koko yön kestänyttä jumalanpalvelusta. Myös joulun ja teofaniajuhian aattoina pidettiin samantapaisia koko yön kestäneitä jumalanpalveluksia, jotka aina päättyivät Herran Ehtoollisen viettoon.

Vainojen aikana varsinkin Rooman seurakunnissa tuli tavaksi kokoontua katakombeihin myös sunnuntain vastaisena yönä ja pitää koko yön kestäneitä juhlapalveluksia. Nimi vigilia onkin suomeksi kokoöinen juhlapalvelus.

Paitsi juhlapäivinä pidettiin vigilioita myös marttyyrien muisto- ja hautauspäivinä, silloinkin liittyi Ehtoollisen vietto jumalanpalvelukseen.

Näitten muinaisten vigilioitten sisältö oli seuraava:

• alussa laulettiin psalmeja ja hymnejä,
• kiitettiin kuluneesta päivästä,
• ylistettiin taivaallisen valkeuden antajaa Kristusta sekä
• luettiin kohtia vanhasta testamentista.

Edellä mainittu osa päättyi rakkauden ateriaan eli agapeen.

• Aterian jälkeen kokoonnuttiin jälleen alttarin eteen ja ylistettiin Herraa alkavan päivän johdosta.
• Jumalanpalvelus päättyi yhteiseen Ehtoolliseen.

Rukouksia ja veisuja usein improvisoitiin, ts. sepitettiin paikan päällä. Jumalanpalvelusjärjestyskin oli varsin vaihteleva.

Vainoajan päättymisen jälkeen tapahtui vähitellen liturgian itsenäistyminen. Siitä tuli päiväjumalanpalvelus. Luostareissa taas tapahtui kirkollisen vuorokauden jakaantuminen, mikä ensisijaisesti palveli psalttarin päivittäin tapahtuvaa lukemista ja laulamista. Kirkkovuoden lopullinen järjestäytyminen vaikutti omalta osaltaan vigilian kehitykseen. Kehitystä jatkui aina 1300-luvulle asti.

Vigiliajumalanpalveluksen toimitusmuoto, jota noudatetaan maamme ortodoksisissa seurakunnissa, on peräisin Jerusalemin seurakunnasta ja kulkeutui meille Venäjän ortodoksisen kirkon kautta, missä se vakiintui 1600-luvulla.

Muistona ajasta, jolloin vigilia ja liturgia muodostivat yhden kokonaisuuden, on säilynyt tapa aloittaa pääsiaisyön jumalanpalvelus keskiyöllä erityisellä puoliyöpalveluksella ja aamupalveluksella, joka jatkuu liturgiana, päättyen varhain aamulla.

Muita muistomerkkejä samalta ajalta ovat esim. ennenpyhitettyjen lahjain liturgia, joka alkaa aina ehtoopalveluksella ja jatkuu ehtoollispalveluksella.

Myös Vapahtajan syntymäjuhlana ja loppiaisena (Herran kasteen päivänä) tai näitten juhlien aattoina sekä suurena torstaina ja lauantaina ja joskus Neitsyt Marian ilmestyspäivänä toimitettavat liturgiat alkavat ehtoopalveluksella.

2. Vigilian kokoonpano

Aattoillan jumalanpalvelus toimii ikään kuin siltana kuluneen vuorokauden ja alkavan uuden vuorokauden välillä. Se valmistaa uskovaiset pyhää liturgiaa ja Ehtoollisen sakramenttia varten. Kun liturgiassa on vain muutamia kirkkovuoden tapahtumiin liittyviä kirkkoveisuja, niin vigiliassa juuri nämä vaihtuvat veisut ovat vallitsevia. Tällä tavalla valaistaan viikonpäivän ja kirkkovuoden tapahtuma tai juhla monelta eri näkökannalta, mihin liturgiassa ei ole tilaisuutta. Kuitenkin nämä vaihtuvat veisut on sijoitettu muuttumattomaan runkoon eli kaavaan. Vigilian muuttumattoman kaavan muodostavat yhdeksi kokonaisuudeksi niveltyneet ehtoopalvelus, aamupalvelus ja ensimmäinen hetki.

Ehtoopalvelus

Ensimmäinen osa

Vigilian ensimmäinen osa – ehtoopalvelus – kertoo meille

• maailman luomisesta,
• syntiinlankeemuksesta ja
• ihmiskunnan kauan kestäneestä Vapahtajan ja Lunastajan odotuksesta.

Tämä tapahtuu seuraavasti:

Kuninkaan oven avaaminen ja suitsutus alttarissa

Kuninkaan oven avaaminen ja suitsutus alttarissa. Avattuaan kuninkaan oven pappi hiljaisuuden vallitessa suitsuttaa ensin ristinmuotoisesti alttaripöydän ympärillä, sitten koko alttarissa ja asettuu alttaripöydän eteen. Tällä toimituksella kuvataan 1.Moos.1:1-2 selostettua tilaa, maailman kaikkeudessa vallinnutta hiljaisuutta ja Pyhän Hengen elävöittävää toimintaa vielä elottomassa aineessa. Ristinmuotoinen suitsuttaminen viittaa siihen, että maailma lunastettiin Jeesuksen ristin kautta.

Alkusiunaus, luomispsalmi ja suitsutus, koko kirkossa

Vigilian alkusiunaus on juhlava: "Kunnia olkoon pyhälle, yksiolennolliselle, eläväksitekevälle ja jakaantumattomalle Kolminaisuudelle..." Alkusiunauksessa viitataan kolmiyhteisen Jumalan kolmen Persoonan mukanaolosta maailman luomisessa. Alkusiunausta seuraava nelinkertainen kehotus kumartua Kristuksen, Jumalamme ja Kuninkaamme eteen viittaa siihen, että maailma on Jeesuksen lunastama.

Välittömästi em. kehotuksen jälkeen kuoro veisaa alkupsalmin eli luomispsalmin (Ps. 104) Psalmissa kerrotaan maailman luomisesta ja kaiken luodun tarkoituksenmukaisuudesta. Psalmin aikana pappi suitsuttaa solealla ja koko kirkossa kuvaten tällä toimituksella ihmisen välitöntä kanssakäymistä Jumalan kanssa ennen syntiinlankeemusta (1.Moos.2.luku).

Kuninkaan oven sulkeminen, ehtoorukoukset, suuri ektenia

Suitsuttamisen jälkeen pappi sulkee kuninkaan oven, tulee alttarista solealle ja lukee salaisesti seitsemän ehtoorukousta. Tällä toimituksella kuvataan syntiinlankeemusta ja paratiisin oven sulkemista sekä ihmisen katumusta.

Kuvaten katuvaa ihmistä ja samalla myös katuvalle ihmiselle luvattua Vapahtajaa ja välimiestä, pappi koko kirkkokansan puolesta tuo esille syntisen ihmisen avuttomuuden ja anoo johdatusta oikealle tielle. Rukoukset on kirjoittanut p. Basileios Suuri.
"Ohjaa meitä Sinun tiellesi, että vaeltaisimme Sinun totuudessasi",
"Herra, älä rankaise meitä vihassasi..."
"Muista meitä syntisiä, kun me Sinun pyhää nimeäsi avuksemme huudamme…",
"Anna meille osallisuus ja perintö niiden joukossa, jotka pelkäävät Sinua totuudessa ja pitävät Sinun käskysi…",
"Varjele elämämme pahuuden juonilta…”
"Ohjaa meidän rukouksemme niin, että se olisi otollinen Sinun kasvojesi edessä…",
"Pue meidät valkeuden sota-asuun ja pelasta meidät yön kauhuista…”

Näitä ajatuksia jatkaa luomispsalmin laulamisen jälkeen lausuttava suuri ektenia, sillä syntiinlankeemus toi mukanaan kaikki ne tarpeet ja puutteet, joitten poistamista ekteniassa anotaan.

Ensimmäinen katisma: Autuas se mies

Psalmeilla on tärkeä asema ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Niitä lauletaan joko kokonaisina tai jakeittain, mutta myös luetaan. Luostareissa psalttarin lukeminen ehtoo- ja aamupalveluksessa noudattaa määrättyä järjestystä. Sitä varten psalttari on jaettu 20 lukujaksoon eli katismaan. Jokaiseen katismaan kuuluu 6-8 psalmia. Vain 119. psalmi pituutensa vuoksi muodostaa yhden katisman.

Sunnuntain aattona ja suurten juhlien aattoina on ehtoopalveluksessa määrätty ensimmäinen katisma eli psalmit 1-8 laulettavaksi lukemisen asemesta. Tämä siksi, koska varsinkin psalmeissa 1, 2 ja 3 kuvataan Jeesuksen Kristuksen maallinen elämä ja Hänen voittonsa pahuuden voimista. Hän oli se mies, joka toteutti Jumalan lupauksen käärmeen pään, so. synnin murskaamisesta (1.Moos.3:14-15). Siksi jokaisen lauletun jakeen jälkeen lauletaan kolmesti "Halleluja" - kiittäkää Herraa.

Ehtoopalveluksen ensimmäinen osa päättyy pieneen ekteniaan.

Toinen osa

Avuksihuutopsalmit ja -virrelmät. Suitsutus ja saatto

Synnin pimeyteen joutunut ihminen kaipaa valkeutta. Ehtoopalveluksen toinen osa kertoo alkavasta illasta ja lähestyvästä yöstä, jotka ovat synnin vertauskuvia (vrt. Room.13:12), sekä ihmisen hädästä ja kaipuusta valoon ja kirkkauteen eli syntien anteeksiantoon.

Laulettavan psalmin jakeet "Herra, minä huudan Sinua, kuule minua… Nouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen… Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään Sinun nimeäsi" (Ps.141:1-2, Ps.142:8), kertovat juuri tuosta hädästä. Näitten jakeitten välissä lauletaan virrelmiä eli stikiiroja. Virrelmiksi sanotaan ehtoo- ja aamupalveluksessa laulettavia veisuja, jotka lauletaan psalmijakeitten kanssa. Kreikankielisinä virrelmät ovat runomuotoisia ja lauletaan määrätyllä sävelmällä. Suomenkielisessä asussa runomuoto ei ole säilynyt, mutta sen sijaan sävelmät, joita on kaikkiaan kahdeksan, ovat säilyneet.

Virrelmän edellä laulettavat psalmijakeet lauletaan virrelmän osoittamalla sävelmällä. Näitä sävelmiä sanotaan virrelmä- eli stikiirasävelmiksi.

Avuksihuutopsalmien yhteydessä laulettavat virrelmät ovat nimeltään avuksihuutovirrelmät. Niissä selostetaan sunnuntaivigiliassa Kristuksen ylösnousemuksen merkitys, muina juhlapäivinä juhlan sisältö ja merkitys. Ne ovat ikään kuin vastauksena siihen avunhuutoon, joka avuksihuutopsalmeissa esitettiin.

Viimeisen virrelmän edellä aina lauletaan "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle…" ja itse virrelmä on omistettu Jumalansynnyttäjälle.

Sunnuntaivigiliassa laulettavat avuksihuutovirrelmät Jumalansynnyttäjälle ovat uskonopillisia, siksi niitä nimitetään dogmistikiiroiksi eli dogmivirrelmiksi. Dogmivirrelmän sisältöä korostaa sekin, että sen laulamisen aikana avataan kuninkaan ovi ja toimitetaan saatto. Suitsutusastiaa kantavan papin edellä kannetaan kynttilää. Saatto kuvaa Jumalan vastausta synninhätään joutuneelle ihmiselle. Jeesus Kristus on maailman valkeus, joka valaisee ja valistaa pimeydessä olevat. Sen vuoksi pappi lausuukin saaton jälkeen: "Se on viisautta. Olkaamme vakaat".

Ehtooveisu, prokimeni, parimiat ja ekteniat

Välittömästi saaton jälkeen kirkkokansa veisaa marttyyrikaudelta periytyneen veisun "Oi Jeesus Kristus". Veisu on vuonna 311 Vähässä Aasiassa surmansa saaneen pappismarttyyrin Athenogeneen kirjoittama, ja siinä kuvastuu alkukristillisen kirkon ehtoorukouksen luonne ja marttyyrikirkon uskonnäkemys Vapahtajasta Jumala Isän kirkkauden säteilynä ja Hänen olemuksensa kuvana (Hepr.1:3). Veisu kuuluu seuraavasti:

Oi Jeesus Kristus!
Sinä pyhän kunnian, iankaikkisen taivaallisen Isän, pyhän autuaan
ihana Vaikeus!
Elettyämme auringon laskuun,
nähtyämme illan koiton
me veisaten ylistämme Jumalaa,
Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Jumalan Poika, Elämänantaja!
Kohtuullista on, että Sinulle kaikkina aikoina hartain äänin ylistystä veisataan!
Sen tähden maailma Sinua ylistää.

Ehtooveisun jälkeen pappi lausuu viikonpäivän prokimenin. Lauantai-iltana prokimenina on aina lauselma: "Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella" (Ps.93:1).

Prokimenin jälkeen suurien juhlien aattoillanpalveluksessa luetaan parimiat. Parimiaksi sanotaan Vanhasta testamentista otettua lukukappaletta, jossa on joko juhlittavan tapahtuman ennustus tai vertaus tai muistettavan pyhän ihmisen ylistys. Parimia-sana merkitsee suomeksi vertausta. Parimioita on tavallisesti kolme.

Ehtoopalveluksen kolmas osa päättyy hartauden ekteniaan ja anomusekteniaan, joitten välissä luetaan ehtoorukous: "Suo, Herra, että me tämän illan syntiä tekemättä viettäisimme". Samansisältöinen rukous tunnettiin jo varhaiskristillisellä kaudella.

Litania

Anomusektenian ylistyslauseen jälkeen pappi tulee alttarista pohjoisoven kautta ja seuraten edellä kannettavaa kynttilää asettuu kirkon läntisimpään osaan eli esihuoneeseen. Tämän saaton aikana veisataan ns. litanianvirrelmät, joko temppelin juhlan aiheisia tai juhla-aiheisia. Näitten virrelmien yhteydessä ei lauleta psalmijakeita. Viimeisen virrelmän laulamisen jälkeen pappi lausuu litanian ektenian. Se aikaa sanoilla: "Pelasta, Herra, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi, lähesty maailmaasi armolla ja laupeudella…". Turvautuen pyhien esirukouksiin litanian ekteniassa rukoillaan koko maailman puolesta, kaikkien Jumalan apua tarvitsevien puolesta, anotaan autuaallista muistoa poismenneille veljille ja sisarille, rukoillaan varjelemaan maata luonnononnettomuuksista ja armahtamaan kaikkia läsnä olevia. Ektenian anomukset esitetään neljässä pitkässä rukouksessa ja kuoro laulaa anomusten jälkeen: "Herra, armahda" kahdesti 12 kertaa ja kahdesti kolme kertaa.

Tämä harras rukous kirkon etuosassa osoittaa seurakunnan tehtävän maailmassa. Se on rukous koko maailman ja kaikkien ihmisten puolesta. Seurakunta jättäen temppelin ikään kuin siirtyy sen turvallisesta ympäristöstä, lähtee ulos maailmaan ja asettuen temppelin eteen yhdessä maailman kanssa rukoilee kaikille pelastusta.

Ehtoovirrelmät. Pyhän Simeonin rukous. Tropari ja leipien siunaus

Ehtoovirrelmiksi sanottujen veisujen aikana pappi siirtyy matalan apupöydän eteen, jolle on asetettu leipiensiunausteline. Välittömästi ehtoovirrelmien laulamisen jälkeen luettava tai laulettava vanhurskaan Simeonin rukous (Luuk.2:29-32) on merkkinä siitä, että ehtoopalveluksen esittämä vanhan liiton aika on päättymässä. Vanhurskaan Simeonin tapaan seurakunta on valmis ottamaan vastaan Vapahtajan. Niinpä sen jälkeen, kun on luettu rukoukset Pyhän Kolminaisuuden puoleen ja Herran rukous, lauletaan kolmesti "Iloitse Jumalan Äiti, Neitsyt, armoitettu Maria, Herra on sinun kanssasi..." tai juhlan tropari. Veisaamisen aikana pappi suitsuttaa siunattavien leipien vehnänjyvien, öljyn ja viinin puoleen ja troparin laulamisen jälkeen rukoilee Herraa siunaamaan esillä olevat aineet, enentämään niiden satoa maailmassa ja siunaamaan ne uskovaiset, jotka tulevat nauttimaan näitä siunattuja leipiä.

Leipien siunaaminen on periytynyt muinaisista koko yön kestäneistä vigilioista, jolloin oli tapana viettää niiden yhteydessä rakkauden aterioita eli agapeja.

Siunauksen jälkeen kuoro kolmesti laulaa: "Siunattu olkoon Herran nimi...". Lukija lukee kiitospsalmin "Minä kiitän Herraa joka aika..." (Ps.34:1-10) ja pappi lausuu ambonilta siunauksen.

HUOM. Seurakunnissamme toimitetaan sunnuntaivigilia lyhentäen. Niinpä alkupsalmista veisataan vain muutamia jakeita (Ps.104:1 ja 24), ensimmäisen katisman psalmeista lauletaan Ps.1:1, 6; Ps.2:11, 12; Ps.3:8,9. Parimiat luetaan vain suurien juhlien vigiliassa, litania ja leipien siunaus samoin toimitetaan vain suurina juhlina.