Toiminnot

Augustinus Hippon piispa

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 21. marraskuuta 2008 kello 14.53 – tehnyt Petja (keskustelu | muokkaukset)

Pyhästä Augustinuksesa, Hippon piispasta (15.6.) tuli vaiherikkaan elämänsä jälkeen arvostettu ajattelija ja teologi, joka jätti jälkeensä suuren määrän kirjallisia teoksia. Hän on erityisen tunnettu armo-, kirkko-, virka- ja sakramenttiopeistaan. Augustinus vaikutti 800 vuoden ajan läntisen teologian muotoutumiseen aina skolastiikkaan saakka. Tämänkin jälkeen muun muassa reformistit saivat hänen kirjoituksistaan ajatuksia. Häntä pidetään lännen kirkon suurimpana kirkkoisänä.

Elämä

Pyhä Augustinus syntyi vuonna 354 Tagastessa (Thagete, nyk. Souk Ahras Algeriassa). Hänen isänsä Patricius oli roomalainen virkamies ja äiti Monica (Monika) harras kristitty. Augustinus vietti villin pakanallisen nuoruuden, johon kuului muun muassa 15 vuoden ajan rakastajatar, jonka kanssa hänellä ei äitinsä suruksi ollut aikomusta mennä naimisiin. Rakastajatar synnytti heille pojan nimeltä Adeodatus (eli Jumalan antama). Augustinus kertoo nuoruudestaan Tunnustuksia kirjasarjassaan.

Augustinuksen äiti oli harras kristitty ja isä otti ajan tavan mukaan kasteen juuri ennen kuolemaansa. Augustinus oli manikealaisuuden kannattaja yhdeksän vuoden ajan ennen kristityksi kääntymistään. Manikealaisuus on lahko jota ei lasketa kristinuskoon kuuluvaksi. Sen perustaja Mani pyrki sulauttamaan useita uskontoja. Manikealaisuus ei hyväksynyt Vanhaa Testamenttia, mutta tunnusti Jeesuksen profeetaksi. Se oli dualistinen uskonto, jossa taistelivat valo ja pimeys eli aine ja henki. Augustinus opiskeli Madaurassa ja Karthagossa retoriikkaa ja klassista filosofiaa. Hänestä varttui etevä kirjoittaja ja puhuja. Hänen kotikielensä oli latina, mutta hän tunsi myös kreikkalaisen perinnön. Taitojensa ja manikealaisten suhteittensa ansiosta hänestä tuli Milanon retoriikan professori. Milanossa hän omien sanojensa mukaan kävi kirkossa katsastamassa mahdollisia todellisia morsianehdokkaita. Siellä hän tapasi aikansa toisen intellektuellin, piispa Ambrosiuksen.

Piispa Ambrosiuksen saarnat vaikuttivat paljon häneen ja Augustinus tutkiskeli Milanossa ankarasti omaa uskonnollista käsitystään. Vuonna 387 hän koki hengellisen herätyksen Milanolaisessa puutarhassa ja kyyneliin puhjeten katui aiempaa syntistä elämäänsä. Augustinus otti kasteen 32-vuotiaana ja meni naimisiin, mutta huomasi pian, ettei avioliitto ollut häntä varten. Hän lähetti vaimonsa takaisin Afrikkaan ja meni ystäviensä ja työtovereidensa kanssa luostariyhteisöön.

Sieltä hän siirtyi seuraavana vuonna Pohjois-Afrikkaan ja perusti Tagesteen luostariyhteisön. Augustinus möi omaisuutensa ja lahjoitti rahat köyhille. Pian hänet valittiin Hippon (käytetään myös nimitystä Hippo Regius, nyk. Annaba Algeriassa) papiksi. Hän oli etevä saarnamies ja myöhemmin hänet valittiin Hippon piispaksi. Hän eli Hippossa loppuelämänsä ja kuoli sairasvuoteelle 75-vuotiaana 28.8.430. Heti tämän jälkeen kaupungin valtasivat vandaalit, joita vastaan Augustinus oli kehottanut kaupunkia nousemaan, koska vandaalit tunnustivat harhaopiksi tuomittua areiolaisuutta.

Teologia ja filosofia

Augustinus tarkasteli teologiaa hyvin filosofisesti. Hän piti erityisesti platonistisesta filosofiasta. Augustinus tarkasteli ihmisen tahdon ja Jumalan armon osuutta ihmisen elämässä. Hän tuli siihen tulokseen, että Aatamin ja Eevan perisynti vaikutti ihmisiin jo syntyessä. Tästä perisynnistä pystyi paranemaan vain Jumalan armosta. Tämä ajattelutapa vaikutti myöhemmin paljon esimerkiksi Martti Lutherin teologiaan.

Hänen mukaansa ihminen pääsi Kristuksen luo vain Jumalan armosta, mikä johti predestinaatiolliseen ajatteluun eli ajatukseen, että ihmiset oli jaoteltu ennalta niihin, jotka pääsevät taivaaseen tai joutuvat helvettiin. Tätä ajatusta eivät sen aikaiset teologit sulattaneet, sillä silloin ihmisen ei edes tarvinnut pyrkiä hyvään, koska hänen kohtalonsa oli päätetty jo aikaisemmin. Augustinus näki koko maailman ja sen historian näyttämönä, jolle oli tehty näytelmä, jossa Jumala ja pahuuden voimat taistelivat. Kirkko ei hyväksy predestinaatio-oppia vieläkään, vaan opettaa, että ihmisellä on vapaa tahto totella tai olla tottelematta Jumalaa.

Augustinuksen mukaan yhteiskunnassa ilmenevä vallanhimoa ei voinut poistaa, mutta sen haittoja voitiin vähentää. Hänen mukaansa kirkko koostuu pyhistä ja syntisistä, joissa pyhyys ei ole jäsenten omaa pyhyyttä vaan Kristuksen pyhyyttä.

Taisteluissa harhaoppisia vastaan hän myös puolusti harhaoppisiksi pakon edessä kääntyneitä pappeja sanoen, että sakramenttien pätevyys ei riippunut toimittajan hurskaudesta vaan Jumalan sanasta. Tästä esimerkkinä hän lausui seuraavasti: ”Apostolin ja juopon välillä on suuri ero, mutta apostolin toimittaman Kristuksen kasteen ja juopon toimittaman Kristuksen kasteen välillä ei ole lainkaan eroa.”

Merkitys

Augustinukselta jäi noin 350 aidoksi todettua saarnaa, 113 teosta ja 218 kirjettä. Hänen kirjalliset tuotoksensa olivat suosittuja jo hänen elinaikana, mutta ovat vaikuttaneet erityisesti läntisen kirkon teologiaan. Augustinus taisteli harhaoppeja vastaan, kuten donatolaisia ja areiolaisuutta, vastaan ja vaikutti voimakkaasti Karthagon kirkolliskokouksessa (paikallissynodissa, v. 419). Hänen ajatuksensa vaikuttivat voimakkaasti seuraavien vuosisatojen ajan teologian ja kirkon hallinnon muotoutumiseen.

Joissakin lähteissä Augustinuksen väitetään ottaneen kantaa niin kutsuttuun filioque-kiistaan. Lisäksi hänen saatetaan väittää kuuluneen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Augustinus kuoli vuonna 430. Filioque-sana lisättiin uskontunnustukseen Espanjassa 600-luvulla. Lännen kirkosta ei käytetty nimitystä katolinen kirkko vielä vuosituhannen vaihteessakaan. Augustinus ei siis voinut ottaa kantaa varsinaiseen filioque-kiistaan, eikä hän ollut sen enempää katolinen kuin ortodoksikaan, vaan tunnustautui siihen aikaan niin yleisesti tunnettuun kristittyjen ryhmään.

Petja Pyykkönen

Katso myös:

   * Amazing grace (Ihmeellinen armo) (Lars Ahlbäck)