Toiminnot

Johannes Seppälä

Kohteesta Ortodoksi.net

In memoriam: rovasti Johannes Seppälä

Isä Johannes kuvattuna Kuopion seminaarin opettaja-aikoina
(Kuva © Vesa Takala)

Isä Johannes Seppälä ansioitui erityisesti jumalanpalvelustekstien suomentajana

Rovasti Johannes Seppälä nukkui rauhallisesti pois kotonaan Knivstassa 73 vuoden iässä 17.8.2017. Tukholman kreikkalaisen seurakunnan Pyhän Georgios Voittajan kirkon ja Uppsalan Apostoli Paavalin kirkon pappina pitkään työskennellyt isä Johannes Seppälä ansioitui erityisesti jumalanpalvelustekstien suomentajana. Hänen ainutlaatuisen laajasta suomennostyöstään mainittakoon muiden muassa Apokryfiset evankeliumit, Oktoehos, Minea, Pentekostarion, Johannes Siinailaisen Portaat, pyhän Johannes Damaskolaisen kirjoitukset Ikoneista ja Ortodoksisen uskon tarkka esitys 1-4 (osa I, osa III ja osa IV), Gerontikon sekä Jerusalemin uskontunnustus.

Johannes Seppälä syntyi 21.5.1944 Tampereella luterilaiseen musiikki- ja pappissukuun. Seppälän vanhemmat olivat Tampereen tuomiokirkon urkuri, diplomiurkuri Heikki Seppälä (1922–1990) ja näyttelijä Kielo Seppälä (os. Keihäs, 1926–1990). Isoisä Kaarle Heikki Seppälä (1881–1959) toimi Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja isoäiti Anna Karolina Levón (1888–1981) musiikinopettajana. Johannes Seppälä sai verenperintönä musikaalisuuden ja tarkan sävelkorvan. Musikaalisuus auttoi erityisesti kielten nopeassa omaksumisessa.

Johannes Seppälä kirjoitti ylioppilaaksi 1964 Tampereen klassillisesta lyseosta ja kiinnostui kreikan kielestä jo varhain. Tie johti ortodoksisen kirkon jäseneksi. Hänet vihittiin diakoniksi 1967 ja papiksi 1972. Seppälä opiskeli teologiaa Ateenan yliopistossa ja suoritti PTh (Ptyhiouhos Teologias) -tutkinnon 1971. Kreikassa hän tapasi tulevan puolisonsa (v:sta 1967) Hilkka Hakamiehen, joka oli Ateenassa opiskelemassa ortodoksista kirkkomusiikkia. Johannes Seppälän huonetoverina Ateenassa asui japanilainen ikonimaalari Petros Sasaki, jota Seppälät houkuttelivat muuttamaan Suomeen. Arkkipiispa Paavali kutsuikin Seppälöiden neuvosta Sasakin Kuopioon. Sasakin vaikutuksesta ikonitaide nousi aivan uudelle tasolle Suomessa.

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) sihteerinä Johannes Seppälä toimi 1970–1976. Vuonna 1973 Seppälä oli ortodoksisen kirkon edustajana Suomen luterilaisen kirkon raamatunkäännöskomiteassa. Kuopion ortodoksisen pappisseminaarin teologisten aineiden opettajana hän työskenteli 1972–1977. Ortodoksisen teologian opetuksen siirryttyä Joensuun yliopistoon Johannes Seppälä toimi vielä systemaattisen teologian vs. professorina 1991–1993.

Vuonna 1977 Johannes Seppälä muutti perheineen Upsalaan ja aloitti työnsä kreikkalaisen seurakunnan pappina Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitan Pavloksen (Menevisoglou) kutsusta. Isä Johannes Seppälä oli paitsi seurakunnan arvostettu ja ahkera pappi myös metropoliitta Pavloksen luottohenkilö ja sihteeri. Isä Johannes kastoi elämänsä aikana tuhatkunta kreikkalaista lasta ja toimitti palveluksia aina Göteborgia myöten. Kun Johannes Seppälän teologian professuurin hoitaminen ja Hilkka Seppälän kirkkomusiikin professuurin (vuodesta 1993) hoitaminen Joensuun yliopistossa vaativat viikoittaista matkustamista Suomeen, Seppälät muuttivat Knivstaan lähemmäksi Tukholmaa. Metropoliitta Pavloksen jäätyä 2014 eläkkeelle, siirtyi myös isä Johannes eläkkeelle.

Johannes Seppälä oli ainutlaatuinen tietopankki teologian ja kääntämisen alalla, älykäs, työteliäs, nopea – ja äärimmäisen vaatimaton. Hän ei koskaan pyytänyt uurastuksestaan rahallista palkkaa, vaikka ison perheen elättämiseen varoja olisi tarvittukin. Rovastin arvo sekä koruristin ja epigonaation kanto-oikeus 1988 ja Pyhän Karitsan ritarikunnan mitalit eivät nöyrää jumalanpalvelijaa ylpistäneet. Viime vuosina Johannes Seppälän työpanosta rajoitti näön heikkeneminen. Hoidot auttoivat hiukan, ja kesällä 2017 Hilkka Seppälä saattoi kertoa ilouutisen, että isä Johannes oli aloittanut keskeytyksessä olleen suomennostyön uudelleen. Työ kuitenkin katkesi yllättävään kuolemaan.

Johannes ja Hilkka Seppälän lämmin huumori on jättänyt jälkipolville monta hauskaa anekdoottia. Toisinaan ne liittyvät rakkaisiin eläimiin, kissoihin. Hilkka Seppälä kirjoitti viime maaliskuussa allekirjoittaneelle:
“Ehkä unohdin mainita, että Johannes oli joskus luetteloimassa Ultunan kirjaston tsaarien ajoista peräisin olevaa aineistoa ja hänen tehtävänsä oli kirjoittaa lyhyt sisältö kirjan tieteellisyydestä. Ne kirjat, joita hän ei hyväksynyt tieteellisiksi, poltettiin. Tällaisia tuli viikossa useita säkkejä. Mutta siellä oli kirja, joka alkusanoissaan ilmoitti, että kissalla on kauniit silmät. Tietysti hän luetteloi tämän kirjan jätettävien tieteellisten joukkoon, kun tämä asia on ehdoton totuus. En tiedä, mitä siihen kuvaukseen tuli, ehkä  vain ’Mirrin silmät’, tai ’Mirri ajan ja aikakausien edustajana’. Täältä neljä mirriä [Hilkka, Johannes ja perheen kissat Nikotina ja Alvedonna] tervehtii Sinua ja omaasi [Aurora-kissaa].”

Seppälöiden kissojen nimissäkin on elämänläheistä huumoria. Nikotina on saanut nimensä nikotiinista ja Alvedonna Alvedon-särkylääkkeestä.

Puoliso, lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset, sukulaiset, ystävät ja opiskelijat vuosikymmenten varrelta sekä Ruotsin kreikkalaiset ja Suomen ortodoksit jäävät lämmöllä ja kiitollisuudella kaipaamaan tuonilmaisiin kutsuttua isä Johannesta. Olkoon isä Johanneksen muisto ikuinen! Pyhä edelläkävijä ja kastaja Johannes, rukoile isä Johanneksen sielun puolesta!-br_
Rovasti Johannes Seppälän hautauspalvelus toimittiin torstaina 31.8.2017 Uppsalassa Apostoli Paavalin kirkossa (Aposteln Paulus grekisk-ortodoxa kyrka), Sysslomansgatan 46.

Seija Lappalainen

Johannes Seppälän käännöksiä ja julkaisuja:


(Teksti on julkaistu alkuaan 22.08.2017 Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilla ja täällä se julkaistaan kirjoittajan luvalla.)


Tämä tietoisku on samalla Ortodoksi.netin kirjoittajaesittely. Tutustu ao. henkilön kirjoituksiin ja kirjoihin Ortodoksi.netissä.