Ortodoksinen Raamattu - onko sellainen olemassa

Raamattu ortodoksisessa kirkossa?

Raamattu kirkon elämässä

Ortodoksisessa kirkossa Raamattu on uskon ja kirkollisen elämän keskeinen lähde. Se ei ole vain yksi kirja muiden joukossa, vaan osa kirkon elävää traditiota. Raamattu syntyi kirkon elämässä, ja sitä myös luetaan ja ymmärretään kirkon yhteydessä.

Raamatun kirjat syntyivät apostolien ja varhaisen kirkon todistuksen pohjalta. Kirkko myös tunnisti, mitkä tekstit kuuluvat pyhien kirjoitusten kokoelmaan. Tässä mielessä ortodoksinen kirkko ei pidä Raamattua kirkosta erillisenä auktoriteettina, vaan kirkon elämän sydämenä.

Raamattu kuuluu keskeisesti kirkon jumalanpalveluksiin. Liturgiassa luetaan evankeliumia ja apostolien kirjeitä, ja psalmit muodostavat suuren osan kirkon rukouksesta. Raamattu ei ole ortodoksisessa elämässä vain luettava teksti, vaan rukouksessa ja jumalanpalveluksessa jatkuvasti elävä sana.

Väite: ortodoksinen kirkko ei olisi “raamatullinen”

Joskus ortodoksisesta kirkosta esitetään väite, ettei se olisi “raamatullinen”. Väite syntyy usein ympäristöissä, joissa Raamattua pidetään yksinään riittävänä auktoriteettina ja joissa jokainen uskovainen tulkitsee sitä itse.

Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan hylkää Raamattua. Päinvastoin se pitää sitä uskon keskeisenä lähteenä. Ero liittyy siihen, miten Raamattua luetaan ja tulkitaan.

Ortodoksisessa kirkossa Raamattua ei tulkita yksityisesti, vaan kirkon yhteisen uskon ja tradition valossa. Tämä tarkoittaa, että Raamatun ymmärtämistä ohjaa apostolinen usko, joka on säilynyt kirkon elämässä vuosisatojen ajan.

Kyse ei ole siitä, että traditio lisäisi jotakin Raamattuun. Pikemminkin traditio on sama apostolinen usko, joka on välittynyt kirkossa sekä kirjoitettuna että elettynä.

Mitä yksityinen raamatuntulkinta ei ole

Kun ortodoksinen kirkko torjuu yksityisen raamatuntulkinnan, se ei tarkoita sitä, että kristitty ei saisi lukea Raamattua itse. Päinvastoin Raamatun lukemista rohkaistaan.

Yksityinen tulkinta tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa rakentaa Raamatun pohjalta opetuksia täysin omien johtopäätöstensä varaan ilman kirkon yhteistä uskoa.

Tällöin esimerkiksi yksittäinen jae voidaan irrottaa asiayhteydestään ja tehdä siitä kokonaisen opin perusta. Toinen lukija voi tulkita saman kohdan täysin eri tavalla, ja pian syntyy keskenään ristiriitaisia opetuksia.

Kristillisen historian aikana tällainen lähestymistapa on johtanut lukuisiin tulkintoihin, jotka poikkeavat toisistaan suuresti, vaikka ne kaikki vetoavat samoihin Raamatun teksteihin.

Ortodoksinen kirkko on alusta asti pitänyt turvallisempana tietä, jossa Raamattua luetaan kirkon yhteisen uskon valossa. Kirkkoisät selittivät Raamattua osana kirkon elämää ja liturgiaa, eivätkä yksityisinä teoreetikkoina.

Kun kirkko on kohdannut kiistoja uskosta, ratkaisu ei ole ollut yksittäisen opettajan tulkinta, vaan koko kirkon yhteinen harkinta kirkolliskokouksissa.

Väite: ortodoksit eivät selitä kaikkea Raamatulla

Toinen usein kuultu väite on, että ortodoksit eivät selitä kaikkia maailman asioita Raamatulla.

Joissakin kristillisissä liikkeissä Raamatusta pyritään löytämään suoria vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin: luonnontieteeseen, historiaan, politiikkaan tai maailman tulevaisuuteen.

Ortodoksinen kirkko ei lähesty Raamattua tällä tavalla.

Raamatun tarkoitus ei ole olla luonnontieteellinen käsikirja, historian oppikirja tai yleinen tietosanakirja. Sen keskeinen tehtävä on ilmoittaa ihmiselle Jumala ja pelastuksen tie.

Raamattu kertoo, kuka Jumala on, kuka ihminen on ja miten ihminen voi elää yhteydessä Jumalaan. Sen keskus on Kristus ja ihmisen pelastus.

Siksi ortodoksinen kirkko ei pyri selittämään kaikkia maailman ilmiöitä suoraan Raamatun avulla. Sen sijaan Raamattu ohjaa ihmistä ymmärtämään elämän syvimmän merkityksen.

Miksi Ilmestyskirja ei ole kirkon julistuksen keskiössä

Joskus huomataan, että Ilmestyskirja ei ole ortodoksisen kirkon opetuksessa yhtä keskeisessä asemassa kuin joissakin muissa kristillisissä liikkeissä.

Tähän on useita syitä.

Ensinnäkin Ilmestyskirja on hyvin symbolinen ja vaikeasti tulkittava teksti. Kirkko on perinteisesti suhtautunut varovaisesti sen yksityiskohtaiseen selittämiseen, jotta siitä ei rakennettaisi mielivaltaisia tai pelkoa herättäviä tulkintoja.

Toiseksi Ilmestyskirjaa ei lueta ortodoksisen kirkon liturgisissa lukukappaleissa. Kirkon opetus ja julistus ovat vahvasti sidoksissa jumalanpalveluselämään, ja siksi evankeliumit ja apostolien kirjeet ovat kirkon opetuksessa jatkuvasti esillä.

Kolmanneksi kirkon julistuksen keskus ei ole maailmanlopun yksityiskohtien pohtiminen, vaan Kristuksen pelastava työ ja ihmisen hengellinen elämä.

Ilmestyskirja kuuluu kirkon Raamattuun ja sitä kunnioitetaan pyhänä kirjoituksena, mutta kirkko ei rakenna sen varaan spekulaatioita historian tapahtumista tai tulevaisuuden aikatauluista.

Onko olemassa ortodoksinen Raamattu?

Usein kysytään myös, onko ortodoksisella kirkolla oma Raamattu.

Yksinkertaisesti sanottuna ortodoksinen kirkko käyttää pääosin samoja Raamatun kirjoja kuin muutkin kristilliset kirkot. Evankeliumit, Apostolien teot, apostolien kirjeet ja suurin osa Vanhan testamentin kirjoista ovat samat.

Ero liittyy ennen kaikkea Vanhan testamentin kaanoniin.

Ortodoksinen kirkko käyttää Vanhan testamentin tekstiperinteenä pääasiassa kreikankielistä Septuagintaa. Tämä oli laajasti käytetty Raamatun käännös jo ennen Kristuksen aikaa ja se oli myös varhaisen kirkon käytössä.

Septuagintaan kuuluu joitakin kirjoja, joita kaikissa kirkkokunnissa ei ole Vanhan testamentin kaanonissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Tobitin kirja, Juditin kirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja sekä Makkabealaiskirjat. Myös esimerkiksi Manassen rukous ja Psalmi 151 kuuluvat ortodoksisessa perinteessä käytettyihin teksteihin.

Uuden testamentin osalta ortodoksinen kirkko käyttää samaa 27 kirjan kokoelmaa kuin muut historialliset kirkot.

Miksi kaanon on joissakin kirkoissa suppeampi

Ero Vanhan testamentin kirjojen määrässä liittyy osittain myöhempään kirkkohistoriaan.

Lännen reformaation aikana osa protestanttisista kirkoista päätti käyttää Vanhan testamentin pohjana pääasiassa hepreankielistä tekstikokoelmaa. Tämän seurauksena joitakin Septuagintaan kuuluneita kirjoja jätettiin pois varsinaisesta kaanonista.

Varhaisessa kirkossa tilanne oli kuitenkin toisenlainen. Kreikankielinen Septuaginta oli laajasti käytössä kristittyjen keskuudessa, ja monet Uuden testamentin Vanhan testamentin sitaatit seuraavat juuri sen sanamuotoa.

Ortodoksinen kirkko on säilyttänyt tämän varhaisen kirkon käytännön.

Raamattu kirkon hengellisessä elämässä

Ortodoksisessa kirkossa Raamattu ei ole vain teologinen lähde, vaan myös hengellisen elämän perusta.

Kirkon pyhät ovat lukeneet ja rukoilleet Raamatun tekstejä vuosisatojen ajan. Erityisen tärkeä on psalmien kirja, joka on keskeinen osa kirkon rukousta. Evankeliumit ovat jatkuvasti esillä kirkon jumalanpalveluksissa.

Raamattua ei lueta vain tiedon lisäämiseksi. Sen tarkoitus on muuttaa ihmisen sydäntä.

Kirkon traditiossa Raamatun lukeminen liittyy rukoukseen, katumukseen ja hengelliseen kasvuun. Pyhät kirjoitukset eivät ole vain teksti, vaan elävä sana, joka kutsuu ihmistä yhteyteen Jumalan kanssa.

Raamattu Kristuksen todistuksena

Ortodoksisessa kirkossa Raamattua ei lueta ensisijaisesti kokoelmana sääntöjä tai moraalisia ohjeita. Sen keskus on Kristus.

Vanha testamentti valmistaa tietä Kristuksen tulolle, ja Uusi testamentti todistaa hänen elämästään, opetuksestaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.

Raamattu on kirkolle ennen kaikkea todistus Jumalan pelastavasta toiminnasta maailmassa. Kristuksessa Jumalan sana tuli lihaksi, ja juuri tähän todellisuuteen koko Raamattu viittaa.

Ortodoksi.net